Kun ei voi, niin...



juuri silloin haluaisi

Heittäytyä selälleen lumeen ja tehdä isoja enkeleitä.
Työntää kätensä vastasataneeseen lumeen ilman käsineitä.
Tehdä lumiukko.
Rakentaa korkea lumilinna.
Kyykkiä hangessa, lapioida hikihatussa.

Todellisuus: En pysty kävelemään lumessa kastelematta varpaitani (tukikengässä ei ole kärkeä :/)




Juosta itsensä hikeen.
Tanssia aamuun asti.
Kiivetä portaita pitkin Stadionin tornin huipulle.
Uida Suomenlahti päästä päähän.

Todellisuus: Hammasharjakin on tosinaan kaukana.

Kierrellä kaikki kaupat ja sovitella jokaikistä vaatetta.
Juosta bussin perään, pyöräillä.
Liikkua ketterästi, nopeasti ja sulavasti.

Todellisuus: Käytän turvallisesti (ei helppoa kyynärsauvojen kanssa) rullaportaita, jos hissiä ei ole.








Ensilumi tupruaa tuolla ulkona. Katselen sitä ikkunasta ja mietin miten me usein haluamme sitä mikä juuri silloin on tavoittamaton. Toivomme sellaista mikä ei ole mahdollista. Kaipaamme, tarvitsemme, haluamme sellaista joka ei ole tässä ja nyt.
Mahdoton muuttuu tärkeäksi. Mielessämme teemme, menemme ja tulemme. Olemme varmoja, että kun on mahdollista, teemme haaveista totta. Vaan kuinka on? Sitten kun se on mahdollista, onko se enää merkityksellistä? Kun on mahdollista toteuttaa haaveitaan, tekeekö sen?

Kuinka paljon saavuttamaton on merkityksellistä siksi ettei se ole mahdollista? Kuinka paljon me hamuamme sellaista, jota ei voi saada tai toteuttaa? 
Kuinka paljon elämme sitten kun olotilassa?
Kuinka paljon se vie aikaa tässä ja nyt elämältä?

Haaveita saa ja pitää olla. Ne vievät meitä eteenpäin.

Haaveita ja hetkessä elämistä sopivassa suhteessa. Se ei ole aina helppoa. Haaveet ovat niin vetovoimaisia. Haaveissa kaikki on hyvin, toisin, paremmin. Nykyhetki joutuu koville kilpasille mielenkiinnostamme. Tässä ja nyt kun on se todellisuus, arki ja elämä niin kuin se on. Ei aina kovin hohdokkaanakaan.
Haaveet ovat arjen mauste. Haaveista voi syntyä hyviä nykyhetkiä ja asioita, sitten aikanaan. Osa haaveista ehkä kuulukin jäädä vain haaveksi. Jonkun nykyhetken sokeriksi ja suolaksi. Auttamaan eteenpäin.

On tässä omassa olemisessani puolensa. Aikaa on neuloa, lukea, silitellä kissoja, katsella kynttilän valoa, nauttia kahvi kaikessa rauhassa. Ja aamut – ei kiirettä minnekään.
Mutta oikeasti haluaisin niin kahlata tuolla ulkona vastasataneessa lumessa :)

Ps. Huomasitko täällä uutta? Juu-u, ulkoasu on kokenut muutoksia. Banneri tuollainen liikkuva ja aikaisempia tekstejä ehdottava (näkyy etusivulla). Sellainen näyttää olevan blogeissa nyt muotia. Pitihän minunkin se tänne saada. Lue lisää -toiminto on myös uusi. Sillä toivon saavani blogin etusivulle rauhallisuutta. Suurin osa uusista elementeistä on jo paikallaan, mutta muutama pikku viilaus vielä tekemättä. Nyt on aikaa puuhastella tällaistakin.
Vaihtelu virkistää. Toivottavasti myös sinua.

Blogipohja Adele jota olen alkuperäisestä hieman muuntanut.
Miltä näyttää?

Suloista sunnuntain jatkoa kaikki siellä <3
Sii juu!


25 kommenttia

  1. Todella hyvälle näyttää! Selkeä visuaalinen ilme!
    Tykkään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiitos Minna! Kiva että tykkäät <3

      Oikein mukavaa uutta viikkoa Minna-ihana!

      Poista
  2. Mukavanoloinen blogi, kaikkinensa. Me immeiset ollaan kummallisia otuksia kun halutaan aina sitä mitä ei ole ja tajutaan asioiden arvo usein vasta menetyksen kautta. Mukavaa sunnuntai-iltaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos blogin puolesta <3 Ilahdutit.
      Sama ajatus itsellänikin oli tätä kirjoittaessa: ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Olen miettinyt, että johonkin asti on hyvä, että haaveillaan ja ajatellaan sellaista mikä ei ole ainakaan siinä tilanteessa mahdollinen, mutta jos aina kaikki on muualla paremmin voi siihen olotilaan jumittua. Jää tämä hetki oikeasti elämättä ja kokematta.
      Toivoisi että elämän hyvät asiat näyttäytyisivät itse kullekin ilman menetyksiä. Koska silloin saattaa joku tärkeä asia olla peruuttamattomasti ohi.

