Kenelle ja miksi?



bloggaamisen motivaattorit ja kohteet



Kivempi blogi inspiroi minua miettimään, miksi bloggaan ja kenelle täällä kirjoittelen. Kysymys kuului, kirjoitetaanko lukijoille vai seuraajille? Hyvä tavaton, tämähän on vaikeaa!

Kertokaa mulle kumpi on ensin: muna ja kana? Nyt mennään ihan samassa vaikeusasteessa. Kummat olisivat "tärkeämpiä" lukijat vai seuraajat? Vaikea kysymys. Mitä enemmän sitä miettii, sen vaikeampi se on.

Pohdinpa asiaa.



Lukijat, he jotka piipahtavat blogissa Googlen tai vaikkapa jonkun toisen blogin kautta ovat tärkeitä. Ovat mahdollisia uusia seuraajia. Jos blogissa on heille mielenkiintoisia aiheita tai blogi muuten myy itsensä, saattaa parhaimmassa tapauksessa lukijasta tulla seuraaja. Lukijoiden miellyttäminen olisi tärkeää. Heidät pitäisi saada jäämään sen verran pitkäksi aikaa, että heidät saisi sitoutettua. Huu, kun vaikeaa. Millä miellyttää kaikkia. Minkälaiset jutut kiinnostavat netissä liikkujia? Mitä minulla on antaa muille?

Seuraajat ovat blogin sokeri, suola, herkku. Namipalat. Kaikki se, miksi bloggaaminen on niin antoisaa kun se on. Motivaattori. Jossain tuolla nettipilvessä on ihmisiä, jotka palaavat kerta toisen jälkeen lukemaan ja kommentoimaan. Se on jotenkin niin mielettömän posketonta. Ihan tajutonta. Kertakaikkisen mahtavaa. Ihmisiä joita ei tunne livenä voivat olla blogin kommenttilaatikossa tsemppaamassa, komppaamassa, kehumassa ja kiittämässä. Tuntemattomat, joista blogin kautta tulee tuttuja. Tykättyjä.

Vastavuoroisuus on blogin pitämisessä antoisaa. Oman blogin kommenttiboxissa ja muiden blogien vastaavissa. Käydään vieraisilla, toinen toistemme blogeissa. Se on sitä samaa vastavuoroisuutta mitä me ihmiset noudatamme oikeassa elämässä. Käymme kylässä ja kutsumme luoksemme.






Juuri näiden kutsujen tulisi olla mieluisia. Kun Oikeasti aikuinen kutsuu, se otettaisiin riemumielellä vastaan. Mitähän kivaa siellä tänään on tarjolla?

Tässä kohtaa tuntee itsensä pieneksi kuivaksi kurpitsaksi, käppyräksi. Netti blogeineen on iso universumi, joka on täynnä toinen toistaan kirkkaampia blogitähtiä. Planeettoja joiden kirkkaus valaisee kauaksi ja kutsuu puoleensa koko ajan uusia lukijoita. Blogeja, jotka tarjoavat elämyksiä. Samastumiskohdetta. Sellaista, mitä lukija on tottunut juuri siitä blogista saamaan. Ihastuttavat aina uudestaan ja uudestaan.

Kaikista valovoimaisimmissa blogeissa on sitä jotakin. Sellaista jota ei ole muissa. Bloggarin persoona valaisee tienoon, antaa blogille sielun. Tekee blogista mieleisen kyläpaikan.






Omaa blogiaan ei voi verrata muihin. Ei saa erehtyä matkimaan, tekemään samanlaista kuin jossain muualla on. Koska lukijoita ei voi huiputtaa. Eikä itseään.

Yhtälailla kun blogin kirjoittaja ajan kanssa kehittyy, niin myös blogien seuraajat. Mitä enemmän blogeja on lukenut ja seurannut sitä tarkempi on silmä ja mieli. Nopeasti saa selville, onko juuri tässä uusi seurattava blogi. Onko tämä bloggari panostanut blogiinsa. Onko tarkoitus kirjoitella vaan vai oikeasti tuottaa blogin genren mukaista mielenkiintoista luettavaa. Se on kuin kielitaito. Mitä paremmin sen opit ja hallitset, sitä paremmin ymmärrät hienovaraisia ilmauksia ja merkityksiä. Tunnistat itsellesi mieleiset blogit.






