Omenapuun alla

- Saaren ainoa 
               ja kaunein

Vaikka olisi monta, olisi tämä se kaunein. Kuningatar.
Korkeuksiin asti kohoava hoikka varsi. Kaikkiin ilmansuuntiin ojentuvat kukkia kannattelevat oksat. Osa oksista melkein maahan asti taipuneena runsaasta kukinnasta. Kun sen juurella käy ja nostaa katseensa kohti korkeutta, näkee taivaansinistä vain pieninä pilkahduksina runsaan valkoisen kukinnan keskellä.
Puu kasvaa metsätien vieressä. Tervehtii ohikulkijaa pään yli taipuvalla kukkakujalla. Niin kaunis.

En tunne sen tarinaa, kuinka se on sijoilleen asettunut. Kasvanut kaunottareksi. Ajattelen sen kaiken sattumaksi. Tietä käveli kulkuri, söi evääksi saanutta omenaansa ja ripotteli siemeniä herkullisesta omesta maahan. 

Siemenet tiesivät kuinka tehdään kauniita, vahvoja, runsasta satoa tuottavia omenapuita. Sellaisista viisaista siemenistä tämä kaunotar on saanut alkunsa. Muuta selitys ei voi olla. Sillä siinä se puu kasvaa tien vieressä ohikulkijoiden ilona ilman muuta hoitoa ja ravinteita kuin mitä maa, johon se on juurensa kasvattanut, antaa ja taivaan kansi vettä ripottelee. 

Vähään se on tyytyväinen. Niinkuin kaikki joilla on paljon annettavaa. Heille iloa on toisten hyvä. Siitä he saavat osan omaan onneensa.

Kaunista keskikesää!

After kampaaja

- hurli kurli!

Kävin kampaajalla ja sain kokeeksi vähän kutreja.
Kerroin Jaana kampaajalle, että aina kun menen kampaajalta kotiin, mulle sanotaan että tehtiinkö siellä jotain? Miehet! Aaargh - ainakin omani.
Jaana laittoi käkertimen kuumenenaan ja sanoi: "Nyt siihen tulee muutos" :D

Ihan hauskat. Voisin opetella itsekin tekemään tällaisia. Olen meinaan ihan peukalo kämmenellä hiusjuttujen kanssa. Kuinka ihmeessä kukaan osaa tehdä mitään hiuksilleen? Ja kuitenkin osaa. Toinen toistaan hienompia arki- ja juhlakampauksia. Taitavia olette.

Noh, jos kuitenkin opettelisin. Perästä kuuluu, jos jotain opin.

Niin ja tällä kertaa multa ei kysytty, tehtiinkö mitään :D

Okra, nyt on mun pärstää ja kikkaroita katseltu ihan riitämiin.Kuinkas sulle käy kun kampaajalta kotiudut? Kyselläänkö että mitä on tehty vai kiitellään ja ihastellaan? Kertokaa vaan, kyllä mä kestän ;)

Ihanaa juhannuksen odotusta. 

Pian juhlitaan keskikesää <3

Persikkaa sormenpäissä

- uudet kynnet

Taas on kuulkaa istuttu hammaslääkärin odotustilassa kuvaamassa kynsiä. Äkkiseltään vois luulla, että tässä on mun uus kuvausstudio! Muistatteko, että aikaisemmin keväällä, olisko ollut maaliskuussa, kuvailin silloiset kynteni ihan samassa paikassa. Noh, tuoli tais olla eri, mutta muuten sama paikka. Sain silloin keväällä "puruluun" yökiskon ja sen pientä säätöä oli nyt tällä kertaa agendalla.

Nää on näitä elämän pieniä yhteenosumia. Aikasemmin keväällä ja nyt oli kynnet just huollettu ja pian perään hammaslääkäri. Odotustilassa tällä kertaa sävy sävyyn kukkakimppu näiden kynsien värityksen kanssa. Ei siinä muuta tarvinnut, siitä se ajatus lähti.
Ja on muuten uusi puhelinmenkotelo kans. Kesää sitä olla pitää joka paikassa :)

Uusi geeli hieman kimaltavaa persikkaa, nimettömissä tarraa, dimskuu ja vapaalla kädellä maalailua. Kiva näissä on juhannusta juhlia.

Mitäs sanot? Ok?


Kivaa sunnuntaita ja juhannuksen odotusta. Keskikesä ihan pian, ei kyl uskois. Mutta näillä säillä mennään.