      Ihanaa uutta viikkoa!

      Poista
  3. Viisaita sanoja, jälleen kerran! Kaikella on aikansa ja paikkansa. :) Ulkoasu näyttää hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna <3 Olen tämmöinen "havukka-ahon ajattelija" ;)
      Noin juuri: kaikki ajallaan, omilla paikoillaan. Ja meistä itse kukin toivottavasti tässä hetkessä (enimmäkseen) paikalla.
      Ihanaa, kiitos ulkoasupalautteesta. Kiva että tykkäät. Jes!

      Talvista uutta viikkoa Anna!

      Poista
  4. Hyvin kirjoitat. Annas olla ku illalla ei kotona ole karkin karkkia niin iskee VaLtaVa karkkihimo. Seuraavan päivänä kauppareissulla ei karkit tulekaan mieleen.
    Hmm, blogin ilme on ihan ok mutta en tykkää Lue lisää -napista. Kaikenlaiset lisäklikkaukset harmittaa, mutt kyll mä täällä se klikkaan ku oon kuitenkin utelias lukemaan loppuun asti mitä oot kirjoittanut.
    Neulo nyt pikaisesti jättisukka sun kenkään. Nythän on sellaista vedenkestävää lankaakin, ei heti kastu läpi jos on kostea keli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina! Oi, tiedän niin tuon himoasian. Just noin se menee. Kaupassa kiertää kaukaa sen mitä kotona sitten haluaa. Kun kaapissa ei jotain ole, niin juuri sitä vaille sitä sitä sitten on. Hyvä jos pystyy mitään muuta edes ajattelemaan :D

      Lue lisää - painikkeessa on tuo riski olemassa, että lukija ei jatka lukemista. Se olisi iso harmi minulle kirjoittajana. On yritettävä kirjoittaa niin koukuttavia alkuja, että Lue lisää - painiketta mahdollisimman moni haluaa painaa :D Painike toimii hyvänä tsempparina minulle.

      Vedenkestävä lanka - vau! En ole kuullut, mutta tarpeeseen tulisi. Ehdin jo aikaisemmin onnittelemaan itseäni, että toipilasaika osui "lumettomaan" vuodenaikaan. Harvoin lumi jää maahan tähän aikaan vuodesta etelässä. Vaan nytpä näyttää jääneen ja lisää tupruttelee parasta aikaakin.

      Talvista viikon alkua Kristiina!

      Poista
  5. Näinhän se menee, aika usein me halutaan juuri sitä, mitä ei sillä hetkellä saa. Mutta koita nyt nauttia rauhallisuudesta ja käsitöistä, kyllä sinä,ehdit tästä talvestakin vielä nauttimaan😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen että on tarkoituskin, että meillä on suunnitelmia ja haaveita. Ilman niitä saattaisimme jää paikallemme polkemaan. Jos haaveilusta tulee este tämän hetken tärkeille asioille, se on sääli. Koska vain tämä hetki on oikeasti merkityksellinen. Tässä hetkessä me elämme ja teemme päätöksiä tulevan suhteen. Tämä päivä on loppuelämämme tärkein päivä: se ensimmäinen.

      Kiitos Anu, nautin kyllä. Suurimmaksi osaksi nautin koska oikeasti arki on välillä kovaa aikataulun mukaan juoksemista. Nyt ei ole tarvinnut välittää kalenterista eikä kellosta. Se on vapauttanut paljon energiaa sen miettimiseen, miten haluan elämääni jatkossa elää. Osa ajatuksistani saattaa toteutua, osa jäädä haaveeksi mutta yhtä kaikki: tuntuu hyvälle ottaa ajatuksien siivet käyttöön ja miettiä minkälaista elämää oikeasti haluaa elää.

      Oikein ihanaa marraskuun jatkoa Anu!

      Poista
  6. Voihan sen kären teipata, jeasia vaan tarpeeksi, niin ei pääse lumi sisään ;)
    Ja oikeesti en halua pyöräillä vastasateessa lumessa, haluan hyvin auratut tiet ja auringonpaisteen ja muutama aste pakkasta, jos kerta talvi on...se on minun haaveeni <3

    Viimeviikolla käteni kuvattiin kun löin sen tiskikoneen ripaan..lääkäri sanoi, että voi olla murtuma, kun puutui sormet ja särky oli vihlovaa. Kauhua jo ajattelin tulevaa ja sanoin, että mieluumin jalka kuin käsi pakettiin, jalkoja tarvii vain liikkumiseen, mutta käsiä KAIKKEEN! ( no liikkuminenkin on hankalaa, kun jalka paketissa :/)
    Ihanaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Joku tuppo sinne kärkeen olisi saatava, että varpaat ei kastuisi ja heti perään jäätyisi.
      Niin kauan kuin lumi on lunta, kaikki ok mutta kun talvet ovat usein liukkaita ja loskaisia en sellaisesta tykkää ollenkaan. Eikä toi mun kenkänikään :) Toistaiseksi täällä etelässä lumi on maassa ja lisää tupruttaa, niin että plussan puolella ollaan talvisen sään osalta.
      Pikku pakkanen ja aurinko ovat kivoja talvella. Sellaista kiitos minullekin.

