Voimaannuttava ei



aina ei voi eikä tarvitse olla mieliksi


Miten onkaan välillä vaikea sanoa ei. Siitäkin huolimatta se olisi juuri siinä kohdassa kaikista oikein sana. Kun puhelintuputtaja soittaa just kun olet kiireinen, istut täpötäydessä kulkuvälineessä, mietit töissä jotain tosi tärkeää. Annat omaa työtään tekevän ihmisen pyöräyttää mainostekstiään luurin täydeltä ja jos oikein huonosti käy, ei kiitos ei irtoa oikeassa kohdassa riittävän vakuuttavasti, huomaat ostaneesi, maksaneesi, liittyneesi johonkin jota et ollenkaan tarvitse. Ystävällinen mutta määrätietoinen ei kiitos pelastaisi tilanteesta. Pelastaisi ehkä koko päiväsi. Ei tullut mitään turhaa hankittua.



Tai joku tietty henkilö ties monennenko kerran pyytää apua asiassa, jonka sinä hänen mielestä niin hyvin ja paljon paremmin osaat. Kehuminen kun toimii myönteisenä moottorina. Noh, annas tänne mä teen, autan sua. Kun tää nyt kerran käy multa jouhevasti. Kun mun on vaikea sanoa ei, ei nyt.

Ei niin, ettei joustavuus ja auttaminen kuulu asiaan. Tottakai! Mutta jos se on yksipuolista, mitä se silloin on? Se on toisen puolesta tekemistä, toisen kannattelua... toisen töiden tekemistä omien lisäksi. Toinen on toki iloinen, mutta ei opi, ei muista kuinka se tehdään. Ja seuraavan kerran on taas pyytämässä apua "kun sä osaat niin hyvin". Näissä kohdissa kohteliaasti sanottu ei jouduttaisi ehkä pyytäjän oppimista, että hän ottaisi itse asioista selvää, selviäisi omin avuin seuraavan kerran. Kannettu vesi kun ei kaivossa pysy.






Entä laajemmin, kun vääriä tekoja ei sanallisesti tuomita? Pahaa tekoa, rikosta. Kun ei sanota, että teit väärin, rikoit toista ihmistä vastaan. Rikoit meidän yhteisiä lakeja. Toimittajat kilvan hakevat syitä miksi kävi niin tai näin. Asiantuntijoiden leukojen alla keikkuvat mikrofonit. Ymmärtämisen lausumia julistetaan.
Kiree pipo ja puulelut, niin tottakai se johtaa pahoille teille, noin kuvainnollisesti. Vääränlaista ymmärtämistä on nykyään ihan liian paljon. Väitän että jotkut ratsastavat sillä. Oikeuttavat oman tekonsa, käytöksensä. Kun kukaan ei ole sanonut ei.

Sillä,

olen vakuuttunut että ei kuuluu tarkoituksella meidän sanavarastoon. Se kertoo että joku ei käy, on väärin, ei tunnu hyvälle. Ei rajaa, kieltää. Ei on hyödyllinen sana.
Ein käyttö suojaa sanojaansa. Asettaa kuulijan paikoilleen. Näyttää hänelle kaapin paikan, jos tarve on. Tämä ei nyt vaan käy. Ei käy, ei sovi, ei en halua. Kiitos mutta ei.

Tarvitseeko ei perustella? Ystävällinen ei vai napakka, tiukka ei? Asiayhteys ratkaisee. On asioita jotka ansaitsevat ystävällisen pienin perusteluin varustetun ein. On asioita jotka lyödään tiskiin tiukasti, ilman pulinoita. Se on niin Ei!

Miltä tuntuu kun ei on saatu punnerrettua ulos suusta? Toisinaan se on todellista vääntämistä itsensä kanssa. Olisi parempi kieltäytyä, sanoa ei. Mutta kun...auts, ei oikein osaa. Kuulun tähän porukkaan. On ikävää tuottaa toiselle pettymys. Näin toistuvasti polkee omaa itseään. Tekee asioita joita oikeasti ei halua, ei ehdi, ei jaksa. Kiroilee itselleen, kun  taas kerran jätti sanomatta ei.


Lohduttavaa on että ei - tuo lyhyt yksinkertainen sana - voidaan oppia sanomaan ilman että omasta mielestä on kurjin ihminen maapallolla. Sitä voi harjoitella, mutta ensin on hyvä hieman mietiskellä miksi juuri minulle on niin vaikeaa kieltäytyminen. Siinä piilee koko asian ydin: miksi se on niin vaikeaa? Mitkä asiat, tilanteet, ihmiset ovat sellaisia, ettei kielen kannat käänny sitten millään lausumaan ei. 




