Keskikesä ja haikeus



juhannus - ajatusten pysäkki









Juhannuksen peruspilarit: kokko, yötön yö, ystävät ja tutut, yhdessäolo ja tunnelma. Näistä on muodostunut meidän juhannuksen perinteitä. Vuosia olemme hyvin samanlaisella kokoonpanolla kokoontuneet Saaren juhannuskokolle. Se on sellainen sanomaton sopimus. Kukaan ei kutsu ketään, kaikki vain tulevat. Samaan paikkaan, samaan aikaan. Mukana kullakin juotavaa ja syötävää. Omaan tarpeeseen ja toisille tarjottavaksi, miten vaan. 

Hyvissä ajoin olimme miehen kanssa paikalla. Pikkuhiljaa muitakin, meille vieraampia, tuli paikalle. Ihastelimme kaunista iltaa, joka juuri sopivasti näyttäytyi sateisen aattopäivän jälkeen. Kohotimme mukilliset kuohuvaa kokolle ja keskikesälle.

Olimme siinä kahdestaan. Perinteisistä kanssajuhlijoista ei yhtäkään paikalla. Kaikki he jossain muualla. Osa ei Saaressa ollenkaan, yksi poistunut ikuisesti luotamme. Jossain muualla muut. Yhtäkkiä oli yksinäinen olo.

Jäin miettimään miten tärkeitä perinteet voivatkaan olla. Jatkuvuudessaan ja toistuvuudessaan turvallisia. Muistoja menneiltä vuosilta, toiveita tulevista yhteisistä hetkistä. Ne yhdistävät ihmisiä kokemuksina ja yhteisinä muistoina. 

Tässä alati muuttuvassa maailmassa toivoisi voivansa säilyttää jotain itselle tärkeää perinnettä. Minäkin toivon, että olisin saanut viettää juhannustulia kuten aina ennenkin. Että iloista puheensorinaa ja rempseää naurua olisi ollut ympärilläni. Että kaikki ne, joita toivoin tapaavani, olisivat olleet siellä. Että olisi niinkuin aina on ollut.

Hiljaisuuden vallitessa kävelimme miehen kanssa rakkaalle kalliopaikalle Saaren eteläosaan. Asetuimme lähelle vesirajaa ja katoimme kalliolle eväämme. Aalloista tai edes mainingeista ei ollut vaaraa pöksyjen kastelijoina. Oli lähes tyyntä. Rauhallinen ja vähän utuinen horisontti maisemana. Joutsenperhe illallisella siinä vierellä.

Oli aikaa jutella, vaihtaa ajatuksia ja olla hiljaa omissa ajatuksissa. 
Näinkin oli hyvä. Ehkä uusi juhannusperinne on saanut alkunsa.

Kauniita kesäpäiviä kaikki te siellä <3
Sii juu





Pure white



Uusi blogimalli


Minimaalista, mahdollisimman selkeää ja rauhallista. Sellaista olen pitkään toivonut blogini sisustukselta. Olen puuhastellut täällä omatoimisesti. Poistanut kaikkea Bloggerin malliin liittyvää turhaa. Ja lisäillyt erityisesti blogin ulkonäköön vaikuttavia CSS - koodinpätkiä. Olen ollut melko tyytyväinen, mutta jotain on puuttunut. Tai ollut liikaa. En ole ollut ihan varma.

Aikani puuhasteltuani kyselin Googlelta löytyisikö valmiita malleja. Ja kuulkaa kyllä löytyi! Blogimallien taivas. Valtava valikoima erilaisia. Ilta jos toinenkin on vierähtänyt eri vaihtoehtoja tutkiessa. Suoraan sanottuna silmät killissä olen selannut läpi vaihtoehtoja joista ei loppua ihan helpolla tule.