Hopsaa, lopsahdin vähän pidemmälle varsinaisesta aiheesta. Miksi kirjoitan blogia? Ja kenelle sitä teen?
Ruotuun siis nainen ja palaa aiheeseen.

Eikös yksi yleisimmästä vastauksista ole että itselleni minä kirjoitan, itselleni itsestäni? - tämä luonnollisesti lausutaan ääni liikutuksesta väristen. Tiedättekös, että se on yksi kummallisimmista blogin kirjoittamisen syistä mitä tiedän. Käsi sydämelle kaikki bloggaajat: eikös vaan ole kiva, että on seuraajia? Ettei tarvitse ypöyksin nettiavaruuteen postauksia lennättää? Että omilla jutuilla on vastaanottajia, "postilaatikoita", minne ne kopsahtavat. Vastaanottajia jotka jossain vaiheessa avaavat postin, lukevat ja jopa kommentoivat. Eikös tätä juuri siksi tehdä? Että tulisimme kuulluksi, saisimme kontakteja, vastakaikua. Miten kauan blogi, joka ei ole saanut lukijoita / seuraajia, pystyy jatkumaan. Kauanko tyhjyyteen huutelu motivoi?





Sillä

Ihminen tarvitsee ihmistä. Kommunikaatio - kirjoitettu tai puhuttu - tarvitsee vastakaikua.
Ihminen tarvitsee tulla huomatuksi.
Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä tietääkseen olevansa olemassa.

Siksi minäkin aikoinani siirryin perinteisen päiväkirjan kirjoittamisesta bloggariksi. Kirjoittamaan juttujani toisille. Teille siellä omien näyttöpäätteidenne takana. Kertomaan omia tarinoitani, kuulemaan mitä olette niistä mieltä. Tutustumaan toisiin ihmisiin. Jakamaan rakkaita valokuviani, toivomaan että ne ilahduttaisivat.
Valokuvaaminen on minun tapa hahmottaa ympärilläni olevaa. Klikata se talteen muistikorteille, kovalevyille, pilviin. Tänne blogiin. Jos joku pitäisi. Ilahtuisi, viivähtäisi. Tulisi toistekin.

Ilman lukijoita ei ole seuraajia. Ilman seuraajia ei blogeja. Ilman teitä siellä, en minäkään tässä kirjoittaisi. En olisi vaikean syksyni jälkeen enää palannut. Olisin vain painanut Poista blogi-nappia ja antanut olla.

Jokainen kävijä on tärkeä. Miten tärkeitä asioita voi arvottaa?



Ihminen tarvitsee ihmistä, myös täällä netissä. Myös blogin kirjoittajana.
Olen täällä, jotta minut löydettäisiin. Olen täällä, jotta löytäisin teitä muita.
Olen täällä jotta voin kertoa omia tarinoitani. Olen täällä, että voin näyttää ottamiani kuvia. Olen täällä että saisin uusia kontakteja.

Olen bloggari. Että voin tehdä kaiken tuon.
Toivotan jokaisen lukijan tervetulleeksi.
Toivotan jokaisen seuraajan tervetulleeksi.
Olette tärkeitä. Kaikki.
Kiitos, että saan kirjoittaa tarinoitani teille.
Kiitos että otatte ne vastaan.
Kiitos, että palaatte.
Odotan teitä täällä. 
- sniff nyt lopetan, mun nessupaketti loppui ;) Meni vähän tunteelliseksi. Mutta kaikki totta.



Kuvat tämän päivän kävelylenkiltä Kaivopuistossa ja Uunisaaressa. Talvipäivä parhaimmasta päästä :)

Iloista asiaa - taputtaa käsiään! Arja T - Arjen timantteja blogista on liittynyt blogin seuraajaksi. Lämpimästi tervetuloa joukkoon <3


Aurinkoisten talvipäivien jatkoa kaikki te siellä <3 Sii juu!


