Pitkäaikainen asiakas - heikoin lenkki?

Tänään kello 13.17

Juuri tällä hetkellä, minusta tulee uusi asiakas. Olen tervetullut ja huolehdittu. Soittoja ja tekstiviestejä on tullut useita ennen h-hetkeä, operaattorinvaihtoa, uuden operaattorin toimesta. Tuntuu hyvälle olla uusi ja toivottu :)
Lähdin kun en vanhana, pitkäaikaisena saanut sellaista palvelua, mitä olisin toivonut. Vaihdoin puhelinoperaattoria, mutta en heppoisesti.

21 vuotta 7 kuukautta 14 päivää olen tai sanotaan nyt jo että olin saman operaattorin asiakas. Operaattori on vuosien varrella vaihtanut omistajaa, vaihtanut nimeä useamman kerran, mutta minä olen pysynyt. Olen sitä uskollista asiakaskuntaa, jota tänäpäivänä ei juuri noteerata. Ei ennen kuin on lähdössä. Silloin uskollisesta asiakkaasta tulee mielenkiintoinen. Yhteydenottoja  on ollut useampia. Tarjouksena edullisempia sopimuksia, joita aikaisemmin ei ollut tarjolla.

Ja koska olen selvitellyt yhteyksien kuuluvuuskarttoja eri operaattoreiden välillä, huomasin olevani väärän operaattorin asiakas. Saaressa yhteydet ovat olleet kehnot. Siitä kerroin aikaisemmin - klik.

Miksi pitkäaikainen asiakas huomataan vasta kun hän on lähdössä?

Miksi asiakkaita ei pidetä tyytyväisinä, että pysyisivät asiakkaina?

Eikös tämän pitäisi olla yritysmaailman perusasioita?

Tyytyväinen asiakas todennäköisemmin pysyy asiakkaana kuin tyytymätön.
Tyytyväinen asiakas todennäköisesti suosittelee muillekin hyvää palvelujen tuottajaa.

Ovatko pitkäaikaiset asiakkaat yrityksien todellisia ylläpitäjiä?

Miksi silloin ei tarjottu hyviä sopimuksia, kun niitä tiedustelin? Vuosien varrella useammankin kerran kyselin edullisempien tarjouksien perään. Ja juu kyllä sain sellaisia, mutta vain kun puhe-, tekstari-, ja nettimääriä ja volyymeja pienennettiin. Sain uskollisena asiakkaana laskuani edullisemmaksi. Palveluita vähentämällä. Samaan aikaan operaattorin uudet asiakkaat nauttivat puoli-ilmaisista palveluista omiini verrattuna.

Oletko kokenut vastaavaa? Ollut pitkään asiakkaana ilman minkäänlaista käden ojennusta palveluntarjoajan suunnalta?

Saa kysyä, miksi näin pitkään moista katselin. Kyselen samaa itsekin. Ja on mulla vastaus. Olen tunneihminen. Sellaiset eivät talousasioista paljonkaan perusta. Tunteet menevät useimmiten edelle. Usein omaksi tappioksi.

Silloin yli 20 vuotta sitten matkapuhelimet tekivät tuloaan. Haaveilin sellaisesta, mutta ei ollut rahaa ostaa. Siihen aikaa puhelimet maksoivat maltaita. Mallista riippuen jopa puolet nettokuukausipalkasta. Isäni lupasi ostaa puhelimen. Mutta sitten isäni kuoli, äkkiä ja arvaamatta. Myöhemmin, kun aikaa oli kulunut, äitini täytti isän antaman lupauksen. Ostettiin puhelin, NMT ja siihen liittymä. Kotimainen operaattori. Silloin se oli kotimainen, mutta ei enää aikoihin. Siinä syy, miksi olen jäänyt. Puhelinliittymä on ollut vähän niinkuin isän perintöä.

Oi kuulkaa mä tiedän. Ihan hullua.

Vielä viimeisenä yrityksenä pitkäaikainen operaattori yritti vedota tunteisiini. Tänä aamuna. Onkohan hetki tarkoin harkittu? Herätessään ihminen ei ole terävimmillään. En ainakaan minä.

Auts! Otti sydänalasta. Tunteet kun ovat mun heikko kohta. Kauniisti sanottu, mutta kyllä päätös on tehty. Kiitos vaan.
Se on nyt ohi. Äänestin jaloillani, kuten sanotaan. Tämä oli hyvä päätös. Okei myönnän että myös haikea.

Laitan uuden sim kortin puhelimeeni ja olen tyytyväinen uusi asiakas. Tervetuloa uusi operaattori elämääni. Katsotaan kuinka pitkäksi meidän yhteistyö muodostuu. Olet saanut minusta uskollisen asiakkaan. Pidäthän suhteestamme hyvän huolen? Vielä silloinkin, kun enää ole uusi?

Hyvää tiistain jatkoa.
Sii juu!