Kuva kaapattu Etsyn sivulta
Oletteko jo tutustuneet Etsy:n valikoimiin? Huikea määrä kaikkea mahdollista, mutta minä näin vain blogimallit. Niistä lopulta valikoitui malli Pure White, tämä joka nyt on täällä blogissa.
Valinta oli huippuvaikea, mutta kaupanteko helppoa. Kun tilaus oli tehty ja maksettu, sähköpostiin tuli linkki mistä blogimallin ja siihen mukaan kuuluvat ikonit ja ohjeet sai ladattua omalle tietokoneelle. Ohjeet ovat selkeät, ne kannattaa ehdottomasti lukea huolella. Niinkus ohjeet aina. Kohta kohdalta saa opastuksen, kuinka mallin asennus tehdään blogiin. On myös mahdollista ostaa mallin lisäksi sen asennus. Silloin mallin tekijä tekee kommerverkit puolestasi. Iiiisiii.

Minä tein homman itse. Muutama tunti meni kaikkinensa. Sivubannerin kuvakkeita ja linkkejä jouduin pikkuisen järjestelemään, että sain mieleiseen järjestykseen. Malli on aikaisempaa blogimalliani leveämpi, teksti selkeää ja kuvat isoja. Teksti jatkossa pikkuisen pienempää (eihän tunnu liian pieneltä kun aikaisempi teksti on nyt aika jättiläistä?). Kuvat sitten taas pikkuisen isompia kuin tähän asti. Mulla on jo ennestään kuvat kasvaneet alkuajoista, niin että jatketaan pikkuisen vielä :D Tuolla ylhäällä olevat sivujen otsikot kulkevat alaspäin rullatessa mukana. Siitä tykkään kovasti. Otsikoita voi klikata missä tahansa blogin kohdassa. Eivät ole ainakaan omaan silmään häiritseviä.

Mitäs sanot? Miltä näyttää? Kestääkö katsella? Ja ennen kaikkea, miltä tuntuu olla täällä uudessa sisustuksessa?
Minkälaisista blogipohjista sinä pidät lukijana / omassa blogissasi?

Tässä linkki Etsy:n, tervemenoa. Kannattaa varata aikaa ja vaikka kuppi kahvia seuraksi. Siltä ei hetkeen malta lähteä pois ;)

Kauniita kesäpäiviä kaikki te siellä <3
Sii juu!


Valoa ja iloa!






Kaikki te ihanat siellä, kaikkea hyvää keskikesäänne. Juhlien tai ilman valosta kannattaa nauttia. Ladata sillä mielen akut. Ottaa varastoon keskikesän tunnelmat. Ainakin valo. Se on minusta parasta.

Pimeässä, korkeissa varjoissa alkavat möröt elää. Valo häätää ne kaikki pois. Niin ihanaa!

Toivon että teillä kaikilla olisi samoin <3 Että valo auttaisi kaiken yli ja aina eteenpäin.

Loppuun mun lemppari kesälaulu. Siitä saan aina hyvän mielen: Tomas Ledin Sommaren är kort - lauletaan kaikki mukana! Ihana tunnelma tässä videossa. Hitsi kun nuo ruotsalaiset osaavat yhteisen hyvän ja hauskanpidon. Hyväntuulen video :)






Valoa ja iloa juhannukseen! Ja kaikkeen muuhunkin.

Täällä bloggaan osa 2




Aikaisemmin keväällä vastasin Tuula´s life blogin ihanan Tuulan haasteeseen esittelemällä kotoani paikat, missä blogijutut syntyvätJatkan haasteen parissa ja esittelen blogijuttujen syntysijoja täällä Saaressa. Olosuhteet ovat erilaiset. Ja paikat.

Blogijuttujen työstäminen on toki samanlaista kaikkialla. Otan valokuvia, siirrän ne tietokoneelle. Valitsen kuvat ja käsittelen ne. Tekstin työstän Wordilla. Tämä kaikki sujuu samalla tavalla mantereella kuin täällä ulkomerellä.

Kotona paikan valinta on omista mielihaluista kiinni. Täällä Saaressa bloggauspaikan valintaan vaikuttavat eniten sää ja nettiyhteys. Niistä kerroinkin edellisessä postauksessa Dataaminen Saaressa. Ja ettei aurinko liikaa häikäise. Eihän silloin näytöltä mitään näe.

Jos sataa, valinta on helppo: teltassa. Paitsi ettei siellä aina netti toimi – pöh! Sateella varsinkaan. Jonnekin se langaton yhteys huuhtoutuu sateen mukana, sanoivat asiantuntijat ihan mitä tahansa sään vaikutuksista nettiyhteyksiin.