Sen oppii. Olen hyvä esimerkki, uskokaa. Vaatii muutamat pitkät syvälliset keskustelut itsensä kanssa, mutta se kannattaa. Olen onnistuneesti putkauttanut suustani ulos nyt ei kuule käy. Ja tiedättekös, se on tuntunut taivaallisen hyvälle.

Kuvat omakuvia ajalta, jolloin ei oli ohjaava, opastava. Ja kamera näyttää olevan 
jo keksitty ;) Opin mikä on oikein, mitä saa ja mitä ei saa tehdä.
Ei on hyvä sana oikeissa paikoissa.
Elämä, se on pitkä oppikurssi. 
(Erikoismaininta mun aurinkolaseista. Eiks oo makeet :D?)

Miten sinulta irtoaa ei? Ihan helposti ja pikkuisen takerrellen? Onko joissakin tilanteissa helpompaa kieltäytyä kuin toisissa?

Lopuksi iloista asiaa, jee! Piia ja Mia ovat liittyneet blogin seuraajien joukkoon. Lämpimästi tervetuloa <3


Mukavaa viikonlopun jatkoa <3 Sii juu!




14 kommenttia

  1. Ihania kuvia!! Ei sana on minulle usein tuttu, mutta toisinaan vaikea :) - emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Vaikea se on. Mutta jatketaan harjoittelua :)

      Poista
  2. Ihania kuvia, että mikä söpöliini siellä. Ein sanominen on maailman vaikein juttu, ihan edelleen ja välillä sen takia olen pienessä pulassa, koska toimin itseäni vastaan ja ahdistun.

    Sydämellistä viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Oi noita suloisia aikoja!

      Pieni sana, jonka suuret merkitykset jumittavat sanan toisinaan kurkun perukoille. Ja tosiaan, se saattaa pahuksenmoisiin tilanteisiin, joista usein isoin taakka tulee itselle kannettavaksi.

      Kiitos samoin Tiia, mukavaa viikonlopun jatkoa <3

      Poista
  3. Saying yes to happiness means learning to say no to the things and people that stress you out.

    Näinhän se menee :) Loistava taito osata <3

    Hei noi kuvat <3 I H A N I A! Rakastan vanhoja valokuvia (ja siis toki myös uusia), vanhoissa kuvissa on jotain selittämättömän ihanaa :) Kiitos kun jaoit meidän kanssa lapsuutesi kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna tuosta ajatuksesta. Kirjoitan sen isoilla kirjaimilla muistiin. On niin totta.

      Voi että, kiitos kuvien puolesta <3
      Minäkin tykkään vanhojen kuvien tunnelmasta. Näissä kuvissa näen itseni elämän alkutaipaleella, kun ihan kaikki on mahdollista. Jännä ajatella sitä tietäen mitä valintoja lopulta tein, kuinka elämäni on tähän asti kulkenut. Juuri tämä viehättää minua vanhoissa kuvissa. Mitä oli silloin ja mitä on nyt. Ja eletty elämä niiden välissä.

      Oikein hyvää viikonlopun jatkoa Jonna <3

      Poista
  4. Ihana kuvasarja...jo ekasta tunnistaa kasvonpiirteesi..:)

    VastaaPoista
  5. Ei on toisinaan tosi vaikea sana , tunnustan. Ihania kuvia sinusta ❤️
    Ps. Sain vihdoin vastattua ystävähaasteeseen, kiitos vielä siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos anneaulikki <3
      Ja kyllä, vaikea, pieni, tärkeä sana. Mutta harjoitellaan :)
      Voi kun kiva! Mä tuun katsomaan sun vastaukset.

      Mukavia talvipäiviä!

      Poista
  6. Minä tässä opettelen ei:n sanomista. On se aika haastavaa, kun on aina ollut kovin kiltti. Mutta jos ei ennen viittäkymppiä opi, niin ei opi koskaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harjoitus tekee mestarin. Uskotaan me siihen ja treenataan, niin hyvä tulee :)

      Hyvää alkavaa arkea Pirjo <3

      Poista
  7. On pitänyt opetella sanomaan Ei. Mä oon peruskiltti ja avulias niin on ollut tosi vaikeeta sanoa ei käy, en tee, ei nyt. Mutta oon huomannut että mitä vanhemmaksi tulee sen helpompaa on oppia kaikenlaista mikä on itseni hyväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkä oppimäärä sen opettelu. Tiedän.
      Iän karttumisessa on myös hyviä puolia: rohkeus ja itsensä kuuntelu <3

      Poista

Mukavaa, että olet löytänyt blogiini. Kiitos jos vielä käytit aikaasi kommentointiin. Eläköön keskustelu!
Seuraamalla Oikeasti aikuista somessa, saat tiedon uusista postauksista ensimmäisten joukossa.

Facebook, Google +, Instagram, Pinterest @oikeastiaikuinen