Kuinka paljon blogi kannattelee kirjoittajaansa?



blogien kirjoittajien kolme eri tyyppiä










Nyt kirjoitan sellaista, johon olen kerännyt jopa rohkeutta. Miettinyt kuinka itseäni ilmaisen, jotta tulisin oikein ymmärretyksi. Tietäen, että sanon sanottavani kuinka päin vain, voi siitä lukija halutessaan saada omat käsityksensä. Sellaisia joita en tarkoita. 
Mutta siitäkin huolimatta.

Olen seurannut suomalaista blogimaailmaa ja sen kehitystä kymmenisen vuotta. Sinä aikana olen satunnaisesti ja vakituisesti seurannut valtavat määrät eri tyylisuunnan blogeja. Jossain vaiheessa aloin miettiä sitä kuinka paljon blogi mahdollisesti kannattelee kirjoittajaansa. Kuinka paljon kirjoittaja saa blogistaan jotain sellaista mitä tarvitsee ja kaipaa. Sellaista jota ei ääneen sanota, mutta jonka lukija aistii.
Näiden mietintöjen perusteella jaan bloggarit kolmeen bloggaajatyyppiin sen mukaan miten blogin kirjoittaja käyttäytyy blogissaan.

Antaja

Antajan blogi on poikkeuksetta, aiheista riippumatta, pääsääntöisesti hyväntuulinen. Blogi tarjoaa mukavia postauksia, kauniita kuvia, hyvää mieltä. Antajan blogi on usein informatiivinen, jakaa tietoa, antaa vinkkejä, inspiroi ja innostaa. Antaja ei välttämättä koskaan mainosta mitään palvelua tai tuotetta mutta jos mainostaa, tekee hän sen harkitusti ja huolella. Kaikki postista tullut sälä ei päädy blogiin.

Antaja on blogityylilleen uskollinen. Ei rönsyile. Ei pyri aina miellyttämään kaikkia. On uskottava.
Antajan blogissakaan ei päivä aina paista, mutta silloinkin vire on myönteinen. Harmaista hetkistä kerrotaan vahvassa uskossa paremmasta.

Antajasta välittyy miellyttävä kuva. Hän valottaa blogissaan myös omaa elämäänsä vetäen kuitenkin selvän rajan johonkin kohtaan. Kaikki ei ole julkista. Antajalla on hyvä somekäytös.

Antaja vastaa bloginsa kommentteihin kivasti ja yksilöllisesti. Blogissa vierailusta jää päällimmäiseksi aina hyvä mieli.

AntajaOttaja

AntajaOttaja on usein sellainen bloggaaja, jolle on karttunut suuri joukko seuraajia. AntajaOttaja avaa blogissaan ovea elämäänsä aika estoittakin, samalla kun mainostaa tuotteita ja palveluita. AntajaOttajalla blogi päivittyy tiuhaan tahtiin. 

AntajaOttajan blogissa pohjavire on menevä ja vauhdikas. Hauska ja hyväntuulinen. Asiallinen ja kertova. Muodin, sisustuksen, hyvinvoinnin, ihonhoidon uusista tuulista saa aina lukea AntajaOttajan blogissa ensimmäisten joukossa.

AntajaOttaja näyttää uskovan - omasta mielestäni turhaan - että seuraajat vaativat kaiken aikaa, mielellään päivittäin, uusia postauksia. Jos ei päivitä paljon koko ajan, lukijat saattaisivat kadota. Tai ehkä mainostajat unohtavat, jos blogi ei päivity tiheästi. Tästä syystä AntajaOttajan postaukset ovat joskus tilan täytettä ilman sisältöä.

AntajaOttaja provosoi tosinaan lukijoitaan hyvään palautteeseen. Näin voi (onnistuneesti) tehdä vain vankan ja vakituisen lukijajoukon turvin. AntajaOttaja turvautuu aika ajoin aiheisiin, jotka koskettavat hänen elämää, ulkonäköä tai vaikkapa anonyymin ikävää palautetta. AntajaOttaja saa ylistävää, kehuvaa, kannustavaa ja tsemppaavaa ”olemme niin sun puolella” palautetta kommenttiboxin täydeltä. Eriävää mielipidettä, vaikka kuinka asiallista, ei tuohon joukkoon kannatta kirjoittaa. Se ammutaan säälittä alas muiden kommentoijien toimesta. Saattaapa se päätyä tulevan päivityksen aiheeksikin.

AntajaOttaja on yleensä ystävällinen kommenttien vastaajana. Mutta joskus AntajaOttajan hermo pettää ja silloin saatetaan antaa takaisin samalla mitalla. Kommentit saavat pääsääntöisesti ansaitsemansa huomion, mutta joskus kiireisiin vedoten jätetään kommentit vastaamatta.

AntajaOttajan blogissa vierailusta jää toisinaan hyvä tunne, toisinaan ristiriitainen ja joskus jopa tympeä olo.

Ottaja

Ottajan blogi on pahimmillaan blogimaailman demoni. Painajainen, jossa kirjottaja elää ja haluaa kertoa siitä muille. Erilaiset mielenterveyden ja ruumiin sairaudet, kaltoinkohtelu, koulukiusaaminen, väkivalta, työuupumus, anoreksia, bulimia, ristiriitainen seksualisuus aiheiden esimerkkeinä. Blogin ulkoasu usein synkkä ja tumma.

Vaihtoehtona sairauksille voi Ottaja olla vain kovin huomionkipeä. Usein tosi nuori bloggaaja, joka hetken mielijohteesta laittaa blogin pystyyn ja kun blogi ei viikon päästä olekaan kaikkien aikojen seuratuin ja kommettiosuuskin ammottaa tyhjyyttään, menee nuoren Ottajan alahuuli rullalle. Alkaa hyväksynnän, seuraajien ja kommenttien kerjääminen päivityksissä.

Oli blogin aihe mikä tahansa, Ottaja kirjoittaa omakohtaisista kokemuksistaan. Blogin keskiössä on Ottaja itse, ei muita. Ottajan elämässä ei kuulosta olevan juuri muita. Korkeintaan pahanolon tuottajia.

Ottaja tarvitsee kuuntelijoita. Ja kyllä heitä löytyykin. Aidosti tuntemattoman vaikeuksia myötäeläviä, jotka jättävät kauniita tsemppaavia kommentteja. Silittävät päätä, antavat olkapään johon nojata. Poikkeuksena nuoret teiniOttajat, jotka keskittyvät liikaa huomion kerjäämiseen. Heidän hyväksi harvoin näppistä kulutetaan. 

Ottajan blogilla on omat seuraajansa. Samaa kokeneet, aiheesta muuten kiinnostuneet tai vain uteliaat tirkistelijät. 

Ottaja on näistä kolmesta bloggaajatyypistä ehdoton nimimerkin takana kirjoittaja. Kun kysymyksessä on omakohtaiset vaikeat kokemukset tai sairaus, on se täysin ymmärrettävää.

