Jännittää ihan kauhiast!



Mietteitä ennen leikkausta.












Olen taitava etukäteen miettimään, murehtimaan ja jännittämään kaikkia maailman asioita. Omia ja muiden. Kun sitten tällaisella huippumärehtijällä on edessä leikkaus, ei edes yöunet keskeytä ajatusten junaa. Aamulla ensimmäisenä, päivän mittaan kaiken aikaa - ainakin taustalla, kun töitäkin on tehtävä -  illalla jo ihan hirmuisesti ja nukkumaan mennessä paniikinomaisesti. Jännittämistä, miettimistä ja pohtimista. Jos jossain kohtaa uni voittaa, näen painajaisia. Melkein mieluummin valvon. Öiset aivot osaavat luoda taitavia kauhutunnelmia uniin.

Minua jännittää ihan mahdottomasti. Huomenna torstaina menen nilkkaleikkaukseen. Osittain irti oleva akillesjänne laitetaan takaisin paikoilleen ja samalla hiotaan särmäistä kantaluuta.

Toisten varassa oleminen pelottaa.

Ei niin etten ammattilaisiin luottaisi, kyllä luotan. Mutta että oma itsemääräämisoikeus ainakin leikkauksen ajaksi otetaan pois. Olen pari tuntia untenmailla - sanoi leikkaava lääkäri, minä siihen että ihan kauhistuttavan pitkä aika! -  täysin oman kontrollin, reagoinnin, ymmärryksen ja läsnäolon ulkopuolella. Tai oikeastaan olen jossain itseni sisällä tietämättä että olen edes olemassa. Samaan aikaan muut pitävät elintoiminnoistani huolta, leikkaavat ja hoitavat. Herättävät kun aika on. Pätkä elämästäni jää ikuisesti hämärän peittoon. Ei niin, että sitä pätkää kauheasti kaipaisin. Se on elettävä, jotta toipuminen voi alkaa. Pääsen toivottavasti pikaisesti kotiin. Kuntoutumaan ja palaamaan arkeen.
Sanoin miehelleni että viikonloppuna tehdään kaalilaatikkoa. Arkiset asiat auttavat. Ajatus kaalilaatikon teosta jotenkin rauhoittaa. Antaa lupauksen että pian olen taas kotona. Kyynärsauvojen avulla köpötellen - luulen että se on köpöttelyä, en ollenkaan ymmärrä kuinka opin kävelemään sauvojen avulla. Osavaraten leikattuun jalkaan. Miten kummassa sellainen tehdään? Kuinka paljon on osavaraus? Käytännön ihmisenä sitä miettii kaikkea tällaista, muun muassa.

Miten ihmeessä nukutettu ihminen kipataan mahalleen? Luulen että nukuttaminen tapahtuu selin - siis minä olen selinmakuulla - ja kun sitten taju on saatu kankaalle, käännetään koko komistus mahalleen. Vai onko heillä nostokurki? Eikös yhden ihmisen sallittu nostokyky liiku jossain 25 kilon kieppeillä. Sellaisia vartteja on mulla muutama - kröhöm...

Miten vastuullista työtä hoitotyön ammattilaiset tekevätkään. Sen lisäksi että toimittavat nostokurjen virkaa. Ilman heidän osaamista moni vaiva jäisi hoitamatta, olo ja elo vajavaiseksi. Moni elämä lyhyemmäksi, kivuliaammaksi, toivottomammaksi.
Miten heidän oma jaksaminen? Selkä? Tuo mahalleen kääntäminen vaivaa (myös) kovasti. Lötköksi nukutetun nostaminen samoin. Tätä miettiessä ihan hetken häivähtää tunne, että onkin hyvä ettei mistään tiedä mitään. Saavat kaikessa rauhassa ähkiä, puhkia ja sadatella, että osaakin olla painava tämä tässä.

Huh, kämmenet ihan hikoilevat tätä kirjoittaessani. Jännitys sen tekee. Sydän pamppailee nopeammin kuin tarvitsisi. Olen hälytystilassa. Valtavassa adrenaliinimyrskyssä. Itse itseni pahin vihollinen. Syövytän itseäni murheilla ja asioiden loppumattomalla märehtimisellä. Nainen, olet vaaraksi terveydellesi!
Minkä ajatuksilleen ja jännitykselleen voi? Järkevät ajatuksetkaan - joihin kyllä pystyn, vaikka ei ehkä uskoisi - eivät päihitä pelkoa. Tunne on vahvempi.

Tiedän, että on paljon isompia ja vaativampia leikkauksia kuin omani. Mutta tämä on minun juttu. Ohi en pääse. Leikkaus tarvitaan, että voin kuntoutua ja saada liikkumisen ilon takaisin elämääni. Ja että vähäksi aikaa on jättäydyttävä toisten hoidettavaksi, toisten varaan.

Vaikka on pakko, on se suuri luottamuksen osoitus. Ei ole toista ammattiryhmää, jolle luotamme kaiken. Jopa elämämme. Ilman hoitoa ei parane. Hoitoja ei ole ilman ammattilaisia.