Ihanasti koukussa

- aikuisten värityskirja

Kirja Väritä itsellesi mielenrauhaa / Suomalainen kirjakauppa

itse ostettu, maksoi 12.90

Oi joi tätä väri-iloittelua!
Olen istunut kaiken (en paljoakaan liioittele) vapaa-aikani kuluneen viikon aikana väritellen. Antanut mennä. Värejä, värejä, värejä. Samaa ja eri sävyjä ilman yhtäkään rajoitusta. Kokeillut miltä näyttää kun värittelee näin tai noin. Mitä silmä siitä sanoo. Miltä se näyttää. Ja olen tykkännyt ihan valtavasti.

Kirjan alkusanoissa kannustetaan olemaan vapaa kuin taivaan lintu yhtään mistään mikä rajoittaisi värittämistä. Ja minähän päätin antaa vaan mennä sen mukaan miltä tuntuu. Se ei ole aina ihan helppoa. Aikuiselle. Että antaisi mennä vaan.

Olen joskus aikaisemmin kertonut, että tarvitsen ympärilleni rauhaa. Selkeitä pintoja, vaaleita värejä. Mutta samalla ihailen kaikkea värikästä. Nyt mullakin on oma väriparatiisini. Kirjan jokainen sivu on kuin minä vaaleuden ja selkeyden tarpeeni kanssa. Viivojen rajaamille pinnoille värittelen oman iloitteluni. Sen, jota aina ihailen muualla. Nyt ne ovat täälläkin. Ihanat värit ja värittämisen terapia.

Kirjan nimi on oikeaan osuva. Väritellessä muu maailma unohtuu. Olen vain itseni kanssa, omine ajatuksineni. Värittely rauhoittaa ja tuottaa mielihyvää. Ja on myös opettavaista. Olen jo ehtinyt huomata, että jotkut värit ne vaan eivät sovi yhteen kun taas toiset oikein hehkuvat keskenään.

Kuulin tällaisista aikuisten värityskirjoista ohimennen sattumalta. Menin sitten kirjakauppaan ja vähän varovaisesti kysyin myyjältä, löytyisikö aikuisten väristyskirjoja. Myyjä oikein innostui. Vei minut pöydän ääreen, jossa kirjoja oli isot pinot erilaisia. Samalla hän kertoili, kuinka itse on innostunut näistä kirjoista. Kotona tyttären kanssa yhdessä värittelevät kuvia. Antoi myös vinkkejä väri- ja huopakynistä. 
Kirjoja kuulemma menee tällä hetkellä niin paljon, etteivät kustantajat ehdi painaa kirjoja kysynnän tahdissa. Suomalaisen kirjakaupan bestseller listan ykkösenä komeilee tämä valitsemani kirja. Jokunen muukin näyttää tästä innostuneen :D

Tätä suosittelen ihan jokaiselle. Nyt kun kesä ja lomat ovat hollilla, saataisi ole kiva kokeilla. Kun on mukavasti vapaa-aikaa.

Miltäs kuulosta? Voisitko sinäkin tarttua värikyniin :)?

Ihanaksi lopuksi mulla on taas iloinen tehtävä. Toivotan lämpimästi tervetulleeksi  auring*n ihanat - blogin Inkan blogini seuraajaksi. Mukavaa kun liityit joukkoon <3

Tässä linkki Suomalaisen kirjakaupan sivuille. Siellä värityskirjoja on :)

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikki te siellä <3

Ilkeästä kommentoinnista

- mitä mietteitä herää niitä lukiessa


Voi vain kuvitella kuinka mieltä pahoittavaa ilkeä kommentointi on blogin kirjoittajalle. Blogi on jokaisen kirjoittajansa oma tuote, harrastus tai jopa työ. Siihen panostetaan aikaa ja energiaa. Sen parissa viihdytään. Kirjoittajahan kertoo itselleen mieleisistä ja tärkeäksi kokemistaan asioista. 

Entä miltä tuntuu lukea toisen blogiin kirjoitettuja solvauksia?

Ikäviä kommentteja joko rivien välissä naljailtuna tai suoraan törkynä päästellen, vaikuttaa laajemminkin kuin vain blogin kirjoittajaan. Kommentit ovat kaikkien luettavissa. Ja ihmeteltävissä. Miksi joku tuollaista kirjoittaa? Ja miksi tuollaista siedetään? Miksi tuollaista julkaistaan?
Nämä ovat kysymyksiä, jotka minulle heräävät kun näen karkeita, epäkohteliaita kommentteja. 

Mietitäänpä tarkemmin. Ennen sitä kuitenkin painotan: En hyväksy minkäänlaista nettikiusaamista, pahantahtoista kommetointia blogeissa enkä mitään muutakaan kiusaamisen muotoa! Jokainen on vastuussa omista sanoistaan.