Ottaja vastaa, jos vastaa, kommentteihin. Yleensä vain vesittäen kaiken mitä hänen hyväkseen kommenteissa ehdotetaan. Kaikki on kokeiltu, mikään ei auta tyylisesti.

Ottajan blogissa vierailu jättää usein synkän tai tyhjän tunteen. Saattaa mieleen jopa nousta myötätunnon sijaan kysymys voiko kaikki olla totta. Vaikka tietää, että elämä osaa olla tosi julma tai että joillakin tosiaan on se kultalusikka suussa, jää epäluulo joskus kalvamaan. Onko blogi vain jonkun valheellista ajanvietettä?
Oli kuinka vaan, Ottajan blogissa kuu kumottaa tai päivä paistaa vain sisäänpäin.


Näin. Tai ainakin kärjistäen näin. Loppupeleissä meissä kaikissa blogien kirjoittajissa lienee pieni siivu jokaista tyyliä, jonkun osan ehkä kuitenkin paistaessa parhaiten rivien välistä. Vai mitä arvelet?

Tunnistatko tyyleistä mitään blogia? Ei nimiä kiitos, vaan onko jaottelu kuinka tunnistettava mielestäsi. 
Nousiko mieleesi joku bloggaajatyyppi, joka jäi tässä kohtaa huomioimatta?

Jaa ajatuksesi kommenttiosiossa. Olen mielenkiinnolla kuulolla.
... hhhhhmmm, onkos tämä nyt sitä kommenttien kerjäämistä ;)?

Itse kunkin blogin pitäjän on hyvä silloin tällöin miettiä minkälaisena blogin kirjoittajana lukijoilleen näyttäytyy. Haastan kaikki ihanat bloggarit pohtimaan, minkälaisen kuvan haluatte antaa itsestänne omassa blogissanne ja kaikin mokomin kirjoittamaan omia mietteitänne tästä aiheesta myös.

Kuvista: 
Neulominen on yksi parhaista ajanvietteistä tällä hetkellä. Kyllä on kuulkaa sukkia syntynyt.
Uudet kynnet ilahduttavat ja se että sain könyttyä itseni kynsihuoltoon. Pitkästä aikaa, jos koskaan, mulla on nyt siniset. 


Mukavaa torstain jatkoa kaikki te siellä <3
Sii juu!




49 kommenttia

  1. Hieno postaus ja hyvin osaat kuvailla eri bloggaajatyyppejä. Meissä jokaisessa on ehkä hitunen noita kaikkia tyyppejä yhden tyypin kuitenkin hallitessa. Olishan se kivaa, jos omasta blogista kaikki tykkäisi ja sitä suitsuttaisi.

    Kiitos kun avasit tätä vaikeaa aihetta ja annoit ajattelemisen aihetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, jokaisesta ehkä vähän jotakin. Vaikka kuinka onkin kirjoitettua tekstiä, kyllä lukijat nopeasti aistivat bloggarin välittämän kuvan itsestään.

      :) Mukavaa se tosiaan olisi, että kaikki tykkäisivät ja kehuisivat, mutta sen "ruinaaminen" bloggarin puolelta on kyllä minusta liikaa. Liian moni AntajaOttaja (Ottajalla se on lähestulkoon blogin olemassaolon syy) turvautuu siihen nykyään. Ihmettelen, että vakilukijat eivät puudu, kun se on toistuvaa. Itse olen lopettanut monen blogin seuraamisen kokonaan, kun kehujen keräämisestä on tullut blogissa tapa.

      Kiitos Kristiina palautteestasi. <3 Vähän jännitti tämän vastaanotto, mutta tehty mikä tehty. Seison sanojeni takana.

      Ihanaa viikonloppua!

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus, kuten Kristiina jo tuossa yllä kommentoi niin meistä kaikista löytyy ehkä vähän jokaista tyyppiä, mutta varmaan yksi on dominoivampi. Kyllä nämä bloggaajat on mielestäni löydettävissä täällä blogimaailmassa. Jäin oikein miettimään oman blogini ja bloggaamisen tyyliä...

    Ihanat kynnet! Täällä on kanssa sukkia syntynyt, tänään juuri kopettelin neidille pipon, lisälankoja on odottamassa uusia pipoja ja jopa neuletakin teko on suunnitelmissa, saas nähdä valmistuuko koskaan...

    Kivaa loppuviikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä Anu! Sekoituksia me suurin osa ollaan, kuitenkin jonkun osan näkyessä selvimmin blogissa. Joskus nämä tyypit aukeavat lukijalle vähitellen. Toisinaan pari silmäystä blogin sisältöön ja teksteihin antaa jo kuvan kirjoittajasta.
      Itsekin mietin omaa bloggarina oloa useinkin ja sitä mikä noista tyypeistä olen: Antaja kaikkein mieluiten ja ehkä AntajaOttajan suuri seuraajakunta ;), mutta oikeasti on pyrittävä olemaan mahdollisimman hyvä Antaja. Se haluan bloggarina kaikkein eniten olla. Loppupeleissä lukija ratkaisee, mikä noista tyypeistä kukin blogin kirjoittaja on.

      Kiitos Anu palautteestasi ja kiva että tykkäät kynsistäni - jaamme saman tunteen :) Neulominen on niin mukavaa puuhaa. Minullakin on yksi viime syksynä valmistunut neuletakki vieläkin palasina. Muuta ei tarvittaisi kuin palasien kasaan ompeleminen. Jostain syystä viimeistely on se tylsin osuus. Neuloisin vain :D

      Kiitos samoin Anu, leppoisaa viikonloppua!

      Poista
  3. Ekana heräsi itsetutkiskelu, että mikähän noista itse olisin, vaiko kaikkea. Tiedän ainakin antajaottaja-blogeja, mutta myös antajia. Liekkö jokin ääripää antajaottajasta vai tyystin uusi lajike, mutta joskus törmää sellaisiinkin, jotka haukkuvat toisia muka nimettömästi, mutta kuvaten blogit tarkoin. Jos ei haukkuun lähde mukaan, on petturi. Kehuu itseään kuinka iloinen, ystävällinen ja aito on, mutta kuinka joku toinen on mielenvikainen kun ei kommentoi ja kirjoita hänen toiveiden mukaan nostaen jalustalle kyseistä henkilöä. toinen ei saa olla parempi häntä.
    Noihinkin törmää. Äkkiä niiden blogeista tahtoo eroon, ja keskittyä hyvään, positiiviseen ja voimauttavaan luettavaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bloggarin on hyvä aika-ajoin katsella peiliin ja tarkkailla kuvajaista: minkälainen bloggari siellä näkyy. Se on myös tie oppimiseen ja kehittymiseen. Olemalla itselleen rehellinen, löytää varmasti myös hyvän tavan olla bloggari.

