Arkikuva 3/52



Vuoden ajan joka viikko yksi kuva ja tarina sen takana omasta tavallisesta arjestani.






Viikon menevät niin että silmissä vilisee. Vuoden kolmas viikko vietetty ja neljättäkin mennään jo hyvää vauhtia.

Arkisista asioista ehkä yksi arkisin on työmatkat. Valtavat massat ihmisiä siirtyvät joka aamu ja iltapäivä paikasta toiseen. Kotoa töihin ja takaisin. Todellinen kansainvaellus.

Olen metron kannattaja, kulkenut sillä vuosikausia päivittäin. Tykännyt, että se on parasta ikinä kun joukkoliikenteestä puhutaan. Syksyisen pitkän sairasloman jälkeen olen kuitenkin vieraantunut. Kahteen ja puoleen kuukauteen kun en juurikaan liikkunut pidempiä matkoja muuta kuin autolla kuskattuna.

Pitkän tauon jälkeen menin sitten ensimmäisen kerran metroon niin kuulkaa melkein pelotti. Tuntui että ihmisiä oli ihan kauhean paljon joka puolella ja metro kulki niin että maisemat silmissä vilisi. Oikeasti tuntui että vauhtia ja kanssamatkustajia oli enemmän kuin aikaisemmin. Nopeasti sitä vieroittuu normaalina pitämästään.

Jalkaa säästääkseni olen nyt kulkenut työmatkat kahdella bussilla. Vaihto tapahtuu samalta pysäkiltä ja pääsen työpaikan viereen helposti. Paljon on bussissakin ihmisiä, mutta suurin osa selkä minuun päin. Hyvä niin. Sillä tykkään istua aamulla rauhassa omien ajatusteni kanssa. Kuunnella musiikkia tai lukea kirjaa.

Sunnuntain Helsingin Sanomissa (22.1.2017) oli artikkeli Osataan olla näkemättä, joka kertoi työmatkailusta. Akseli Valmunen on valokuvannut ihmisiä joukkoliikennevälineissä ja toimittaja Anna-Stina Nykänen sanoittanut kuvien kerrontaa omasta mielestäni kovin kliseisesti. Olemme kuulemma äänettömiä, mauttomia ja useimmiten hajuttomia tai huonolle haisevia joukkoliikenteen käyttäjiä paitsi nuoret miehet, jotka rullaportainen tuulen vireessä saattavat tuoksua kerrassaan hyvältä. Tämän olen itsekin havainnut. Rullaportaissa saa haistella hyvät ja huonot.

Miksi meitä moititaan siitä, ettemme hakeudu toistemme viereen julkisissa, vaikka kertaakaan ei täydessä bussissa jää yhtäkään istumapaikkaa vapaaksi? Miksi pitäisi varta vasten tällätä itsensä puolityhjässä bussissa jonkun viereen. Erityisesti kun nykyajan bussien penkit ovat niin kapeita että kaksin kun istuu, on käytävän puoleisen istujan toinen kannikka ilmassa. Ei riitä penkkiä koko ahterille, vaikka edustaisi normikokoa.

Miksi meitä moititaan siitä, ettemme ota katsekontaktia tai juttele vieraalle siinä vieressä? Joka kerran jos olen jostain syystä muutaman sanan sanonut olen aina saanut vastauksen. Ja vastannut jos jotain on minulta sanottu. Näin tekevät muutkin. Miksi olisi heitettävä jutun juurta ventovieraille vain todistaakseen olevansa sosiaalinen? Maailmalla matkatessa olen huomannut ihan saman: vieraille ei julkisissa kulkuvälineissä pääsääntöisesti jaaritella.

Miksi pitäisi olla sosiaalinen silloin kun on vieraiden ihmisten ympäröimä? Miksi olisi aloitettava juttelu, murrettava syvään juurtunut hokema, että olemme juroja. Jos ei vieraalle ole mitään asiaa. Miksi emme voisi olla niin kuin olemme?

Työmatkat ovat työpäivään valmistautumista ajatusten tasolla ja kotimatkat työstä palautumista samalla kun kotiasiat, kauppalistat ja vaikkapa harrastukset valtaavat ajatuksemme. Työmatkat ovat siirtymävaiheita joista saa nauttia omassa rauhassa.

Osataan olla näkemättä voi olla suoja- ja selviytymiskeino ihmisvilinässä, tiiviissä tunnelmassa ruuhkakulkuneuvossa vieraiden ihmisten kanssa. Silloin voi halutessaan olla näkemättä.