Jos kuulkaa tämä kaikki kuulostaa kummalliselta, ristiriitaiselta, ihan hassulta, on se ihan varmasti juuri sitä. Järki ja tunteet kamppailevat mieleni herruudesta. Voi kun se leikkaus olisi jo onnellisesti ohi ja olisin sitä kaalilaatikkoa tekemässä.

Kuvat yhdeltä kävelylenkiltäni tässä lähistöllä. Kotimaisemia.

Viettäkää mukava keskiviikko kaikki te siellä <3
Minä ajattelen kaalilaatikkoa. Sitä kohti.
Sii juu!





26 kommenttia

  1. Lykkyä pyttyyn! Ymmärrän täysin nuo mietteet.

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä:) Kyllä kaikenlaiset operaatiot aina jännittää oli ne sitten minkä laatuisia tahansa. Arvostan hoitotyöntekijöitä todella korkealla. Oma poikani on sairaanhoitaja ja kyllä se ammattikunta on aika kovilla, ja palkkataso ei päätä huimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Nostan hattuni korkealla kaikille hoitoalan osaajille.
      Voi hurja kun jännittää. Jännittää kovasti mutta samalla toivon, että oltaisiin jo huomisen puolella niin pitkällä että leikkaus olisi onnellisesti ohi.
      Kiitos kannustuksesta. Se tuntuu hyvälle <3

      Poista
  3. Taatusti ajatukset pyörivät päässä. Se on tervettä :) Tsemppiä ja koita saada nukuttua ensi yönä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kuulkaa, ajatuksia pyörii pään sisällä ihan ruuhkaksi asti! Huh! Kovaa tämä aika vähän ennen kun on lähdettävä sairaalaan. Sydän parka hakkaa ihan korvissa asti. Huh!

      Kiitos tsempistä. Tuntuu hyvälle <3

      Poista
  4. Odottaminen on kurjinta.
    Ja ainakin minä jälkikäteen ihmettelin, miksi olinkin etukäteen niin kamalasti jännittänyt.
    Voimia ja kärsivällisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan. Odottavan aika on pitkä ja tässä tapauksessa kurja myös. Aika matelee vaikka toivoisi tässä kohti että oltaisiin jo pika pikaa huomisen iltapäivässä ja leikkaus olisi takanapäin.

      Kiitos Leena <3 Kannustus lämmittää kovasti.

      Poista
  5. Olen myös kamala jännittäjä ihan pikkuasioista ja siihen ei vaan auta mikään. Peukutan, että kaikki sujuu hyvin ja alat kuntoutua pian.
    Mulla tyttö menossa leikkaukseen ja arvaa jännitänkö ja mitä ne vähät unet on?
    Mutta ajatus kaalilaatikkoon ja kaikki sujuu hyvin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos jännittämisestä jaettaisiin palkintoja, olisin universumin moninkertainen mestari :D
      On se rankkaa olla tämmönen. Mutta ei me voida sille mitään. Kun ei siihen järkipuheetkaan auta. Ei omat eikä muiden.
      Toisen puolesta jännittäminen on ehkä vieläkin pahempaa kuin itsensä puolesta. Puhumattakaan omasta lapsesta. Oikein paljon tsemppiä teille kaikille. Jaksamista jännittämisen kanssa - ja vähien yöunien <3

      Kaalilaatikko - luulen että tämän jälkeen sillä on oma paikkansa mun sydämessä <3

      Kiitos Marketta tsempistä. Se tuntuu hyvälle.

      Poista
  6. Täällä toinen mestarimurehtija ja valvoja, joka tunnistaa kaikki noi sun vuoristorataa kulkevat ajatukset ihan täysin! Et ole niitten kanssa yksin, vaan täällä ollaan hengessä mukana.
    Leikkaus menee hyvin ja sitten sitä vaan mietit kaalilaatikko tekiessäsi, että pitikö sitä nyt taas niin kauheasti ennakkoon murehtia... (johon vastaan, että piti, koska eihän sitä muuten olis oma itsensä).

    Kohti kaalilaatikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana jakaa näitä ajatuksen sekamelskoja kun tulee ymmärretyksi <3

      "Nyt meni hyvät pelot hukkaan" sanoi 6-vuotias poika neuvolassa kun rokotukset oli annettu. Monta kertaa olen tuon saman tunteen kokenut.
      Just kuule noin: itselleen ei mitään mahda :)

      Kiitos tsemppaavista sanoistasi. Arvostan <3
      Kaalilaatikkoa kohti!