      Huh, tuo kuvaamasi bloggarien loanheitot ja muiden mollaaminen on kuvottavaa. Kertoo vain ja ainostaan moittijasta minkälainen hän on. Itseään ei koskaan pitäisi yrittää nostaa muita mollaamalla vaan erottumalla omin avuin joukosta.
      Ihmettelen kovasti, että noilla blogeilla on niin paljon seuraajia. Osa varmaankin tulee paikalle vain seuratakseen miten kura lentää. Bloggareiden väliset kahinat ovat tämän ajan kansanhuvia, gladiaattoreiden voimainponnistelua, missä oikeasti ei ole mitään järkeä, mutta jolla osa kansasta hurraa.
      Loanheittäjäbloggarit ovat kuin Seiskalehden toimittajat: elävät sensaatioista.
      Juu, sellaisten kohdalla jatkan minäkin nopeasti matkaa.

      Oikein ihanaa viikonloppua Viltsu Mari!

      Poista
  4. Kissablogeille pitäisi tehdä kriteerit hieman muuteltuna, että osaisi jaotella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Kirjoittaja lemmikkieläin blogeillakin kaikilla on. Kuinka paljon kirjoittajan persoona näkyy blogissa? Sitä onkin joskus mietittävä oikein ajan kanssa.

      Mukavaa viikonloppua teille kaikille!

      Poista
  5. Super-upeat kynnet. En ole ikinä nähnyt noin kauniita ja tyylikkäitä ! 💜

    Mielenkiintoisesti jaoteltu ja ajateltu eri tyyppejä. Paljon on kivoja vastavuoroisia blogeja,
    mutta paljon myös itsekkään oloisia bloggaajia. Jälkimmäisiä vältän. Olen kovin tyytyväinen
    omiin tämänhetkisiin blogikavereihini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita kynsieni puolesta <3 Ilahduin.

      Vastavuoroisuus on tärkeää. Usein kommentti osuus on se, missä bloggaria oppii paremmin tuntemaan. Se miten hän vastaa saamiinsa kommentteihin, kertoo paljon. Toistuvasti vastaamatta jääneet kommentit antavat tyhjän ja kylmän kuvan. Näyttävätkin niin yksinäisiltä, kun niihin ei ole vastattu.

      Blogikaveruus on tosi mukavaa. Ajatella, miten paljon meitä on, jotka emme tunne toisiamme oikeassa elämässä, mutta blogeissa pidämme yhteyttä. Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä. Myös täällä sähköisessä maailmassa.

      Rentouttavaa viikonloppua Rita!

      Poista
  6. Seuraan vain sinun blogia, mielenkiinnolla. Löysin tämän maailman kauttasi. Olen harkitsevainen ja käytän vapaa aikani tarkasti vain siihen mikä tuo minulle hyvää oloa.
    Kyntesi ovat upean siniset ja puikkojen suihkeessa saat viettää mukavia sinisen hetkiä.
    Lumen valkoisuutta odotellen. T.Aulikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aulikki hyvä <3 Olen mykistynyt kauniista palautteestasi. On ilo olla blogin kautta osa vapaa-aikaasi. Olen hyvin otettu tästä.

      Vaihtelua tuo sininen, sitä ei olekaan koskaan ennen ollut kynsissäsi. Puikot kun heiluu, niin siinä myös sininen vilahtelee :)

      Kaunista viikonloppua Aulikki!

      Poista
  7. Onpas mielenkiintoinen postaus. Laittoi ihan "mietintämyssyä päähän", että mihinkähän kategoriaan sitä oman bloginsa pistäis. Sitä varmaan pitäisi kysyä blogissa vierailijoilta.
    Totta, meissä kaikissa bloggaajissa on varmaan "pieni siivu" noita kolmea tyyppiä.

    Liputan myös sille paljon puhutulle vuorovaikutukselle, sekä pyrin vastaamaan kaikkiin kommentteihin. Miten se tuntuukaan mukavalta, kun käyt vierailulla blogeissa ja saat vastavierailuja.
    Hyvin pian oppii myös aistimaan blogin kirjoittajan "sielunelämän".

    Todella kauniit kynnet, kelpaa niillä tikutella ☺
    Mukavaa torstaiehtoota ♥


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun tämä herätti ajattelemaan. Mietintämyssy päässä tässä itsekin aika usein olen :) Blogin pitämiseen sisältyy monenlaisia ulottuvuuksia, joista tärkein on blogin pitäjän persoona. Se on koko blogin sielu. Uskon, että suurimassa osassa blogeista kirjoittaja on sellainen, minkä kuvan hän antaa. Vaivoin pystyy omaa persoonaansa kokonaan piilottamaan. Pelkästään tapa ja tyyli millä kirjoittaa avaa näkymiä kirjoittajan sielun maailmaan. Poikkeuksena blogit, joissa esiinnytään jonain muuna kuin oikeasti ollaan.

      Pitää paikkansa: lukijana sitä on herkkä ja tarkka aistimaan blogin kirjoittajan sielunelämää.

      Vuorovaikutusta minäkin arvostan blogeissa korkealle. Kommenttien vastaaminen on tärkeä kanava yhteydenpitoon lukijoiden kanssa. Vastavierailut toisissa blogeissa ilahduttavat molemmin puolin. On mukava saada vieraita ja on tosi kiva palata tutun blogin äärelle. Vähän kuin kävisi oikeasti kylässä.

      Kiitos ma-te kynsieni puolesta. Kiva on tikutella, kun näkee nuo koko ajan :D

      Oikein hyvää viikonloppua ma-te!

      Poista
  8. Tässä oli ideaa ja sai minutkin ajattelemaan, että millainen minä olen. Enkä oikein osaa vastata! Ehkä jätän tämän asian päätettäväksi minun lukijoilleni. He kertokoon millainen olen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Itseään bloggarina voi olla vaikea katsella ulkopuolisin silmin, mutta lukijat kyllä tietävät :)

      Ihanaa viikonloppua Minna!

      Poista
  9. Mielenkiintoinen jaottelu! Tunnistan kaikkea kolmea tyyppiä, tosin joskus seurattuani "Ottajan" blogia, olen sen lopettanut, kun lukeminen on tuntunut pidemmän päälle raskaalta. Jotain kiinnostavaakin, koska olen tuollaista "itsen surkuttelua" jaksanut lukea...:)Mä olen niin visuaalinen ihminen, että saattaisin jaotella blogit ihan ulkoasun mukaan. Todella, todella tärkeä seikka mulle, että tykkään blogin ulkoasusta. Toivon myös saavani inspiraatiota lukemastani. Ei sen tarvitse olla välttämättä DIY-ohjeita, vaan ihan ajattelemisen aihekin riittää.:D
    Ja onpa upeat kynnet!<3 Voi kuule, mun oppilaat olis varmaan ihan täpinöissään, jos mulla joskus olis tuollaiset.:P Dokumenttikameran kautta kun käydään nykyään opetusta läpi, niin välillä mua oikeasti hävettää omat kynteni.;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ottajien blogit ovat usein niin raskasta ja toivotonta luettavaa, että itselläkin mieli meinaa keikahtaa mollin puolelle. Siksi en sellaisiin (enää) paneudu.
      Mielestäni blogin yksi tärkeä tavoite on antaa hyvää mieltä lukijoilleen. Jos siinä samalla jakaa tietoa ja inspiroi lukijoita uusiin ajatuksiin, on blogi paikkansa ansainnut.