Varsinkin kuvien käsittelyvaiheessa pöydän ääressä työ sujuu parhaiten. Minä kun tykkään käyttää hiirtä kuvia käsitellessäni. Niin että teltta on silloin paras paikka. 
Kuvan vaatetus on tyypillistä alkukesää. Illalla on usein kylmä.





-   
Ulkopöytä on myös hyvä paikka. Päivällä siihen tosin porottaa aurinko. Paikka on silloin tukalan kuuma. Illalla jos hyttysiä ei ole liiaksi, tykkään pitää officea tuossa pihalla. Nettiyhteys… noh, toimii miten toimii.



Kauniilla säällä, usein iltaisin, kapuan Saaren eteläiselle kalliolle. Siellä netti toimii lähes aina hyvin. Valoa on riittävästi. Työn etenemisen jarruna toimii maisema. Jään sitä usein katselemaan ajatuksissani. Oikein kelpo paikka kaikin puolin. Hyvä istua. Hyvä fiilistellä.







Kun nettiyhteys on heikko vähän joka puolella Saarta, paras paikka on Saaren pohjoisosassa oleva hiekkaranta. Peitto pepun alle ja dataamaan. Tällä puolella Saarta ollaan mantereen puolella ja yhteydet sen takia parhaat. Tänne on meidän leiristä melko pitkä matka, joten mielijohteesta ei tänne tulla. Usein blogin päivitys yhdistetään kävelylenkkiin. Silloin olen kaiken työstänyt jo valmiiksi. Vain sen julkaiseminen puuttuu.

Tuo ranta on ihan oikeaoppinen hiekkaranta. Mittansa verran saa kävellä rannasta poispäin, eikä äkkisyvä yllätä.




Näin. Tällaisissa paikoissa ja maisemissa syntyvät blogipäivitykset Saaressa. Ei aina ihan helposti, mutta kuitenkin. Tykkään tehdä juttuja paikan päällä. Täällä silloin kun täällä olen. Samoin matkoilla on mukava päivittää kuulumisia kun siellä jossain juuri parasta aikaa silloin olen. Sellaista reaaliaikaista. Niin kuin tämäkin juttu. Valmistelin sen pihalla iltapäivällä ja nyt istun kalliolla. Tässä istun ja painan päivitä. Noin. Näin on tämä päivitys saatu teille luettavaksi. Paikan päältä :) Valoisat kesäillat ovat kertakaikkisen ihania. Eikö vaan?

Ihanaa juhannuksen aikaa kaikki te siellä <3


Dataaminen Saaressa

*realitypläjäys Saaresta :)

Olen silloin tällöin ohimennen maininnut Saaren langattomista yhteyksistä. Että niiden kanssa on omat haasteensa. Katsotaanpa vähän tarkemmin. 

Kaksi asiaa ovat yhteyden pitämiseen huippuvälttämättömät: Sähkö ja toimiva nettiyhteys. Aikoinaan kun Saaressa aloimme kesiä viettää, olivat matkapuhelimet sentään jo käytössä. Hih! Sellaiset, joilla pystyi soittamaan ja lähettämään tekstiviestejä. Kuka vielä muistaa ;D? Puhelimien omien akkujen lisäksi käytettiin yhtä tehoakkua, jota vaihdettiin miehen kanssa tarpeen mukaan puhelimesta toiseen. Se riitti vaikka olimme lasten kanssa Saaressa useamman viikon yhteen menoon.

Noh, tekniikka on mennyt eteenpäin. Puhelimet, tabletit ja kannettavat kulkevat tämän päivän ihmisten mukana. Pikkuhiljaa niitä on alettu kuljettamaan mukana myös Saareen. Pitkään Saari oli paikka, jonne ei kaivannut mitään puhelinyhteyttä jykevämpää. Oikeastaan tämän blogielämän myötä halu saada yhteys mantereelle on lisännyt varustelua.

Nettiyhteys, usein sen olemattomuus on ainainen harminaihe. Ainakin minulle, joka arvostan toimivaa tekniikkaa suuresti. Ja harmittelen sen toimimattomuutta välillä tiukalla liudalla ärräpäitä. 




