Lettipäitä

- mukeja, muistoja ja kynnen kuoseja

         #arabia #suomi100 mukit antavat muistoille siivet

Suomen 100-vuotissynttäreiden kunniaksi julkaistu Arabian mukisarja ilahduttaa muistoilla joita tutut kuosit herättävät. Mummolan aurinkoiset kahvihetket, oman kodin keittiön kattaukset, kyläreissujen tarjoiluastiat. Mennyt on näiden mukien myötä tullut takaisin.

Jokaiselle satavuotisen historian vuosikymmenelle on oma kuosinsa. Ne valikoituivat mukien kylkeen yleisöäänestyksen perusteella. Mukien kuvioissa on suomalaisten muistoja. Viehättävä idea.

Oma mukini edustaa 1960-lukua, varhaislapsuuttani. Aurinkoisia kesäpäiviä kun kuljettiin paljain jaloin mummolan pellonlaitoja. Talvisia hiihto- ja luisteluretkiä, joilta palatessa kotona tuoksui herkullinen ruuantuoksu. Sadut ja tarinat jotka elivät omaa elämäänsä pikkutytön vilkkaassa mielikuvituksessa ja jota ruokkivat Pastoraali-astioiden sopivasti erilaiset hahmot. Vähän kuin itse olisi ne piirtänyt, vaikka taidot eivät samaan oikeasti olisikaan yltäneet.

Kotona oli muutama astia joissa kasvien keskellä oli kauniita ihmishahmoja. Ihailin kovasti tuota lettipäistä tyttöä. Ihanan isot hiukset sillä. Itsekin olin tuohon aikaan lettipäinen tyttö. Toisin kuin Pastoraalin tytöllä, minulla hiukset olivat napakoissa leteissä. Etteivät hiukset menisi sotkuun ja takkuun. Sellaiseen hiukseni ovat vieläkin taipuvaisia.

Kuvassa olen juuri koulun aloittanut. Sen kunniaksi mentiin valokuvaamoon. Kuvaamon nimeä en valitettavasti muista. Sijaitsi Helsingin Mikonkadulla, lähellä Vilhonkadun risteystä. Jos joku sattuisi tietämään tuosta kuvaamosta, ystävällisesti vinkkaa.

Siinä olemme kaksi 60-luvun lettipäätä :)

Onko tämän sarjan mukien kyljissä sinunkin muistoja?

Pitkästä aikaa myös kynsien esittelyä. Kuosit ovat vaihtuneet vaan ovat jääneet kuvaamatta. Nämä siniset ovat sävysävyyn mukin tummansinisen värityksen kanssa. Juhlistavat meidän 11-vuotista taivalta. Minun ja kynsien.

Mukavaa viikon jatkoa kaikki te siellä <3
Sii juu!