      Ja sitten Taina tuo visuaalisuus: niin mun lempiaihe. Mikään ei ole tärkeämpi kuin ensivaikutelma. Kaikissa kohtaamisissa. Kun saavun uuteen blogiin missä ulkoasu, kuvat, ja muu sisustus miellyttävät silmääni, jään automaattisesti katselemaan tarkemmin. Ottamaan selvää, mikä siellä on meininki. Ja olen moneen kertaan todennut, että miellyttävä ulkoasu on yksyhteen sisällön kanssa.
      Kauniit, hyvä kuvat. Niiden merkitystä blogissa ei koskaan voi liikaa korostaa. Jos kuvia käyttää, niiden toivoisi olevan hyviä. Pahimmillaan huonot kuvat voivat "puhua" blogia vastaan.

      Kiitos kynsieni puolesta <3 Ne ovat ehdottomasti ainoat näyttämisen arvoiset minussa :D

      Kivaa viikonloppua Taina!

      Poista
  10. Mielenkiintoinen ajatuksia herättävä postaus. Minkälainen sitä sitten haluaisi olla? Kirjoitan ja poistan, en tiedä mitä/ tai miten asian kirjottaisin tähän sinulle :DD Täytyy silti sanoa, etten jaksa negatiivisiä itku lorutuksia lukea, en usko että kovin moni muukaan, vaikka empatiaa löytyy toisille jakaa. Todellisuudessa se on todella raskasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, sillä juuri ajatuksia toivoin tästä nousevan. Ei osoittelua mihinkään suuntaan vaan ajatuksia.
      Tiedätkös kun mulla on joskus ihan sama tunne kommentoidessani toisen blogissa. Pää täynnä ajatuksia ja jotenkin tunnistan siellä ne ajatukset jotka haluaisin kirjoittaa, mutta ei vaan lähde tekstiä tulemaan.
      Ajatella, miten vaikeaa on joskus ajatella :D

      Noita synkkiä tarinoita on maailma täysi. En minäkään niiden pariin halua blogeissa hakeutua. Toivottavasti sellaisten kirjoittajat saavat edes jotain apua siitä että kirjoittavat.

      Mukavaa viikonloppua Marika!

      Poista
  11. Hyvä luonnehdinta ja tunnistan kaikkia lukeneeni. Ottajia ei jaksa seurata kuin aluksi, siis että pääsen selville mikä on blogin juju oikeesti. Vali-valia ei viisi lukea.
    Noh, kivallakin blogilla voi joskus olla aihetta valittamiseen ja tsempin hakemiseen mutta se on hetkellistä ja usein blogi piankin palaa 'ruotuun'.
    On vielä sellainen blogisti, joka kirjoittaa vain itselleen, ei siis ota eikä anna. Laittaa yhden kuvan ja ehkä kuvatekstin eikä sitten oikeastaan muuta. Jostain syystä olen moneen tällaiseen törmännyt.
    Ihanat kynnet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina! Kiva kuulla.

      Ottajat ovat sellaisia henkisiä verenimijöitä, että omat voimatkin siinä ehtyvät jos heidän blogeja jää pidemmäksi aikaa seuraamaan. Sivua on vaan reippaasti käännettävä ja jatkettava matkaa.

      Kaikilla meillä on omat harmin hetkemme ja niistäkin blogeissa voi kirjoittaa. Tärkeintä on sävy, miten ne tuodaan lukijoille. Ja kaikin mokomin saa lukijoiden mielipiteitä kysyä, mutta jos vastausten ilmiselvästi toivotaan pönkittävän jotakin blogin kirjoittajassa ja näitä "mielipidemittauksia" on tämän tästä, alkaa kyllä oma intoni seurata sellaista blogia hiipua.

      En ymmärrä ajatusta, että blogia kirjoitetaan vain itselle. Ja että lukija toivotetaan blogiin tervetulleeksi ilmoittamalla että "kirjoitan lähinnä itselleni". Miksi sitten blogi? Miksi ei päiväkirja tai joka muu sähköinen tallenne?

      Tattis kynsieni puolesta. Kiva näiden kanssa on taas olla seuraavaan huoltoon asti.

      Kivaa viikonloppua Kristiina!

      Poista
  12. Ompas terävät huomiot. Mietinkin, että olenko antaja vai antajaottaja? Jotainhan tästä bloggamisesta jokainen saa, jotta sitä jaksaa palkatta puurtaa. Minä tykkään antaa paljon, viihdyttää ihmisiä ja saada palautetta. Pidän bloggaamista palveluammattina, vaikken sitä ammatikseni teekään.... hyvä postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, samaa mieltä olen kanssasi. Bloggaamisesta saa aina jotakin. Myös Antaja.
      Ei tätä muuten tekisi, ainakaan pidempään.

      Sinulla on hyviä ja aitoja syitä pitää blogia. Sen aistii blogiin tullessaan ja se näkyy ja kuuluu myös blogissasi.
      Palveluammatti - hyvin sanottu. Olen jostain lukenut että palveluammatit ovat sosiaalisesti fiksujen ihmisten töitä <3 Niissä eivät "mäntit" menestyksellisesti pärjää.

      Kiitos Kati kommentistasi ja ihanaa viikonloppua!

      Poista
  13. kiehtova jaottelu!
    Blogimaailma on muuttunut aivan valtavasti viime vuosina, ja sen myötä myös blogipersoonat.

    Nuo erilaiset terapiablogit kai palvelevat lähinnä kirjoittajaansa senhetkisessä elämäntilanteessa, ja toisinaan niistä saattaa ehkä olla vertaistueksikin - riippuu toki paljon kirjoittajan tyylistä. Valitusta ja jatkuvaa surkuttelua on kurja lukea.

    Lukiessani ja seuratessani blogeja jaottelen lähinnä sisällön perusteella, ja jonkin verran seuraan myös sellaisia blogeja, joiden aihealue on täysin vieras - ehkä silloin kirjoittajana on antaja :)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutokset ovat tosiaan nähtävissä. Blogien määrän kasvu on ollut huikea. Mukaan mahtuu erilaisten bloggaajien ja koko elämän kirjo. Kaikkea on kaikille. Ja hyvä niin. On mistä valita.