19 kommenttia

  1. Ihminen ei ole ihminen ilman toista ihmistä. <3

    Oijoi miten mahtava postaus ja tiedätkö tekisi mieli vastailla kilometritolkulla! Kun perustin blogin en tiedä mitä odotin, silloin oli tarve kirjoittaa, haave kenties siitä, että lukijoita tulisi. Miten sydämessä pomppasi ja soitto miehelle, tuli ensimmäinen kommentti tai lukijoita, jotka eivät olleet perheenjäseniä.

    Moista vastavuoroisuutta en osannut täysin odottaa, en edes haaveilla, mutta se on blogin suola ja sokeri ja kaikki. Lukijat, kommentoijat, miten ihmeellistä vaivautuvat kirjoittamaan juuri minun postaukseen ja käyttämään kortilla olevaa aikaansa. Ihmeellistä ja maagista. <3

    Sinä olet ihmeellinen ja maaginen, sydämellinen ja syvä, sielukas ja moninainen, tänne on vaan pakko tulla, vedät kuin magneetti, koska sinulla on antaa painavia ajatuksia. <3 Eli täällä taas riemuiten ollaan ja olipahan kivat kuvatkin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Tiia <3

      Muistan itsekin sen tunteen kun ensimmäinen kommentti ilmestyi blogiin ja kun seuraajia alkoi kertyä. Huikeaa! Tiedätkös, olen riemusta kiljahdellut kun tänne uuteenkin blogiin on löytänyt tiensä moni entisen blogin seuraaja. Oikein tuplahuikeaa :)

      Itsekin ihastelen sitä kaikkea ihanaa vastavuoroisuutta, mitä blogin pitämiseen on liittynyt. Ihmiset ovat ihan oikeasti ystävällisiä ja kannustavia. Kommentoivat ja palaavat kerta toisensa jälkeen. Maagista, tosiaan <3

      Kiitos Tiia, mun sydän pamppailee sun kauniista sanoista. Lämmität mun talvi-iltaa. Kiitos vielä kerran <3 Voi hyvin!

      Poista
  2. Upeita talvikuvia, suurenmoisia. Nuo rantakivet kuin hapsureunaisia jakkaroita.
    Vuorovaikutus on bloggaamisen suola. On mielenkiintoista, miten blogit löytävät lukijansa ja syntyy piirejä.
    Kiva kun jätit kommentin, pääsin sitä kautta tänne "aikuisten puolelle" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri <3 Samaa ajattelin minäkin noista kivistä. Jääpeitto hapsuineen niiden päällä :) Pakkaspäivät ovat tarjonneet kaunista katseltavaa ja kuvattavaa.

      Kyllä kuule, just samaa mieltä. Vuorovaikutus on tämän homman parasta antia.
      Blogimaailma on löytämisen iloa. Mukavaa, että liityit joukkoon. Läpimästi tervetuloa <3

      Poista
  3. Syvällistä pohdintaa aiheen ympärillä, mutta niin totta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna <3 Ajattelin muutaman rivin kirjoittaa, mutta aihe vei niin mukanaan että tuli pikku novelli ;D

      Mukavaa että liityit blogin seuraajaksi. Lämpimästi tervetuloa joukkoon <3

      Poista
  4. Upeita kuvia, hieno kirjoitus. Mukavia pakkaspäiviä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ritva <3 Kyllä meille nyt tarjotaan talven taideteoksia :)

      Kiitos samoin sinulle, aurinkoista tammikuuta!

      Poista
  5. Syvällisesti ja monitahoisesti olet bloggaamista pohtinut. Mukavaa ulkoiluviikonloppua sinulle :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aihe vei mukanaan :D

      Oikein mukavaa viikonloppua myös sinulle <3

      Poista
  6. Ihania kuvia tutuilta paikoilta, kun asuin pääkaupunseudulle 15 vuotta. Samoja pohdintoja olen käynyt itsekin bloggaamisen tiimoilta - ja vastaus on yhä kaikkea muuta kuin selvä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo <3 Kaunis talvipäivä lumosi minut kokonaan. Höyryävä meri ja matalalla kulkeva aurinko - huikaisevan kaunista.