Mitä negatiivisesti kommentoijat tavoittelevat? Ensin sen lajin kommentit, joissa ihan oikeasti haukutaan kirjoittajaa ja / tai hänen lähipiiriään. Ne ovat silkkaa ilkeyttä, pahuutta ja kertovat kommentin kirjoittajasta paljon enemmän kuin hän itse edes osaa ymmärtää. Pelkureita ja huonosti käyttäytyviä vellihousuja sanon minä! Nimettömänä on helppo laukoa. Mutta jollain tapaa blogi on näille laukojille kuitenkin merkityksellinen. Eihän sitä muuten vaivautuisi... Ilkeät kommentit ilmestyvät siinä vaiheessa kun blogin lukijakunta laajenee, yhteistyökumppanit kutsuvat juhliin ja antavat tavaraa. Riippumatta siitä kuinka paljon työtä blogin pitäjä tekee bloginsa eteen.
Pahus vie, jos kaiken lisäksi blogin kirjoittaja näyttää elävän ihanaa elämää ei kommenteilla kyykkyynlaittajista ole pulaa. Huh! Sanokaa, mitä sanotte. Näiden kommenttien takana on 100% kateus, jota ei osata kääntää oman motivaation moottoriksi. 
Tässä ei tavoitella mitään. Syydetään vaan törkyä. Tällaisten kommettien päälle iso leima: Häiriköintiä!

Entä sitten eriävän mielipiteen ilmaiseminen ronskilla tyylillä? Tavoitellaanko silloin "keskustelun" avausta muuten niin kiittelevien ja kehuvien kommenttien joukossa? Vähän liikettä, piristystä samanhenkiseen hymistelyyn? Sillä lähes poikkeuksetta komenttiboxissa tämän jälkeen kuhisee. Puolesta ja vastaan. Enää ei postauksen aihe ole pääasia vaan lukijat kiistelevät keskenään kuka on kateellinen ja kenelle. Kenen pitäisi hankkia elämä, eikä netissä haukkua muita. Ja tätä lukijoiden kähinää seuraa myös blogin kirjoittaja itse... Usein viisasti vaieten. Mutta antaen sen tapahtua. Miksi?

Miksi blogin kirjoittaja sietää toistuvan taistelun postauksiensa kommenttiosiossa? Onko niin, että vakituisesta lukijakunnasta tulee itse kullekin blogille suoja, armeija joka nousee aina barrikadeille kun omaan suosikkiblogiin tai sen kirjoittajaan kohdistuu muita kuin kiitteleviä kommentteja. Ja tämä on blogin kirjoittajasta toivottavaa? Antaahan se näkyvyyttä ja klikkauksia blogiin kun taistelu kommenttilaatikossa käy kuumana. Ja mukavan tunteen - jos sellaisesta taistelusta pitää - seurata kuinka puolustajat kiihkeästi taistelevat blogin kirjoittajan puolesta. 
Mitä tuollaisen kiivaankin kommentoimmin seuraaminen merkitsee blogin kirjoittajalle itselleen? Miksi hän ei sensuroi kommentteja? 

Miksi antaa anonyymeille edes mahdollisuutta kommentointiin?
Ikävimmät kommentit ovat poikkeuksetta nimettömiä. Tottakai! Vellihousut ne eivät uskalla päätään aukoa nimellään. Kun nimellään kirjoittaa, silloin myös miettii mitä sanoo. Normaalit ihmiset ainakin.
Niin miksi oikeasti ikävien kommenttien toistuvasti tullessa omaan kommenttiboxiin ei blogin kirjoittaja estä sitä?
Mahdollisuus kommentointiin vain nimellä tai edes nimimerkillä siivoaa blogin kommettiosiota huomattavasti. Saattaa ehkä vähentää asiallistakin kommentointia useampien klikkauksien takia, mutta se on pientä siitä saatavan hyödyn rinnalla. Tilanne rauhoittuu vielä lisää, jos seuloo kaikki kommentit eli julkaisee kommentit vasta kun on ne itse lukenut. 
Näin moni bloggaja tekeekin. Se on lukijoiden kannalta ystävällistä vaikka ei poista sitä mahdollisuutta, että bloggaaja itse pahoittaa mielensä jokaisesta kurjasta kommentista.