      Pitää paikkansa. Jotain varmasti jokainen bloggari blogin pitämisestä saa, mutta tavoitteellinen itsensä pönkittäminen saa minulta punaisen kortin. Ja ainainen valittaminen - huh!
      Kaikenlaiset blogit ja bloggarit ovat parhaimmillaan rikkaus. Ja jos ei lukijana tykkää niin sitten vain jatkaa matkaansa. Blogimaailmassa on lukijan markkinat.

      Mukavaa viikonloppua Marika!

      Poista
  14. Hieno kirjoitus ajattelemisen aihetta. Ihanat kynnet:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ritva, mukava kuulla. Ja kiitos ihana kynsieni puolesta <3

      Hyvää viikonloppua Ritva!

      Poista
  15. Olipas kattava paketti :) Mä jäin oikein pohtimaan, että mikähän mä näistä vaihtoehdoista mahdan olla, toivottavasti en tuo viimeinen, hui kauhistus! No ei mulla kyllä lukijoita/kommentoijia ainakaan montaa ole. Enkä oo kyllä kovin tiuhaan tahtiin viimeisen puolen vuoden aikana jaksanut edes päivitellä. Alun perin blogi oli tarkoitus olla itselle valmistuneiden käsitöiden muistipaikka ja lampaistakin piti kertoa kuulumisia, sanoohan sen jo blogin nimikin, mutta onhan se mopo lähtenyt keulimaan aika rankasti vuosien saatossa. Ehkä se kuvastaa mun hankalaa persoonaa kun jutuissanikin aina rönsyilen sivupoluille, joita tytär kuunnellessaan äkkiä palauttaa ruotuun tyyliin "äitiiiii, taas sä oot eksynyt johonkin sivupolulle", glups. Mun eka käsityö vuodatuksen aikoihin oli muuten se surullisenkuuluisa Revontuli, johon tultiin teidän teltalle Kristiinan kanssa apua hakemaan :D Ja hyvän avun sainkin. Siitähän se sitten valmistui saaressa kolmessa päivässä ja kun mulle oli sanottu, että siihen menee viikko...lopulta piti alkaa neuloa Kristiinan langoista ihan muuta ;) Ja niin, tämäkin lähti rönsyilemään....apua...! Pirtsakat kynnet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Susi <3
      Tiedän tuntee, lähden helposti minäkin sivupoluille. Kun pää on täynnä ajatuksia niin jonkun uoman ne löytävät päästäkseen ulos vaikka eivät just siihen aiheeseen suorasti liittyisikään. Ei se mitään, kiva että ajatukset kulkevat :)

      Blogikin elää kirjoittajan mukana. Niin se vaan on ja siksi moni blogi muokkautuu alkuperäisestä joskus ihan radikaalistikin. Elämä on liikettä, niin myös blogin elämä.

      Kiva että minusta oli silloin joskus apua ja onneksi sait lankoja uusiin töihin. Mikään ei ole harmillisempaa kuin neuloosi ilman lankaa.

      Kiitos kynsien puolesta ja oikein ihanaa syksyn jatkoa!

      Poista
    2. Joo onhan se totta, että varmasti blogi muuttuu ajan saatossa ihan luonnollisestikin kun kirjoittajakin muuttuu. Ehkä mulle on nyt tullut sellanen plääh kun oon jo 7 vuotta blogia pitänyt, mutta ehkä tästä "kriisistä" selvitään.
      No kyllä susta oli valtava apu, mua oli yksi ihminen sitä ennen yrittänyt opettaa ja en tajunnut, mutta ilmankos, koska se neuvo oli täysin väärä. Oli Revontulen alku tuskainen, mutta edelleen käytän huivia tosi paljon. On mulla toista väriä odottamassa josko tekisin toisen, mutta kahtellaan kahtellaan.
      Kiitos ja oikein ihanaa syksyä sinne myös :)

      Poista
    3. 7 vuotta on kuule toooosi pitkä aika blogimaailmassa, missä blogeja syntyy ja kuolee kaiken aikaa.
      Hatun noston arvoista noin pitkä aika. Eikä yhtään ihme että välillä puuduttaa. Antaa ajan kulua, sillä on kiva tapa järjestellä monia asioita parhain päin :)

      Halaus <3

      Poista
  16. Mielenkiintoista. Muut kommentoijat veivätkin jo sanat suustani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tämä on - aiheena erittäin mielenkiintoinen.
      Täällä onkin ollut paljon keskustelua. Olen siitä tosi, tosi iloinen.

      Mukavaa viikonloppua Satu!

      Poista
  17. Nyt (tai siis taas kerran) osuit niin monessa asiassa naulan kantaan, että ei jäänyt paljon lisättävää, mutta jahka olen kotona koneen ääressä (nyt istun bussissa ja tihrustan puhelimella) ja on sopiva hetki muotoilla ajatuksiaan sanoiksi ( ja ehkä vähän suodattaakin), kirjoitan lisää.

    T. Annukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka! Mukava kuula.
      Tervetuloa takaisin, jään kuulolle :)

      Kivaa alkavaa viikonloppua!

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Näytti niin pöllöltä luettuna se mun teksti, että päätin poistaa ja kirjoittaa uudestaan. Sori säätö..

      Ensinnäkin sanon, että tällaista tekstiä lukee mielellään. Ja ihan siksi, että sen on kirjoittanut ihan oikeasti aikuinen ihminen. Rohkeasti, mutta samalla harkitsevasti ja sivistyneesti. Niinkuin hyvään somekäyttäytymiseen ja elämään muutenkin kuuluu.

      Meillä on niin samanlainen ajatuksenjuoksu ja nähdään asioiden läpi niin samalla tavalla, että en voi muuta kuin olla samaa mieltä kaikesta mitä kirjoitat. Siksi kolahti erityisesti tuo lause "sellaista jota ei ääneen sanota, mutta jonka lukija aistii."
      Lukijoita kun ei pidä aliarvostaa.


      Arvostan blogeissa, tai siis paremminkin niitten kirjoittajissa, suoraselkäisyyttä, johdonmukaisuutta ja sitä, että pysyy omalle tyylilleen uskollisena, eikä tosiaan yritä miellyttää kaikkia niinkuin itsekin kirjoitit.

      Itsensä voi ja saakin laittaa peliin, jos sen tekee aidosti. Teennäisyys ei nappaa. Eikä tosiaan ne kirjoittajan omia tarkoituseriä palvelemaan "kerjätyt" kommenttipyynnöt. Tarkoitan siis sellaista toistuvaa oman itsetunnon pönkitystä.

      Paitsi teksti, myös kauniit kuvat ovat mulle tärkeitä. Mitään inhorealismia en kaiaa. Paitsi jos liittyvät johonkin "ennen"-"jälkeen" kuvasarjojen "ennen"-osioihin. Olkoot sitten kyse sisustuksista tai bloggareiden onnistuneista elämänmuutoksista tai mistä vaan. Niistä tykkään, koska niillä on onnellinen loppu ja rakastan omilla ponnisteluilla saavutettuja onnistumisia. Ihan kaikkien.

