Dataaminen Saaressa

*realitypläjäys Saaresta :)

Olen silloin tällöin ohimennen maininnut Saaren langattomista yhteyksistä. Että niiden kanssa on omat haasteensa. Katsotaanpa vähän tarkemmin. 

Kaksi asiaa ovat yhteyden pitämiseen huippuvälttämättömät: Sähkö ja toimiva nettiyhteys. Aikoinaan kun Saaressa aloimme kesiä viettää, olivat matkapuhelimet sentään jo käytössä. Hih! Sellaiset, joilla pystyi soittamaan ja lähettämään tekstiviestejä. Kuka vielä muistaa ;D? Puhelimien omien akkujen lisäksi käytettiin yhtä tehoakkua, jota vaihdettiin miehen kanssa tarpeen mukaan puhelimesta toiseen. Se riitti vaikka olimme lasten kanssa Saaressa useamman viikon yhteen menoon.

Noh, tekniikka on mennyt eteenpäin. Puhelimet, tabletit ja kannettavat kulkevat tämän päivän ihmisten mukana. Pikkuhiljaa niitä on alettu kuljettamaan mukana myös Saareen. Pitkään Saari oli paikka, jonne ei kaivannut mitään puhelinyhteyttä jykevämpää. Oikeastaan tämän blogielämän myötä halu saada yhteys mantereelle on lisännyt varustelua.

Nettiyhteys, usein sen olemattomuus on ainainen harminaihe. Ainakin minulle, joka arvostan toimivaa tekniikkaa suuresti. Ja harmittelen sen toimimattomuutta välillä tiukalla liudalla ärräpäitä. 

Kaikenlaista häkkyrää, mokkulaa, antennia jos vaikka mitä on matkan varrella kokeiltu, vaan eivät ne ole kunnolla toimineet. Vuosien saatossa yhteydet ovat kyllä parantuneet, mutta edelleenkin Saaressa on paikkoja, missä puhelimet eivät toimi. Tai nappaavat kentän Viron puolelta. Siinä sitten juttelet ulkomaanpuheluita, jos et satu syrjähyppyä huomaamaan.

Seuraavat kuvat muutaman vuoden takaa. Silloin multimediaviestin lähettäminen vaati Saaren eteläisimmällä kalliolla aivan vesirajassa kurkottelua. Hyvä tuurilla viesti lähti. Tyynellä parhaiten.

Nykyään samalla paikalla voi sentään käyttää nettiä – jihuu! Mutta edelleen vain tyynellä. Vähänkin tuulta ja aallot huuhtelevat kivellä olijaa huolella. Ja vaimentavat netin.

Sähköä Saaressa ei ole. Meillä on ollut useamman kesän pieni aurinkopaneeli, joka tuottaa sen verran sähköä, että puhelimet ja tabletit on saatu ladattua. Mutta, mutta… tietokone on toiminut vain sen aikaa kun kotona ladatussa akussa on riittänyt poweria. Jos vaikka blogipostauksista puhutaan, niin kolmen postauksen verran akku kestää – nippa nappa. 
Olemme miettineet kunnon paneelin ja akun hankkimista. Tänä keväänä siihen tarjoutui mahdollisuus kun saariystävämme lopetti Saaressa kesien viettämisen. Ensi järkytyksestä toivuttuamme alkoi mielessä itää ajatus. Saariystävällä oli kunnon paneeli ja akku valmiiksi Saaressa. Mikähän sen kohtalo mahtaisi olla? Selvisi, että kokonaisuus oli ostettavissa. No mehän asetuimme jonoon ensimmäisinä. Nyt on kauan mietitty sähköntuottaja omalla pihalla. Vähän vaatii vielä paneelin paikka säätöä. Mutta hyvin pelittää.

Yhteyksiin vaikuttavat huomattavasti sääolosuhteet. Aurinkoinen, korkeintaan leppoisalla tuulella varustettu säätila on paras. Puhelimen netti pelittää silloin melko hyvin. Vähän tuulta lisää, pilvistä ja sateista niin netin käyttö takkuaa. Junnaa vaan. Aaaarrrggghh! Tiedätte tunteen. Pikkuisen voi saada apua siitä, että käyttää USB-liitäntää puhelimen ja tietokoneen välillä, mutta siinä samalla latautuu puhelin akku ja kannettavan akku hupenee. Niin että ei johtoa mielellään.

Paitsi nyt sitten. Luonnon ydinvoimala taivaalla, jonka energiasta me napataan hippunen talteen omiin tarpeisiimme. Meidän oma sähkövoimala – jes!

Että tällaista se on yhteydenpito Saaresta käsin. Monta askelta ollaan tultu alkuajoista eteenpäin. Kun yhteydet toimivat, siitä iloitaan. Kun ei, niin sitten ei. Vaikka harmittaa, siihen on tyytyminen. Ihan terveellistä joskus sekin tässä valmiissa maailmassa. Eikö vaan?

Jäädään tänne Saareen tulevaksi viikoksi. Juhannuksen alusviikko on perinteisesti rauhallista aikaa. Siitä nautitaan. Juhannuksena Saari täyttyy juhannuksen juhlijoista, joita täällä kutsutaan turisteiksi. Tulevat, juhlivat ja lähtevät. Sitten on taas rauhallista.

Hyvää juhannusviikkoa kaikki te siellä. Se on keskikesä meillä tässä <3