Jostain syystä näin ei aina ole. Miksi ei? Onko kaikenlaisesta (ja runsaasta kommentoinnista) jotain hyötyäkin blogin kirjoittajalle? Näin voisi kuvitella ainakin erilaisilla tuloja tuottavilla blogialustoilla olevan...?
Blogeissa häiriköivät tuntuvat poikkeuksetta olevan huomion hakuisia sen lisäksi että mielellään näyttävät haluavan pahoittaa toisten mieliä. Oman törkykommentin ja siitä seuraavan keskustelun seuraaminen on varmasti tällaisille ihmisille mieleistä. Tuli taas tuikattua bensaa oikeaan paikkaan, jes! Mutta jos sitä kommenttia ei koskaan missään julkaistaisi, olisiko mitään iloa sitä edes kirjoittaa?

Ilkeyttä ja pahuutta on vaikea kitkeä siellä missä se kasvaa, mutta sen näkyvyyttä voimme itse kukin pyrkiä estämään.  

Ja siltä varalta, että ehti jo unohtua, toistan: En hyväksy minkäänlaista nettikiusaamista, pahantahtoista kommetointia blogeissa enkä mitään muutakaan kiusaamisen muotoa ihmisten kesken! Jokainen on vastuussa omista sanoistaan.

Inspiraation tähän kirjoitukseen sain Tipulassa- blogissa alkuunsa saaneesta kampanjasta, jossa toivotaan asiallista kommentointia blogeihin. Siihen yhdyn minäkin.

Mukavaa viikon jatkoa!

Ollaan asiallisia toisillemme :)

Elämä Blogilistan jälkeen

Blogilista on lopettanut
           - kuinka seurata mieleisiä blogeja, kuten esimerkiksi tätä mun :)

Näitä suosittelen.

Facebook
Oikeasti aikuinen on saman nimisenä myös Facebookissa. Blogini päivitykset linkitän sinne. Lisäksi jaan siellä vinkkejä, linkkejä ja jonkun verran kuvia. Tervetuloa siis seuraajaksi sitä kautta - klik.

Bloglovin´
Tämän palvelun puolesta liputan isolla lakanalla. Tykkään kovasti sen monipuolisuudesta. Jokainen blogipostaus näkyy kuvan kera ja mieleisiä juttuja voi tallentaa omille sivuilleen ja palata halutessaan helposti niiden pariin. Blogeissa on niin paljon kaikkea kiinnostavaa ja kun sitten yrittää muistella mitä mahtoi missäkin olla, ei tule mitään. Eikä löydy mistään. Mutta Bloglovin´sta löytyy! Tervetuloa seuraajaksi Bloglovin -kautta - klik.

Instagram
Valokuvia elämästäni. Yhden kuvan tarinoita, joissa itse kuva on pääosassa. Mieleisiä asioita ja paikkoja, jotka haluan jakaa muiden kanssa. Toisinaan päivitän uuden blogipostauksen Instaan, mutta pääpaino on valokuvaksi muuttuneissa hetkissä. Tervetuloa seuraajaksi Instagramiin - klik.

Pinterest
Sivusto ei ole varsinainen blogien seuraamispalvelu vaan paljon, paljon muuta. Jos tykkäät inspiroitua kauniista kuvista oli aihe ihan mikä tahansa, liitty Pinterestiin. Se on valtava maailman ihmisten yhteinen valokuva-albumi. Lisää omia kuviasi, ihaile ja pinnaile muiden. Ja varaa aikaa ja vaikka kuppi kahvia viereesi. Pinterest koukuttaa :) Tervetuloa seuraajaksi Pinterestiin - klik. Blogikuviani on omassa kansiossaan siellä.

Blogger
Bloggerilaisena en jätä mainostamatta tätäkään vaihtoehtoa. Luotuasi tilin on helppo kommentoida kaikkia bloggerilaisia blogeja. Niitä on paljon. Mieleisistä blogeista saa kerrättyä itselleen luettelon, johon päivittyvät blogien uusimmat jutut. Ja se paras: Jos et vielä kirjoita blogia, on sen aloittaminen helppoa Bloggerin blogialustalla :)

Näin. 
Vähän haikeaa kun Blogilista lopetti. Se on ollut minulle ensimmäinen blogien seuraamisväylä. Mutta niinkuin elämässä aina, niin tässäkin. Kun joku loppuu, on se myös uuden mahdollisuus. Ja onneksi näitä blogien seuraamisen mahdollistavia palveluita on tarjolla jokaiselle se mieleisin.

Jäikö joku mielestäsi käyttökelpoinen ilman huomiota? Kerro ihmeessä! 

Mitkä ovat sinun seuraamisvälineesi? Mielelläni kuulisin kommenttiboxissa.

Hyvää kesäkuuta ihanat kaikki! Seuraamisiin :)