      Ottajat onkin sitten kokonaan oma lukunsa. Joskus olen mennyt mukaan mm. erään suunnilleen itsemurha-aikeissa (ainakin tekstiensä mukaan) olleen nuoren ihmisen epätoivoisiin teksteihin. Ajattelin, että jos maailmassa ei ole ketään muuta, joka välittää, niin minä välitän ja aina jätin kommentteja, mutta jossain kohtaa ahdistuin itse siitä niin paljon, että ajattelin, etten kertakaikkiaan voi jatkaa. Mutta silti oli vaikea lopettaa sitä viestien jättämistä, kun pelkäsin, että jos hälle ei enää kukaan kirjoita, niin mitä sitten tapahtuu. Mutta onneksi blogiin alkoi pikkuhiljaa kerääntyä muutama vertaistukija, joten uskalsin ihan oman mielenrauhani vuoksi siirtyä takavasemmalle. Jatkuvasti ei vaan kertakaikkiaan pysty blogin lukijana olemaan pelkkä antaja. Siihen pakosti jossain kohtaa väsyy, koska kaikki kuitenkin perustuu parhaimmillaan vastavuoroisuuteen.

      Paljon olisin voinut lisää kirjoittaa, mutta tiedän, että osaat lukea mun ajatukset. Myös ne, jotka jäi kirjoittamatta.

      Seesteistä viikonloppua <3

      Poista
    4. Joo, ei haittaa :) Ja kiitos että olet käyttänyt paljon aikaa tämän asian kommentointiin. Arvostan.

      Tykkäsin sun alkuperäisestä kommentista. Siinä oli kohta joka olisi ansainnut tulla näkyväksi, mutta koska olet sen poistanut ei siitä sen enempää.

      Blogin pitämisen keskiössä pitäisi aina olla kirkas ajatus, miksi sitä tekee. Elämä muuttuu, oma mieli muuttuu, mielenkiinnon kohteet jne. Siksi blogin kirjoittajan olisi hyvä silloin tällöin istua alas neuvonpitoon itsensä kanssa. Pitää vaikkapa sellainen kvartaalikatsaus. Miten on mennyt, mikä tämän hetken tilanne on, miten blogin tulevaisuuteen aikoo satsata. Itse teen tätä säännöllisesti.

      Aikaisemmassa kommentissa sanottiin mielestäni hyvin, että bloggaaja kokee olevansa palveluammatissa, vaikka ei työkseen bloggaakaan. Tällainen lähtökohta on erinomainen blogin pitämiselle. Se mielessä ja sanoisin jopa sydämessä, harvoin tekee yli-tai alilyöntejä. Ei ano eikä kerjää. Ei moiti tai hauku muita. Ei nosta itseään jalustalle. Ei asetu "sotajoukkojen johtajaksi" suhteessa lukijoihinsa, joita sitten manipuloi omia tarkoitusperiään tavoitellen.
      Sinut itsensä kanssa oleva bloggari pitää blogia pää pystyssä, omilla jaloillaan seisten ja tuottaa blogin sisältöä laadukkaasti.

      Kuten sanot, kaikenlaiset onnistumiset ovat mukavaa luettavaa. Aidosti voi iloita toisen saavutuksista. Usein niistä saa itselleen virtaa viedä omia projektejaan eteenpäin. Toisen onnistumisesta saa aina vahvistusta sille tosiasialle että halutessaan ihminen pystyy paljoon.

      Ottajat ovat oma lukunsa tosiaan! Heidän bloginsa on usein laitettu pystyyn juuri tuen saamisen toivossa. Ottajan blogin lukijalle käy usein kuten kerrot: pakko lopettaa, ettei oma huono-olo kasva liian suureksi.

      Kiitos Annukka ajatuksistasi. Tuli lämmin tunne siitä, että meidän sisäinen kieli on yhteinen <3

      Ihanaa viikonloppua Annukka!

      Poista
    5. No sen verran vielä palaan, että itsekin olisin halunnut tehdä näkyväksi ne parikin asiaa, joista alkuperäisessä kommentissani kirjoitin, mutta tuli sitten kuitenkin itselle sellainen tunne, etten osannut ilmaista itseäni niin "tyylikkäästi" kuin olisin halunnut, ja alkoi vaivata ne lauseet siinä määrin, että ei tullut uni silmään, vaan nousin yöllä varta vasten vielä poistamaan ne kohdat. En halunnut jättää mitään rivien välistä lukemisen mahdollisuutta.

      Mutta sellainen, mikä mulle vielä tuli jälkikäteen mieleen siitä, mitä tarkoitin sillä, että lukijoita tavallaan pyydetään tai johdatetaan tukemaan kirjoittajan omaa minää, oli se, mitä tuli itse joskus pikkutyttönä harrastettua. Eli jos joku vaikka piirsi jonkun kuvan, se esitettiin kaverille kysymällä, että "Eiks tullutkin ruma?", vaikka oikeasti toivottiin, että kaveri sanoo, että "No eikä, kun toihan on just tosi hieno!". Tai vähän sama kuin myöhemmin luokkakuvia katsoessa, kun aina piti kommentoida, että "Voi ei. Mää on ihan kauhee tässä" ja taas toivoa, että saa vastaukseksi, että "No ethän ole, kun tosi nätti, mutta kato mua!"
      Silloin se jotenkin kuului asiaan, mutta näin aikuisena ja täällä blogimaailmassa en enää oikein jaksa mennä samaan mukaan. Ainakaan kovin montaa kertaa, koska usein sille ei näy loppua.

      Mutta nyt en häiriköi enempää :)

      Poista
    6. Ymmärrän. Tämä asia on herkkä ja sanansa saa asetella tarkkaan, että välttyisi väärinymmärryksiltä.
      Toisaalta, jos joku tuntee piston sydänalassaan, voi siitä parhaimmillaan seurata jotain hyvää. Se toki vaatisi peilin eteen asettumista. Valitettavan usein kalikan kalahtaessa omaan nilkkaan alkaa haukkuminen. Mutta se kertoo enemmän räksyttäjästä, ei niinkään itse asiasta.

      Hyvin kuvasit noita lapsuuden ajan kehujen kalasteluja. Noinhan se tosiaan on. Ja tuolle tasolle jotkut bloggarit vielä aikuisenakin asettuvat. Varmasti tuntuu hyvälle kääntää oma lukijakunta anonyymiä vastaan. Rankaista näin joukkovoimalla bloggarin mielenpahoittajaa. Nauraa ja irvailla anonyymille. Kertoa ettei ollenkaan välitä moisesta, pyyhkii kommentilla wc:nsä lattian, mutta mutta... Miksi sitten nostaa näitä aiheita toistuvasti postauksien aiheeksi??? Tai ulkonäkö, pukeutuminen ja kaikenlaiset ulkoiset seikat. Mitä bloggarin sielussa palvelee se että saa kalasteltua kehuja? Onko siellä edelleen se pikkulapsi pyytämässä hyväksyntää? Eikö bloggari tunne olevansa hyvä ilman että siitä hänelle toistuvasti pyydettynä kerrotaan? Eikö tällainen ihminen blogin takana ole sinut itsensä kanssa?

