Kukat maljakossa

- kuin oikeita

Kimppu Sia Home Fashion / Stockmann

Kynttilä Joik tuoksukynttilä / Tallinna

itse ostettuja

Leikkokukat ovat meillä taas! Voi iloa, riemua ja intoa! Voi onnea ja autuutta!

Jäbä däbä duu!

Olen aina ollut maljakkokukkien ystävä. Kantanut siitä kotiin viikottain useammakin kimpun. Kunnes meille tuli meidän kollipojat, kissaveljekset.

Ja sen pituinen se, leikkokukkaharrastus - nyyh!

Katsokaa vaikka Maljakkokylpy - klik ja Kukkaispoika - klik. Ymmärsin (lopulta) etteivät vihreän perään olevat kissat ja kukat kertakaikkiaan menesty samassa huushollissa.
 
Ennenkuin nyt - voi jee!

Tämä on rakkautta ensi silmäyksestä. Vilkaisu ja tiesin minkälaisia meidän leikkokukat ovat jatkossa. Ihka oikeaa - tekoa.

Kaunis kimppu - maljakko kokonaisuus. Vesiefekti kruunaa kaiken. Tämä riittää mulle.

Näitä lisää, heti kun sopivia löytyy :D

Mitäs olet mieltä? Onko tekokukat sulle kauhun paikka vai käytätkö sinäkin niitä?

Jos tiedät kauniita, oikeiden kukkien näköisiä kimppuja, kerro. Olen valmis hankkimaan näitä kotimme täyteen :D

No mutta...

Toisen ilo voi joskus olla toisen hämmennys. Kuinkas tämä näin nyt meni? Ei nyhdettävää, maisteltavaa eikä vettä loiskuteltavaksi

Keke ei ymmärrä <3

Lomalukemisen aloitan Kahterine Pancol Mimmit - kirjalla. Ollut pitkään hyllyssä odottamassa. Luin viime kesänä ahmien Pancolnin kolme tätä ennen suomeksi julkaistua kirjaa - klik. Kuulin, että Mimmit on ehkä vähän raskaampaa ja erilaista luettavaa kuin aiemmat.

Odotin, milloin olisi oikea aika avata kirja ja aloittaa. 

Nyt se on. Tervetuloa takaisin Joséphine, Hortense, Zoé ja kaikki muut tutut!

By the way - Mimmit 2 on myös jo ilmestynyt :)

Kesäistä viikkoa kaikki te siellä <3

Jäähyväiset ystävälle

- kaunista ja toiveikasta

Saariystävämme saatettiin eilen viimeiselle matkalleen. Ystävämme on... oli ortodoksi. Siunaustilaisuus itselleni vierain menoin. Jännitti etukäteen, mutta turhaan.

Olenko koskaan ollut hautajaisissa, missä kaikki ovat niin läsnä? Jokainen osallistuen. Vierelläolijan tuntien, vaikka ei kosketakaan. Vainaja, juhlan keskiössä yhtä läsnä kuin kaikki muutkin. Kynttilöitä, suitsukkeita, moniäänistä kuorolaulua, papin kauniita ja rauhoittavia sanoja. Runsaasti katsekontaktia. Lämmintä yhdessäoloa. Jaettua surun ja haikeuden tunnetta. 

Papin lempeää kosketusta lesken olkapäälle. Papin luontevaa suudelmaa vainajan otsalle.

Hyvästijättö vainajaa koskettaen, halaten, poskea silittäen, korvaan tervehdyksensä kuiskaten. Jokainen saattaja vuorollaan, jokainen tavallaan. Kuoron kaunis laulu taustalla. Kaikki yhdessä. 
Kaunista ja rauhallista.

Muistotilaisuus runsain tarjottavin. Laulua, naurua ja yhteisten muistojen kerrontaa. Papin voimaanuttavien sanojen kuuntelua. Ja vielä lisää muistelua.

Saattomatka josta jäi hyvä mieli. Olenkohan koskaan kokenut tällaista?

Saaresta oli muitakin saattamassa ystäväämme. Kristiina oli tehnyt itse saaren kukista kauniin kukkavihkon ja tuonut sen aamulla Saaresta tullessaan. 
Kaunis ajatus tuoda saarelaiselle kukkia Saaresta <3

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikki te siellä.

Mitäs mä lomalla teen...

Loma on alkanut. Arjen ja loman vaihtuminen tyhjentää olon. En osaa sanoa tuntuuko miltään. Ei taida tuntua. Näin on joka kerran. Tyhjä olo, mutta hyvällä tavalla.
Kerrankin sain työasiat kuosiin ennen lomaa. Eilisestä perjantaista ei tullut huippuhätäistä. Auttaa laskeutumaan lomamoodiin.

Sanoja joita just nyt fanitan 

L orvailla
O lla
M ietiskellä
A ktiviteetteja kartella :D

Ehkä jotain pientä, mutta olemista ennenkaikkea. Sitä on mun loma.

Ihanaa kerrottavaa, blogilla on uusia seuraajia.
Lämpimäsit tervetuloa Satunnainen blogin Paula ja Romulyyliblogin Riitta Sinikka ja Hompsantuusan eloa blogin Hompsan Tuusa.
Mukavaa, että liityitte joukkoon <3 

*************************************************

Tärkein tehtävä tänään on saatella Saariystävä viimeiselle matkalleen. Ystävä on ortodoksi. Hautajaiset vähän jännittävät. Ovat tavoiltaan erilaiset. Tiedän, ettei Ystävä laita pahakseen jos töpeksin. Saattaa sydämellisesti naurahtaa siellä jossain. Mutta silti jännittää ja on haikeaa.
Emmehän me koskaan omistamme, läheisistä ja ystävistä luopuisi <3

Rauhallista viikonloppua kaikki te siellä.