      Hyvä näitä asioita on silloin tällöin miettiä. Säilyy itsellä tämän homman punainen lanka mielessä.

      Mukavaa viikonloppua Pirjo!

      Poista
  7. Hienoja pohdintoja, joita olen tavallaan itsekin jo pitkään pohdiskellut. Itselläni ei vain ole tuo sana ihan hallussa. Mutta täällä flunssaa potiessa sohvan nurkassa saatan jotain muotoilla omaankin blogiini :)

    Ihanaa alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija <3
      Kannattaa laittaa mietintä myssyyn. Selkeytti ainakin omia ajatuksiani miksi täällä olen.
      Pohdiskele rauhassa, oikeat sanat kyllä löytyvät kertomaan omia ajatuksiasi.
      Jään odottamaan omaa postaustasi aiheesta :)

      Hyvää viikonloppua Tuija ja pikaista paranemista!

      Poista
  8. Oih! Ihanaa, että sain inspiroidut postauksestani! Tämä on kyllä huikeaa pohdiskelua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) <3
      Kiitos ihanasta inspiraatiosta. Tämä vei niin mukanaan. Oikein tervetullut. Selkeytti omia ajatuksiani, miksi tätä teen.

      Leppoisaa viikonloppua Mrs K!

      Poista
  9. Kiitos ma-te <3 Teki hyvää pohdiskella perusteellisesti, miksi tykkään blogata.
    Kiitos ihana kuvien puolesta. Näkisit hymyni. Se on korvasta korvaan :)

    Mukavaa, että olet liittynyt blogin seuraajien joukkoon. Lämpimästi tervetuloa <3

    Hyvää viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
  10. Hienoa pohdintaa, jäin satimeen ja oli luettava koko kirjoitus, vaikka aina en lue, eli en seuraile pitkän tekstin blogeja.
    Minä aina olen ajatellut (siis, jos olen ollenkaan.. :), että seuraaja ja lukija on sama asia. Mutta todistit ettei näin olekaan. Mutta on ihanaa, kun silloin tällöin sellainen bloggari kommentoi, joka ei 1-2 kuukauteen, tai kauemminkin, ole jätätänyt kommia. Se lämmittää, se ajatus, että olen sittenkin olemassa hänelle. Seurattavia blogeja on nykyisin niin paljo, että yhä useammat seurattavat jää vähän taka-alalle, aika ja usein inspis ei riitä. Ja minäkun tuskin harvoin vastaan kommentteihin, niin yritän tehdä vastavierailun - joskus ainakin.
    Sinun kuvat on muuten suurenmoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos orvokki <3 Arvostan palauttettasi kovasti. Mukavaa, että jaksoit lukea pitkän pohdintani ja erityisesti että se herätti vastakaikua.
      Tiedän kuule, pitkät kirjoitukset eivät minuakaan aina inspiroi lukemaan niitä läpi. Asian on oltava mukaansa tempaava, silloin se tule luettua.
      Toisinaan "kärsin" omasta pitkästä kirjoittamisesta. Pää on täynnä ajatuksia ja ne kaikki pitäisi osata sanoa lyhyesti. Enkä sitä läheskään aina onnistu tekemään.
      Ihailen sinun tapaa sanoa asiat muutamassa lauseessa ja antaa kuvan kertoa kaiken muun.
      Blogeja tosiaan on niin paljon, että seuraaminen ja tasapuolinen kommentointi käy päivätyöstä. Mutta sekin, että silloin tällöin jättää seuraamalleen blogille kommentin ilahduttaa vastaanottajaa. Tuntuu hyvälle että muistetaan.
      Kiitos kuvieni puolesta. Kuvat ovat minulle tärkeitä. Olen ihan lääpälläni kun ne saavat hyvää palautetta. :)

      Hyvää tammikuun jatkoa orvokki!

      Poista

Mukavaa, että olet löytänyt blogiini. Kiitos jos vielä käytit aikaasi kommentointiin. Eläköön keskustelu!
Seuraamalla Oikeasti aikuista somessa, saat tiedon uusista postauksista ensimmäisten joukossa.

Facebook, Google +, Instagram, Pinterest @oikeastiaikuinen