Pysyvyydestä




Tyhjien hyllyjen nostattamia ajatuksia










Nyt ei puhuta rahasta eikä liikevaihdoista. Nyt puhutaan tunteista. Siitä mitä joku asia voi merkitä itselle. Siitä kun tuntee menettäneensä jotain omasta menneisyydestään. Kun joku on aina ollut ja sitten sitä ei enää ole. Miltä se tuntuu?

Tässä meidän nykyisessä hektisessä ajassa mennään ja tullaan. Kiireessä ei aina ehdi eikä edes vaivaudu tutustumaan paremmin. Kun on niin paljon kaikkea mistä valita. Kun niin monet ovat meidän huomiosta kiinnostuneita. Kukaan ei huomaa eikä paljon välitä jos joku joukosta onkin poissa. Ettei sitä enää ole. Mitä välii, hei! On niin paljon muita. On niin vähän pysyvää.

Toista oli ennen. Kehitys verkkaisempaa, elämä enemmän paikoillaan. Vaihtoehtoja vähemmän. Ympärillä enemmän pysyvää, ennakoitavaa. Tuttua ja sellaisena turvallista. Saattoi luottaa, että tuo tuossa on vielä huomenna, ensi vuonna, aina. Että oman kerrostalon kivijalan maitokauppa oli paikallaan. Myi ruuat ja juomat. Kauppias hoiti asiakkaiden mielenterveyttä kyselemällä kuulumiset ja kuuntelemalla aidosti myös vastaukset. Kauppa jonne saattoi poiketa, vaikka ei ollut mitään vaille. Muuta kuin juttuseuraa.

Pysyvyyttä tarvitaan. Että tietää mistä on tullut. Että tietää miksi on siinä missä on. Jokaisella on omat pysyvyyden kiintopisteensä. Asiat joista muistaa mennyttä, jonka varaan voi myös laskea tulevaa. Pysyvyyttä voi olla vaikea selittää, mutta sen tuntee. 

Pikkuhiljaa pienet kaupat ovat kadonneet. Lopettaneet, kun me asiakkaat olemme niin halunneet. Olemme halunneet suurta, kaunista ja paljon. Kerroksittain ja hyllymetreittäin vaihtoehtoja. Eivät ne pieneen kauppaan mahdu. Runsaudelle on rakennettu hehtaarihallit, joiden käytäviltä saa hakea myyjää joka, jos sellaisen onnistuu löytämään, ei osaa kertoa tuotteista sen enempää kuin jo entuudestaan tiedät. Jos jotain on hyllyltä loppunut, tilalle ei kipaista hakemaan uutta. Ei, koska varastot ovat kaukana. Ehkäpä kokonaan eri kaupungissa. Kun joku on myyty loppuu, kaupataan sen tilalla ”ei oota”.

Kävelin tänään tyhjenevän Anttilan käytävillä. Tunnelma oli seesteinen ja rauhallinen. Ei mitään viime viikon konkurssimyynnin aloituksen veroista ostoryntäystä. Ihmiset olivat jo saaneet haluamansa uppoavasta laivasta. Tyhjät hyllyt olivat surullinen näky. Mitään ei jää jäljelle mistään. Ostin muutamia tavaroita. Uuden kahvikupin töihin, ihonhoitotuotteita ja ikivanhan sähköhammasharjan tilalle uuden. Vaihdettiin ajatuksia kassan kanssa. Nyt oli aikaa. Kukaan kun ei jonottanut takanani. Kerroin, että tuntuu haikealta kun Anttila nyt näyttää lopettavan toimintansa. Anttila kun ollut koko ikäni olemassa. Sellainen tavallisten ihmisten kauppa. Nuori myyjä melkein kuin lohduttaen sanoi: ”ei tätä pian enää kukaan muista”. Nuori nainen, joka on tottunut siihen, että pysyvää on vähemmän kuin muuttuvaa. 
Kyllä muistaa. Sellaiset jotka ovat eläneet silloin kun asiat olivat ja pysyivät. Kun muutos ei ollut päivän sana. Kun joku kauppaketju on sinnitellyt sieltä tänne asti, kyllä sen muistaa. Ja huomaa, kun se puuttuu. Tavallisten ihmisten kauppa.

Kuitti - sekin oli jotenkin niin surullinen.

Että näin.
Sii juu!

12 kommenttia

  1. Huh, oletpa ihan nappiin osannut ilmaista ne ajatukset joita en itse ole tajunnut ajatellakaan mutta jotka täysin luettuna tunnistan ja allekirjoitan. Iso annos pysyvyyttä olisi enemmän kuin tarpeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3
      Maailma menee eteenpäin, asiat kehittyvät. Niin se on, on ollut aina. Ja näin kuuluu ollakin. Mutta muutoksien keskellä on oltava jotain tuttuja juttuja, joihin luottaa kuin paikallaan oleviin vuoriin. Mitä vähemmän meillä on pysyvyyttä, sitä enemmän olemme pikkuisen kuin tuuliajolla. Lastuja laineilla.