Kaikenlaista häkkyrää, mokkulaa, antennia jos vaikka mitä on matkan varrella kokeiltu, vaan eivät ne ole kunnolla toimineet. Vuosien saatossa yhteydet ovat kyllä parantuneet, mutta edelleenkin Saaressa on paikkoja, missä puhelimet eivät toimi. Tai nappaavat kentän Viron puolelta. Siinä sitten juttelet ulkomaanpuheluita, jos et satu syrjähyppyä huomaamaan.

Seuraavat kuvat muutaman vuoden takaa. Silloin multimediaviestin lähettäminen vaati Saaren eteläisimmällä kalliolla aivan vesirajassa kurkottelua. Hyvä tuurilla viesti lähti. Tyynellä parhaiten.
Nykyään samalla paikalla voi sentään käyttää nettiä – jihuu! Mutta edelleen vain tyynellä. Vähänkin tuulta ja aallot huuhtelevat kivellä olijaa huolella. Ja vaimentavat netin.





Sähköä Saaressa ei ole. Meillä on ollut useamman kesän pieni aurinkopaneeli, joka tuottaa sen verran sähköä, että puhelimet ja tabletit on saatu ladattua. Mutta, mutta… tietokone on toiminut vain sen aikaa kun kotona ladatussa akussa on riittänyt poweria. Jos vaikka blogipostauksista puhutaan, niin kolmen postauksen verran akku kestää – nippa nappa. 
Olemme miettineet kunnon paneelin ja akun hankkimista. Tänä keväänä siihen tarjoutui mahdollisuus kun saariystävämme lopetti Saaressa kesien viettämisen. Ensi järkytyksestä toivuttuamme alkoi mielessä itää ajatus. Saariystävällä oli kunnon paneeli ja akku valmiiksi Saaressa. Mikähän sen kohtalo mahtaisi olla? Selvisi, että kokonaisuus oli ostettavissa. No mehän asetuimme jonoon ensimmäisinä. Nyt on kauan mietitty sähköntuottaja omalla pihalla. Vähän vaatii vielä paneelin paikka säätöä. Mutta hyvin pelittää.






Yhteyksiin vaikuttavat huomattavasti sääolosuhteet. Aurinkoinen, korkeintaan leppoisalla tuulella varustettu säätila on paras. Puhelimen netti pelittää silloin melko hyvin. Vähän tuulta lisää, pilvistä ja sateista niin netin käyttö takkuaa. Junnaa vaan. Aaaarrrggghh! Tiedätte tunteen. Pikkuisen voi saada apua siitä, että käyttää USB-liitäntää puhelimen ja tietokoneen välillä, mutta siinä samalla latautuu puhelin akku ja kannettavan akku hupenee. Niin että ei johtoa mielellään.
Paitsi nyt sitten. Luonnon ydinvoimala taivaalla, jonka energiasta me napataan hippunen talteen omiin tarpeisiimme. Meidän oma sähkövoimala – jes!

Että tällaista se on yhteydenpito Saaresta käsin. Monta askelta ollaan tultu alkuajoista eteenpäin. Kun yhteydet toimivat, siitä iloitaan. Kun ei, niin sitten ei. Vaikka harmittaa, siihen on tyytyminen. Ihan terveellistä joskus sekin tässä valmiissa maailmassa. Eikö vaan?


Jäädään tänne Saareen tulevaksi viikoksi. Juhannuksen alusviikko on perinteisesti rauhallista aikaa. Siitä nautitaan. Juhannuksena Saari täyttyy juhannuksen juhlijoista, joita täällä kutsutaan turisteiksi. Tulevat, juhlivat ja lähtevät. Sitten on taas rauhallista.

Hyvää juhannusviikkoa kaikki te siellä. Se on keskikesä meillä tässä <3



Toscanan vehreissä maisemissa



matkamuistot - arjen piristäjät



















Oi-joi! Matkasta on jo kulunut aikaa ja minä kuulkaa täällä edelleen nautiskelen sen tunnelmista. Hyvä matka, se kantaa pitkälle. Loman jälkeen arki ottaa pian omakseen, lähtee kuljettamaan kiireestä ja tehtävästä toiseen. Sisällä, sielun sopukoissa on se matka. Matkan muistot, tunnelmat, maisemat, kokemukset, maut ja tuoksut. Onko tuttu tunne? Niin ihana, eikö vaan?