      Itsekin olen ollut noissa kehukuoroissa mukana. Kerran tai kaksi oikeasta aiheesta jaksan tsempata, mutta kun kehujen pyytelystä näyttää tulevan tapa, alan ottaa etäisyyttä sellaiseen blogiin. Saatan lukea, mutta kommentointi jää vähemmälle.

      Kiitos paneutumisesi tähän aiheeseen. Harmi, että yötä myöten jouduit asiaa työstämään. Kertoo siitä että tämä on tärkeä aihe bloggaamisessa. Ja että olet vastuullinen sen suhteen mitä ääneen sanot.

      Lämmin kiitos ajatuksistasi Annukka <3

      Poista
  18. Tunnistan lukeneeni jokaista kirjoittamaasi lajia. Ottajat vaan olen suoraan jättänyt pois seurannasta. Omassakin elämässä on ihan tarpeeksi vääntöä aina väillä, niin mieluumin lukee hauskaa ja hyvänmielen kirjoituksia, vaikka nekin kertoisi elämän vastoinkäymisistä, koska niitähän on jokaisella, mutta ne eivät maailmaa kaada. Itse pidän visuaalisuudesta ja monesti lukaisen muutaman rivin alusta ja jos teksti kiinnostaa ja vie mukanaan, niin luen loppuun asti :) Kommentit ovat tietenkin kivoja ja yritän aina jonkun sanan jättää merkiksi, että toisen tekstiä luen, en kuitenkaan aina. Ja kyllähän sitä toivoo jonkinlaista huomiota, kun on tekstin vääntänyt ja kuvatkin räpsinyt ;)
    Täällä on blogirintamalla hiljaista, kun käsityöt valtaa aikaa <3
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin seuraan myönteisiä blogeja. Aiheet voivat olla mitä tahansa kun ne esitetään valoisasti. Oma arkikin on joskus ankeaa, eikä sitä halua vahvistaa Ottajan blogissa käymisellä. Ottajat kierrän tätä nykyä kaukaa.

      Luulen, että suurin osa lukijoista toimii samalla tavalla kuin sinä. Tulevat blogiin silmäillen miltä siellä näyttää ja kuulostaa. Tässä kohtaa blogin ulkoasu on number one! Se toimii sisäänheittäjänä. Siksi blogin ulkoasuun kannattaa panostaa. Näin siis kun tapaa uuden blogin.
      Kun sitten blogi on tuttu, huomio kiinnittyy ensimmäiseen näkyvään tekstiin. Siihen uusimpaan. Tekstin otsikko ja ensimmäiset rivit itse tekstiä vaikuttavat "ostopäätökseen". Jatkaako lukemista vai jatkaako sillä kertaa matkaansa.

      Kommentti ilahduttaa vastaanottajaa ja siihen vastaaminen alkuperäistä palautteen antajaa. Joskus voi olla vaikeaa pukea ajatuksiaan sanoiksi. Miettii näppiksen edessä, miten omat ajatuksensa pukisi sanoiksi. Varsinkin jos pyrkii aidosti ottamaan kantaa lukemansa postauksen tekstin sisältöön ja haluaa kertoa mitä itselle siitä tulee mieleen. Joskus tuntuu että kommentointi toisen blogissa on vaikeampaa kuin blogin pitäminen! Koska kommentti on kirjoittajansa eräänlainen käyntikortti. Muisto käynnistä joka antaa oman kuvansa kommentin kirjoittajasta.
      Jokainen bloggari varmasti ilahtuu kommenteista. Itselleni ne ovat aina suuri ilon aihe. Tekstini on luettu, sitä on mietitty ja käytetty vielä aikaa vastaamiseen. Ajatusten ja mielipiteiden vaihto täällä kommenttiosuudessa tekee hyvää: saa uusia ajatuksia ja näkökulmia ja ennen kaikkea saa olla yhteydessä lukijoihin.

      Ihania käsityöhetkiä Satu ja leppoisaa viikonloppua!

      Poista
  19. Kiitos sinulle kirjoituksesta ja asian esiin nostamisesta! Kiitos kanssakommentoijille, mitä upeita ajatuksia. Paljon on jo kerrottu, ajattelin kuitenkin omat näkemykseni näin jälkikäteenkin tuoda eetteriin. Yhdyn ehdottamasti aiempaan kommenttiin palvelusta. Sitä tämä mielestäni on - vinkkejä, neuvoja, hyvää mieltä & tuulta. Olen oma blogi kategorisoinut hömppäblogiksi. Hömppää, sitä tarvitaan mielestäni elämässä. Jokaisella meillä on ihan varmasti omat tiukemmat mutkansa elämässä ja on hienoa, että niistäkin kirjoitetaan, mutta lähtökohtaisesti omassa blogissani en sille tielle lähde. Hömppä on minulle mitä suuremmassa määrin positiivinen ja kunnioitettava sana. Se pitää sisällään pilkkeen silmäkulmassa ja nöyryyden elämään. Tässä ajatuksen virtaa, joka ei ole täydellisesti mietittyä tai aseteltua. Siinä on rosoisuutta, joka siihen jääköön. Niin elämässäkin on, jopa siinä hömppäelämässä : )

    Kynnet ja käsityöt - iso peukku molemmille : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että kommentoit. Tämä on edelleen hyvin suosittu postaus, lukijoita on riittänyt joten ajatuksesi tulevat varmasti kuulluksi täällä :)

      Elämyksien tarjoaminen vinkein, neuvoin, uusin ajatuksin on blogin menestyksen perusta. Ihanat arkiset asiat kauniiden kuvien kera, voivat toisen blogista luettuna saada aikaan valtavia ilon ja hyvän mielen tunteita. Ei sen tarvitse olla taivaita hipovaa tai jotain mitään kukaan ei ole koskaan tehnyt tai sanonut. Riittää kun saa itselleen tuntee että näinhän tämä on. Kaunis kukkakimppu viikonlopun kunniaksi, reipas kävelylenkki raikkaassa metsässä, hyvä kirja, kaunis käsityö. Nämä antavat ihania elämyksiä kun ne näkee ja kokee toisen blogissa. Tällaista myönteistä me tarvitsemme.
      Harmaus ja ankeus tulevat itse kunkin elämää aika ajoin, ei sellaista vapaaehtoisesti tavoittele luettavakseen tai katseltavakseen.

