Kaatosadetta ja auringon paistetta




elämän kupruista ja hyvistä hetkistä










Eilisestä lauantai-iltapäivästä tähän aamuun asti satoi kaatamalla. Kovaa ja erittäin kovaa.
Sade ei ole uutta. Eikä teltassa olo sateella. Yökin oli niin pimeä, ettei tiennyt ovatko silmät auki vai kiinni. Tähän on totuttu, mutta kyllä tuntui mukavalle aamulla herätä toteamaan että sade on mennyt menojaan. Aurinko paistoi sellaista alkusyksyn koleahkoa valoa metsän takaa.

Näin on elämässäkin. Kuprujen, kuoppien ja hankalampien aikojen jälkeen elämä maistuu hyvälle. Hymyilee leveästi ja lempeästi.

Tarvitsemme vastakohtia. Ajattelen että niiden tarkoitus on havahduttaa ja lisätä ymmärrystä. Opettaa, että elämästä selviää katsomalla eteenpäin. Luottamalla omaan selviytymiseen ja muiden apuun. Aina on joku joka ojentaa käden kun sitä tarvitsemme. Kunhan luotamme siihen ja annamme toisien auttaa.

Murrosiän mustavalkoisuudesta opimme eläen tietämään, ettei mikään kestä ikuisesti. Ei hyvä eikä huono. Ne vuorottelevat. Enemmän tai vähemmän. Jokaisen kuprun jälkeen elämä valaisee kauneudellaan. Vahvistaa ja tekee meistä vankempia ja ymmärtäväisempiä hyvinä aikoina ja kärsivällisempiä kuprujen kohdatessa.
Selviytymisessä on tärkeää, että tietää asioiden jossain vaiheessa paranevan ja että jaksaa kulkea sitä kohti.
Valo tunnelin päässä. Sitä kohti me haluamme kulkea, eikö vaan. Että on hyvä.

Kaunista sunnuntaita kaikki te siellä <3
Täällä Saaressa paistaa aurinko. On se hyvä hetki.
Sii juu!


Sadetutkakuva Ilmatieteenlaitos 3.9.2016

4 kommenttia

  1. Oujees, juuri noin että kyllä kaikesta selviää ja katse eteenpäin, menneitä on turha vatvoa. Mennyttä ei voi enää muuttaa mutta tulevaan voi vaikuttaa. Positiivarin posteissa on aina se esillä, että asenne ratkaisee, ja niin se mun mielestä on. Jos mä neuleohjeen kanssa mietin etten mä tätä osaa eikä tästä mitään tule, niin ei siitä sitt tulekaan. Mutta: kyllä mä tän osaan tai otan selvää jos en tajua, niin johan tulee hieno pusero.
    Sadekin sataa aikansa ja sen jälkeen paistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Asenteella on iso merkitys miten asiat kohdallamme menevät. Olemme itse itsemme parhaita tsemppareita tai jos niikseen tulee myös esteitä. Usko että onnistuu on positiivisuusmoottori. Se raivaa tien onnistumiseen.

      Oikein hyvää alkavaa viikkoa Kristiina <3
      Kiitos kommentistasi.

      Poista
  2. Vaikeinta on ollut silloin, kun sisäisen ja ulkoisen kontrastit ovat äärimmillään. Kun nuori ihminen, koko elämä edessä, kuoli keskellä kauneinta kevättä, aurinko paistoi ja valkovuokot ja kielot kukkivat hiirenkorvakoivujen alla. Silloin olisi pitänyt olla pimeää ja sataa aamusta iltaan ja illasta aamuun. Usein muistan, kun oli töissä hankalaa ja joku sanoi: "Aurinko paistaa risukasaankin!" Siinäkin oli tuo kontrasti. Ehkä aurinko saa risukasankin jotenkin oikeisiin mittasuhteisiin. Elämä jatkuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten voikaan elämässä olla ääripäät joskus lähellä ja joskus kaukana. Valo voi tuntua väärältä, pimeys paremmalta. Joskus taas valo lohduttaa ja pimeys ahdistaa.
      Tsemppaava sanonta tuo aurinko ja risukasa. Siitä saa voimaa jatkaa koska se on niin totta. Hankalissakin asioissa ja tilanteissa on omat mahdollisuutensa. Ne kun oivaltaa, paistaa aurinko taas täydellä terällä.

      Oikein hyvää syksyn alkua Paula <3

      Poista

Mukavaa, että olet löytänyt blogiini. Kiitos jos vielä käytit aikaasi kommentointiin. Eläköön keskustelu!
Seuraamalla Oikeasti aikuista somessa, saat tiedon uusista postauksista ensimmäisten joukossa.

Facebook, Google +, Instagram, Pinterest @oikeastiaikuinen