Hyvin onnistunut matka kantaa pitkälle. Se kulkee sydänalassa ja mielensopukoissa. Nostattaa hymyn huulille mukavien muistojen tulvahtaessa mieleen. Metrossa, bussissa tekisi mieli vierustoverille selittää leveän hymyn syytä. Puhua pulputtaa kaikki kokemansa. Heilutella käsiä ilmassa italialaiseen tapaan. Ottaa kanssamatkustaja mukaan omiin mukaviin muistoihin.

Vaan olisiko se niin hyvä sille toiselle? Kuuntelisiko silmät innosta hehkuen ventovieraan matkakertomusta? Kuuntelevatko tututkaan? Kysyvätkö matkasta, haluavatko oikeasti kuulla millaista oli? Ollaanko me kiinnostuneita toistemme hyvistä asioista? Olemmeko toiselle se, jonka kanssa matkaa voi elää uudelleen. Osaammeko, haluammeko eläytyä toisen matkakertomukseen? Saammeko siitä pienen palan innostusta ja inspiraatiota itsellemmekin?

Matkakokemukset ovat hyvin henkilökohtaisia. Jokaisella omansa. Tämä Umbria-Toscana kiertomatka oli kokemus vailla vertaa. Jotain osasin odottaa ennen matkaa ja kaiken sen sain. Lisäksi paljon sellaista, mistä en etukäteen osannut edes uneksia. Senkin kaiken sain.

Voin vakuuttaa, ettei yksikään kuva kerro koko totuutta näistä maisemista. Ei maiseman syvyyttä, sen korkeuseroja. Runsasta vehreyttä ja toukokuun lämpöä. Unikkojen reunustamia maanteitä eikä viinipensaiden silmänkantamattomiin kulkevia rivejä. Ei rauhaa ja hiljaisuutta. Ei vaimeaa tuulen henkäystä joka huokaili yhdessä kanssani. Näiden maisemien äärellä totesin miehelleni, että myydään kaikki mitä meillä kotona on ja jäädään tänne. Mies otti kädestä ja katsoi tuota loputonta vehreyttä ja vastasi ”jäädään vaan”. Matkoilla on mukava haaveilla. Arki on jossain kaukana.

Kotiin on palattu yksi matka rikkaampana. Eikä suunnitelmia Italiaan muutosta ole. Silti tuo yhdessä jaettu hetki tämän kauneuden keskellä on enemmän kuin vain sanoja. Se oli yhteinen tunne. Mukavaa, että voi matkustaa kaksin. On kenen kanssa jakaa muistoja.

Ja tosi mukavaa on, että voin kertoa kaikesta kokemastani teille kaikille <3 Matkamuistoja on vielä luvassa. Mistäs kaikesta en ole vielä kertonut… Pienza, Siena, Firenze nyt ainakin.

Näissä tunnelmissa mukavaa viikon jatkoa kaikki te siellä <3



Kuvat viinitila Dievolen mailta, Toscanasta. Tila on ollut viinitilana vuodesta 1090. Maisemien lisäksi ihailimme isoa tilaa rakennuksineen, maistelimme chianti punaviinejä, raikasta valkoviiniä ja nautimme maukkaan lounaan suojaisalla terassipihalla.

La vita è bella - Elämä on kaunis
<3

Italian matkani muut tähän mennessä julkaistut kertomukset löydät näiden linkkien takaa:

SAN MARINON KAPEILLA KUJILLA
PIEVE DEL COLLE - LUOMUTILALLA
TUNNELMALLINEN ASSISI
VIINITILALLA JA KYLILLÄ


Mukavaa, että olet löytänyt blogiini. Kiitos jos vielä käytit aikaasi kommentointiin. Eläköön keskustelu!
Seuraamalla Oikeasti aikuista somessa, saat tiedon uusista postauksista ensimmäisten joukossa.

Facebook, Google +, Instagram, Pinterest @oikeastiaikuinen