      Suloinen keveys, ihana hömppä kuten sanot, on mukavaa ja viehättävää. Sellaista saa ja täytyykin olla jotta elämä pysyy hyvässä tasapainossa. On aika olla vakava ja totinen ja on aika olla iloinen ja ihanan hömppä.

      Kiitos hyvänmielen kommentistasi Tiina ja ihanaa syksyn jatkoa <3

      Poista
  20. Mielenkiintoinen jaottelu!
    Toivon kävijöiden löytävän omasta blogistani kauniita hetkiä, hyvää mieltä, ehkä hieman inspiraatiotakin. Minulla ei ole kovin paljon vapaata aikaa, joten vastaan kommentteihin omassa blogissani yleensä vain, jos niissä kysytään jotain tai otetaan esille jokin yleisesti kiinnostava asia. Sen sijaan käyn ehdottomasti vierailulla kommentoijan omassa blogissa (jos sellainen on) ja jätän kommentin. Se on minusta paljon tärkeämpää.
    Vaikka aikaa onkin vähän, koetan seurata myös muutamaa "ottajan" blogia ja jättää kommenttejakin. Joidenkin ihmisten elämäntilanne, esimerkiksi sairauden takia, on niin raskas, että haluan antaa viestin, että edes joku kuuntelee. Toinen ryhmä, johon haluan suhtautua ymmärtävästi, ovat nuoret. Onneksi ei ollut sosiaalista mediaa silloin kun olin itse vaikkapa alle 20-vuotias. Varmaan olisin kirjoitellut jotain tosi hölmöä! :)
    Tutustuin blogimaailmaan puutarhablogien kautta ja siinä maailmassa pääasiassa jaetaan kokemuksia, tietoa ja ihania kuvia ja jätetään henkilökohtaisuudet ja kiukuttelu vähemmälle. Olen saanut puutarha- ja luontoblogeista valtavasti uutta tietoa ja ideoita.
    Nyt täytyy lopettaa tältä erää. :) Tunnelmallista marraskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönteisyys, elämysten antaminen ja ajatusten herättely ovat hyviä blogia kannattelevia elementtejä. Kun pystyy sellaista välittämään blogissaan, lukijat varmasti viihtyvät.
      Vastavierailut ovat mukavia ja kommentit lämmittävät bloggaajan mieltä. Kysymyksiin on kohteliasta vastata melko pian, koska moni muukin saattaa odottaa samaan kysymykseen vastausta. Mielestäni jokainen kommentti ansaitsee vastauksen. Tulla kuulluksi on tärkeää myös täällä sähköisessä maailmassa, uskon niin.

      Ottajilla on omat kuulijansa. Kuten sanot, vaikeassa elämäntilanteessa voi olla paljonkin apua että joku tarjoaa virtuaalista ymmärrystä. Mutta Ottajat voivat olla myös voiman imijöitä. Viedä lukijaltaan kaikki mehut. Ottajien kanssa onkin oltava pikkuisen varuillaan ettei menisi liian syvälle heidän maailmaansa. En tarkoita että kaikki ottajat olisivat tällaisia. Ottaa voi monella tavalla, mutta Ottaja voi saada hyvää tarkoittavan lukijan otteeseensa niin että siitä on vaikea irrottautua. Olen tämän kokenut blogihistoriani alkuaikoina, silloin joskus kymmenen vuotta sitten.

      Nuoret ovat ihania ja energisiä. Ajatuksiltaan tuoreita, tavoiltaan erilaisia kuin mitä itse olen. Parhaimmillaan heidän bloginsa voivat tuoda paljon uudenlaista elämystä omaan aikuisempaan elämään. Mutta on myös paljon niitä nuoria jotka ovat kasvaneet siinä käsityksessä että maailman napa on heidän oman napansa korkeudella. Heille en muuta toivo kuin ajan kanssa aikuistumista ja ettei tipahtaminen todellisuuteen olisi liian kova. Ja jätän sellaisen blogin suosiolla pois lukulistoiltani.

      Ihailen kovasti kaikkia kädentaitoja. Mielelläni seuraan sellaisia blogeja, vaikka ala ei olisi omaani. Puutarhablogit ovat juuri tällaisia. Asun kerrostalossa ja kesänviettopaikkani on kallioissa saaressa. En istuttele tai viljele mitään. Mutta senkin edestä ihailen kauniita pihoja ja puutarhoja. Iloitsen upeista sadoista mitä itse istutetut kasvikset ja juurekset puutarhurille ansaitusti tarjoavat. Viihdyin hyvin puutarhablogien värikkäässä maailmassa.

      Kiitos Sara kommentistasi ja oikein ihanaa syksyn jatkoa!

      Poista
  21. Oikein valaiseva postaus bloggaajatyypeistä. Lisäisin päiväkirja -tyyliset blogit eli bloggaaja kirjoittaa lähinnä itselleen (oma blogini?)samoin mielenkiintoiset ulkosuomalaisten blogit. Muutaman suomalaisten siirtolaisuudesta kertovan omaelämänkerta blogin olen myös lukenut läpi. Tarina/harrastelijakirjoittajat eli blogeissa on lyhyitä tarinoita lähinnä satiirityylisiä.
    Onkohan bloggaustyyleistä tehty tutkimuksia? Naiset ovat täällä enemmistö, sekin yksi mielenkiintoinen pointti.
    Itse en lue sisustus- tai kauneudenhoitoblogeja ollenkaan. Vaatteet ja muoti eivät sytytä enää. Yhä enemmän erilaiset kädentaito- ja harrastusblogit jopa ruuanlaitto kiinnostavat. Politiikasta tai uskonnosta ei uskalla kirjoittaa, ne ovat liian arkoja aiheita.
    Oikein hyvää alkanutta vuotta 2017 sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päiväkirjamaiset, elämäkerralliset ja tarinablogit voivat olla hyvinkin antavia. Näissä kerrontatyyli ja mahdolliset kuvat voivat ratkaista hyvällä tavalla paljon. Toisen kokemuksista ja ajatuksista voi lukija saada paljon inspiraatiota itselleen.

      Totta, että tytöt ja naiset ovat selkeästi isommalla joukolla blogien takana kuin miehet. Naisten blogit huomattavasti useammin rakentuvat kuluttamisen eri muodoista: erilaisten palveluiden ja tavaroiden ostamisesta ja esittelystä. Miesten kirjoittamat blogit ovat usein jonkun asian / aiheen ympärille rakentuvia.

      Mukavaa että blogeja on niin laaja kirjo, että jokainen voi löytää mieleistä luettavaa.

      Hyvää uutta vuotta Beate <3 Kiitos kommentista!

      Poista

Mukavaa, että olet löytänyt blogiini. Kiitos jos vielä käytit aikaasi kommentointiin. Eläköön keskustelu!
Seuraamalla Oikeasti aikuista somessa, saat tiedon uusista postauksista ensimmäisten joukossa.

Facebook, Google +, Instagram, Pinterest @oikeastiaikuinen