Pärskeitä

- ja värejä

Saaressa mulle parasta on - kaikki. Ei ole mitään jonka jättäisin pois. Eikä mitään, mitä siellä kaipaisin.
Metsä
Kalliot
Meri
Linnut taivaalla
Eläimet metsässä
Kukat niityllä
Vaatimattomuus
Askeettisuus
Ihan kaikki

Vaahtopäät kallioita vasten. Aina tuulella. Tuiverrus nostaa mainingit korkealla. Niin korkealle, että eilen meillä miehen kanssa kastuivat peput. Vaahtopää nousi niin nopeasti kalliota pitkin, ettei meistä kumpikaan ehtinyt kuin todeta asian. Housut menivät vaihtoon. Eikä rantaviivaa lähelläkään istuttu.

Onnellinen tapaus kuitenkin. Ylemmäksi kalliolle noustuamme saimme ihailla veden pärskeissä karehtivia sateenkaaria. Hetken näkyvissä ja samantien jo hävinneitä. Uudestaan ja uudestaan. Jokainen vaahtopää paiskautuessaan kalliiota vasten kuljetti värejä mukanaan. Yhdessä ilta-auringon säteiden kanssa.

Paikka - aika. Molempia tarvitaan. Oikeassa suhteessa. Keskenään sopivasti.
Ja katsojalta valppautta. Kokijalta tuntoantureita. 
Silmiä nähdä.
Korvia kuulla.
Sydäntä pakahtua onnesta kaiken kauniin äärellä.

****************************************************************

Katsokaapa kuka meidät otti eilen vastaan teltan ovella.

Rantakäärmeen poikanen. Pötkötteli oven edessä olevalla porrasaskelmalla. Sopivasti itsensä puiden väliin asetelleena. Hui, meinasin vahingossa astua päälle.

Rauhassa paikoillaan. Antoi kuvata ja kaikkea.

Hetki miehen kanssa tuumailtiin, kuinka toimitaan.
Kiikutettiin porrasaskelma yhdessä metsänreunaan ja kallistettiin sitä niin, että käärme ymmärsi lähteä. Mene nyt omaan kotiisi, toivotti mies kun vieras katosi mustikanvarpujen sekaan.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Ps. Kaikkeni teen, että saisin teihin yhteyden näiden blogipäivityksien muodossa :D

Hellettäkö?

Pikainen tervehdys Saaren eteläkalliolta med iPhone.

Vaivaako kuumuus, uuvuttaako helle?

Tervetuloa Saareen. Kerrospukeutumisesta ei ole tarvinnut vieläkään luopua :D

hanaa viikonloppua - kesä, se on ihmisen parasta aikaa ❤️❤️

Kännykästä paperikuvia

- puhelinaplikaatio

Nyt olen minäkin astunut puhelinkuvien "kehittämisen" ihmeellisen maailmaan. Asentanut puhelimeeni ohjelman jolla se tehdään. Valinnut mieleiset kuvat 50 kpl - by the way. Ja lähettänyt tilauksen eetteriin.

Hyvä jos ehdin puhelimen kädestäni laskea, kun jo kuvat tipahtivat postiluukusta. Tilasin maanantaina ja tulivat torstaina. Postileiman mukaan Pariisista. Ei huono, vai mitä!

Tilasin 10 x10 kokoisia kuvia. Muitakin kokovaihtoehtoja on. Kuvista voi tilata myös julisteita, kirjoja, kalentereita vaikka mitä. Tilaukseni maksoi 19.90 euroa ja sisälsi postimaksun.
Kuvat on pakattu pirteän oranssin väriseen laatikkoon, missä kuvia voi halutessaan säilyttää.

Mulla on ajatuksena tehdä kollaasi Barcelonan matkan kuvista. Sommitelma seinälle tai taulu. Kattellaan mihin päädyn.

Tosi mukava hypistellä kuvia käsissään. Siitä on aikaa kun viimeksi teetin paperikuvia. Kun sen voi tehdä puhelimesta käsin, on homma helppoa.

Tämä on Printic. Uutta tässä ei ole muuta kuin että nyt sitä ensimmäisen kerran käytin. Asensin appsin jo vuonna 2013 silloiseen luuriini. No johan oon hitaasti syttyvää sorttia! Oli aikakin kokeilla kun sillä mielellä aikoinani sen halusin.

Appsi saatavilla (ainakin) iPhone ja Android puhelimille.
Joko sulla on puhelimessasi Printic? Oletko tilannut sen kautta valokuvia?
Kokemuksia?

Tämä mun kokemus on kaikin puolin hyvä. 
1) Tilaamisen helppous - sen jälkeen kun olin osannut päättää mitkä 50 kuvaa haluan tilata - hih! 
2) Toimituksen nopeus. 

Tilausvahvistuksen ja tiedon lähetyksen toimituksesta saa sähköpostiin.
Siistii :)

Oi kuulkaa, mulla on taas niin ihanaa. Saan toivottaa uuden lukijan tervetulleeksi. Karoliina Aurinkoo ja sateen sopinaa - blogista on liittynyt joukkoomme. Lämpimästi tervetuloa Karoliina <3 

Ihanaa aurinkoista viikonloppua te ihanat kaikki!