      Poista
  7. Ainahan me murehtijat jotakin murehdittavaa keksitään..:)
    Arvaa vaan, kun minulta kerran leikattiin kilpirauhasesta kasvi. Murendin ennen ja jälkeen. Meni vuosia ennen, kuin voin leikkausta ajatella...siis makaan leikkauspöydällä ja toinen tulee ja vetää kurkkuni auki. IIIKKK...:) Sanoin nukutuslääkärille, että katsokkin, että olen sitten unessa. Mies tostesi vaan, ettei kukaan ole hänen käsittelyssään herelle jäänyt...ja seuraava muistoni onkin sitten leikkauksen jälkeen.:D
    Tsemppiä leikkaukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :) Murheiden määrä on vakio.
      Huh, tuollainen on varmasti pelottavaa. Terävä veitsi kurkulla - ihan kirjaisellisesti.
      Siltä se tosiaan tuntuu: silmät kiinni ja sitten auki. Hommat on hoidettu "silmän räpäyksessä" :)

      Kiitos Hannele <3 Tsemppaus lämmittää.

      Poista
  8. Kovasti tsemppiä sinne, kyllä kaikki hyvin menee! <3

    Olen itse samanlainen murehtia, mutta olen huomannut että asioilla on tapana järjestyä. Monesti on käynyt myös niin, että jälkeenpäin olen miettinyt, että miksi taas piti niin kovin etukäteen murehtia, mutta minkäs teet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinä ihana <3 Kannustus tuntuu hyvälle.

      Just noin! Takakäteen sitä miettii että miksi ihmeessä piti niin kovasti jännittää ja asiaa etukäteen pohtia. Mutta kun on sellainen että asiat on huolella märehdittävä, ei sille mitään oikein voi. Järjen ääni ei pitkälle kuulu.

      Poista
  9. Tsemppiä operaatioon! Kyllä se hyvin menee :) Huh, tuota mielikuvaa nukutetun ihmisen kääntelystä. Enpä ole tullut ajatelleeksi...(ehkä ihan hyvä niin). Ps. Upeita syyskuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika <3
      Uh, juu ei mietitä sitä kääntelyä. Voi olla parempi ettei siitä ole aavistustakaan :D

      Kiitos kuvien puolesta. Syksy on ollut kaunis.

      Poista
  10. Ymmärrettävää tuntea ja ajatella noin. Toivon sinulle paljon hyvää ja voimia. Olen mukanasi hengessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuntuu hyvälle kun ajatukseni on otettu ymmärtäen vastaan. Tulla kuulluksi on tärkeää. Sitä olen täällä kommenttilaatikossa saanut aivan ihana paljon kokea tänään.

      Kiitos oikein, oikein paljon kannustuksesta Viltsu Mari <3

      Poista
  11. Monimuotoisesti oot asiaa murehtinut ja miettinyt. Niin erilaisia ihmiset on, toinen on huolissaan ja toinen ei. Mun systerillä todettiin rintasyöpä muutama viikko sitten ja parin viikon kuluttua on leikkaus. Hänen ainoa murheensa on se, että ei nyt pääse espanjan kotiin talveksi ja kun poikansakin olis siellä viikon hänen kanssaan. Hän on aina ollut semmonen realisti tai miten sen nyt sanois.
    Kyllä sun leikkaus menee ihan hyvin ja osaat sitten osavaratakin kun sen aika tulee. Ajatteles kuinka keijukaismaisesti sitten kävelet kun jalka on kunnossa. Myötäeläen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, onpa ikävä kuulla. Kaikkea hyvää siskollesi ja teille kaikille jotka olette hänen rinnalla <3

      Kiva tuo ajatus kepeistä, kivuttomista askelista. Sitä kohti.
      Kiitos tsempistä Kristiina.

      Poista
  12. Kauniita kuvia. Kovasti tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu ihana <3
      Tsemppi lämmittää, tuntuu hyvältä.

      Poista
  13. Nyt vasta luin tämänkin postauksen kun oon viettänyt hiljaiseloa blogirintamalla, en oo edes kyennyt/jaksanut lukea muiden blogeja saati tehdä omaa postausta. Mä olin ennen töissä Töölössä, sitten siirsivät mut Hyvinkäälle ja nyt oon kohta kolme vuotta ollut kotona etätöissä. Kyllä niitä Töölön aikoja on ikävä, ne oli niitä vanhoja hyviä aikoja, porukka ihan parasta A-luokkaa. Mulla leikattiin vissiin 6 vuotta sitten myös nilkka Töölössä, mulla oli nilkkarusto osittain irti. Kyllä mä sain uuden jalan ja elämän sieltä, hyvin hoitui homma :) Pikaista paranemista sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ihan vaikuttunut siitä miten hyvää hoitoa olen joka käänteessä tuolla Töölössä saanut. Osaavia, ystävällisiä ammattilaisia kaikki. Kyllä on hienoa, kun meillä on upea julkinen terveydenhuolto. Eläköön ja hyvin voikoon se!

      Kiitos toivotuksesta. Toipuminen etenee aikataulussa. Nyt on aikaa neuloa :)

      Mukavaa viikonloppua Susi!

      Poista

Mukavaa, että olet löytänyt blogiini. Kiitos jos vielä käytit aikaasi kommentointiin. Eläköön keskustelu!
Seuraamalla Oikeasti aikuista somessa, saat tiedon uusista postauksista ensimmäisten joukossa.

Facebook, Google +, Instagram, Pinterest @oikeastiaikuinen