      Pahus, kätesi kanssa. Toivottavasti ei mitään pitkäaikaista. Omalla kokemuksellani sanon, että kaksi toimivaa kättä ja kaksi toimivaa jalkaa ovat kaikki tarpeeseen. Kun yksikin on pois pelistä, muuttaa elämä hankalaksi. Minulla on tällä hetkellä yksi jalka, jolle ei saa juurikaan varata ja kädet liikkuessa kyynärsauvoissa kiinni. Oikeastaan mitään en voi tehdä ilman että se on kunnon projekti: Hyvin etukäteen suunniteltu ja verkkaisesti toteutettu :)

      Hyvää alkanutta viikkoa Satu!

      Poista
  7. Viisaita sanoja. Aloin jo äsken harmittelemaan, kun tänään ei tullutkaan hyvä rantakeli. Valoa ja aurinkoa riittää silti ja lasten kanssa voimme ulkoilla joka tapauksessa. Yllättävän monena päivänä olemme rannalle tällä lomalla jo päässeetkin. Nautitaan siitä hyvästä, mitä meillä on. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna <3
      Kyllä teidän lomakohteen sää on vissisti houkuttelevampi kuin marraskuinen lumipyry. Te onnelliset siellä auringossa ja lämmössä.

      Nauttikaa kaikesta. Oikein ihanaa loman jatkoa!

      Poista
  8. Kyllä se toipuminen pian etenee niin että pääset jo ilman tukikenkääkin ulkoilemaan. Koita nauttia nyt niistä asioista mistä ei normaalisti voi niin paljon ts. ei ole aikaa.
    Ihan kiva ilme, mutta ehkä tykkäsin aiemmasta kuitenkin enemmän. Se oli niin "tuttu ja turvallinen" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin just Susi, parasta ottaa ilo irti tässä ja nyt.

      Aikaisempi blogin ulkoasu oli perinteisempi. Tämä voi vaatia vähän totuttelua, mutta kyllä tästäkin tulee ajan kanssa tutumpi :)

      Poista
  9. Jos nyt on palava halu päästä ulkoilemaan niin laita väljä villasukka koipeen ja muovipussi päälle, niin ei kastu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, jos ei muuta niin isoon jätesäkkiin koko jalka ja sit pulkkamäkeen ;D

      Mukavaa viikon alkua Susi!

      Poista
  10. Heh, se oliskin näky kun olis puoli kroppaa jätesäkissä ;) Joo kai tähänkin tottuu kun oppii mistä kohtaa pitää painella mitäkin.

    Kiitos, oikein mukavaa viikkoa sullekin :)

    VastaaPoista
  11. Hmm, nyt mä en hokannu mitä olis pitäny painaa, että oisin vastannu siihen mitä me tässä aiemmin kirjoitettiin.
    Noh, tulee siis niinku uus kommentti: vedenkestävästä langasta on kirjoittanut ja testannut Susu blogissaan tässä kirjoituksessa

    http://susunsilmukat.blogspot.fi/2016/09/vesileikkeja-syyskuun-viimeisena.html

    Siellä esiintyy myös erittäin kiva blogikissa Tassu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Se tulee tarpeeseen :)
      Ihastuin Tassuun saman tien <3

      Ps. Vastauspainike on tavanomaiselta paikaltaan pikkuisen eri paikassa. Se on jokaisen kommentin alaosassa oikealla.

      Poista
  12. Voin vain kuvitella miten paljon paketissa oleva jalka rajoittaa liikkumista.
    Pikaista paranemista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teija <3
      Toisinaan tuskastuttaa kovasti. Kuten esimerkiksi tänään kun meillä vietetään isänpäivää isolla porukalla. Tykkään valmistella ja viettää juhlia. Eilen leivoin monta tuntia istuallani (on muuten kokemus sekin). Tänään toimin "johtotehtävissä". Katselen ja vähän komentelen muiden tekemisiä, että koristelu ja kattaus on niinkuin toivon sen olevan :) Olisi paljon helpompaa tehdä itse kuin pyytää muita tekemään. Mutta näillä mennään.

      Oikein hyvää päivän jatkoa Teija <3

      Poista

Mukavaa, että olet löytänyt blogiini. Kiitos jos vielä käytit aikaasi kommentointiin. Eläköön keskustelu!
Seuraamalla Oikeasti aikuista somessa, saat tiedon uusista postauksista ensimmäisten joukossa.

Facebook, Google +, Instagram, Pinterest @oikeastiaikuinen