      Mukavaa torstaita sinulle <3

      Poista
  2. Ihan samanlaisia tunteita oli minullakin kun kävin piipahtamassa tällä viilolla Anttilassa! Tosi haikea fiilis sillä Anttila on ollut minullekkin aina sellainen mieleinen kauppa. Tuntuu ihan mahdottomalta tämä nykymaailma tuntuu menevän aina vaan hullummaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anttila on ollut Anttila alusta asti. Sen mukana menee yksi aikakausi. Ei vain kauppa, vaan kokonainen historia.
      Mietin miten kauan jäljelle jäävät kestävät muuttunutta kaupankäyntiä. Onko pian vain netti paikka tehdä ostoksia? Kuinka paljon meidän valintoihin vaikuttavat taitavat markkinavoimat? Kuinka paljon voimme itse vaikuttaa muutoksiin? Niiden suuntiin. Ovatko muutokset meille hyväksi vai haitaksi?

      Ihanaa torstaita kuitenkin <3

      Poista
  3. Anttilassa on tullut käytyä aina. Täällä "maalla" ei tämä konkurssi ole vielä konkretisoitunut (äh, miten tuo kirjoitetaan oikein), mutta luulen että ensi kerran kaupungissa käydessä tulee säikähdys/ikävä/outous

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä leukapielissäni pitelemistä, kun uutisen konkurssista kuulin.
      Jokamiehen kauppa, jota varmasti kaivataan ympäri maata.

      Hyvää torstaita teille kaikille <3

      Poista
  4. Minusta on surullista, kun ei kohta enää ole Anttilaa. Ensi viikolla palaan töihin ja ajattelin, vielä poiketa Helsingin City-Anttilassa. Siis jos se vielä on siellä. Voi olla, että siitä reissusta tulee melko tunteellinen. Ja kyllä minä Anttilan tulen aina muistamaan! Myös vielä vuosienkin päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaetaan yhteinen haikeus ja menetys <3 City-Anttilassa kävin minäkin, kuvat ovat sieltä. Kyllä siellä vielä keskiviikkona (3.8) oli tavaraakin, vaikka moni hylly oli jo tyhjä. Jos ei muuta niin käy tunnelmoimassa, jättämässä hyvästit <3
      Kuka se onkaan, joka vielä perustaa Anttilan muistoryhmän?

      Kaunista elokuuta Minna <3

      Poista
  5. Kävin silloin ensimmäisenä päivänä kiertämässä paikallisen Anttilan läpi ja totesin, ettn tarvitse mitään...yhtä matto akatsoin, mutta totesin, että minulla on muutakin tekemistä, kuin seisoa tunteja jonottamassa yhden maton takia. Jotenkin oli surullista katsoa hamstraavia, jopa ahneita ihmisiä ja pitkiä jonoja...toisen epäonni on toisen onni - vai onko?
    Ei Anttila helposti unohdu ainakaan meidän ikäluokalta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on: Toisen loppu on toisen hyöty. Surullista.
      Tuntuu hyvälle tietää että meitä on, joille Anttilan menetys on muutakin kuin vain yhden kaupan loppu. Yksi aikakausi päättyy Anttilan mukana...

      Ihana sinä, kaunista tulevaa viikonloppua <3

      Poista
  6. Niin kauan kuin Kodin1 on ollut olemassa olen ostanut sieltä kaikki kodin tarvikkeet matoista aterimiin, paistinpannusta verhoihin. No huonekalut olet löytänyt muualta. Tuntuu todella haikealta ja eräs päivä tuli hassu ajatus mieleeni; mistä nyt hankin kun jotain tarvitaan! :) Aikoinaan vuoskymmenet sitten Anttilan postimyynti luettelo plarattiin kymmeniä kertoja hiirenkorville, ikävä tulee ja just tuo Anno tuotemerkki, toivottavasti sitä ei lopeteta!

    ps.kiva kun liityit lukijakseni! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa minäkin olen ajatellut: missä ihmeessä teen jatkossa kotiin liittyvät ostokset. Kodin 1 on ollut mieleinen sisustuskauppa. Oikeasti on huoli kauppojen jatkosta. Miten kauan loput kestävät?

      Ole hyvä sinä ihana. Mukavaa että löysin blogisi :)

      Mukavaa viikonlopun jatkoa Sini ja tervetuloa blogin seuraajaksi.

      Poista

Mukavaa, että olet löytänyt blogiini. Kiitos jos vielä käytit aikaasi kommentointiin. Eläköön keskustelu!
Seuraamalla Oikeasti aikuista somessa, saat tiedon uusista postauksista ensimmäisten joukossa.

Facebook, Google +, Instagram, Pinterest @oikeastiaikuinen