Elämässä saa olla näkemättä sitä mitä ei tahdo, kunhan emme sulje silmiämme toisen hädältä tai avuntarpeelta tai toisen ystävälliseltä lähestymiseltä.
Eikö vaan?


Mukavaa illan jatkoa kaikki te siellä <3
Sii juu!




8 kommenttia

  1. Juuri vähän aikaa sitten urakalla Lontoon metrossa kulkeneena voin todellakin sanoa, ettei sielläkään ventovieraille jutella, ei edes katsekontaktia oteta. Toisilleen tutut vain juttelevat keskenään. No, ehkä vanhemmat ihmiset ottivat meidän neitiin katsekontaktia vähän enemmän ja hymyilivät, kun neiti retuutti Build-a-Bear nalleansa mukana joka paikkaan.

    Itse en ole yli kymmeneen vuoteen julkisia käyttänyt työmatkailuun, kun ei oikein ole mahdollista. Yksin on matkat taitettava (siis silloin kun on töissä). Joskus aikanaan saimme sentään miehen kanssa jakaa työmatkat, mutta nyt sekin on muisto vain.

    Ihanaa loppuviikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just noinhan se muuallakin on. Vieraat ovat vieraita joka paikassa. Harvaan kulttuuriin kuuluu vieraiden kanssa "automaattinen" kanssa käyminen.

      Hassua, että usein se on itsekin suomalainen joka nostaa esiin tämän meidän jäyhyyden julkisissa. Moittii, ivaa ja ihmettelee mutta veikkaan, että jos saisimme olla kärpäsenä katossa seuraamassa miten ihmettelijä itse liikennevälineissä käyttäytyy, niin samalla tavalla varmasti kuin muutkin :D

      Mukavaa sunnuntaita Tuija <3

      Poista
  2. Todella oivallinen kirjoitus. Juuri niin minäkin ajattelen. Sosiaalisuuden vaatimus on aivan älytön ja suorastaan loukkaava. Miksi juuri julkisissa kulkuvälineissä pitäisi ottaa kontaktia siihen vieruskaveriin ja rupatella rattoisasti tämän kanssa? Eiköhän suurin osa ole siellä vain sen takia, että on menossa paikasta A paikkaan B, eikä seurustelemassa ventovieraiden kanssa. Monelle se hetki siellä bussissa, metrossa, junassa, ratikassa on tarpeellista omaa aikaa, jolloin voi vaan olla ilman suorittamista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, niin samaan mieltä kanssasi. Luulen että moni muukin on kanssamme samaa mieltä, koska julkisissa ei pääsääntöisesti vieraille puhuta :) Mutta miksi tätä tapaa sitten joku aina jossain ihmettelee. Kummallinen juttu.

      Tuli mieleen tapaus raitiovaunussa: Selvässä nousujohteisessa oleva mies kailotti savon murteella kovaan ääneen hesalaisten kylmyydestä ja välinpitämättömyydestä. Ihmetteli matkan aikana useaan kertaan ettei kukaan sano mitään, ei edes hymyile. Veivasi tätä aihetta uudestaan ja uudestaan.
      Jossain vaiheessa nuori mies oli jäämässä pysäkillä pois, käveli miehen ohi ja sanoi "Et ole itsekään vielä kertaakaan hymyillyt." Loppumatkan savolainen oli hissukseen :D

      Leppoisaan sunnuntaita Sari <3

      Poista
  3. Samaa mieltä. Ystävällinen hymy riittää.

    Samaa "pakkososiaalisuutta" olen joskus miettinyt niissäkin tilanteissa, kun olen käynyt jollain muulla kuin luottokampaajallani tai -kosmetologillani, ja joutunut vastailemaan jatkuvaan kysymystulvaan. Että opetetaanko ihan oikeasti jossain, että esim. just kampaajan pitää ylläpitää keskustelua ollakseen kohtelias, vaikka asiakas mieluummin haluaisi olla ihan hiljaa vaan tai korkeintaa selailla lehtiä kaikessa rauhassa.

    Ja pakko nyt vielä kehnoa aasinsiltaa pitkin kirjoittaa tämäkin, että toivoisin, että julkisiin tulis joku kännykänkäyttökieltokin :). Tai ainakin sellainen, että jos on pakko puhua koko matka, niin voisi ainakin puhua normaalilla äänellä ja jättää kaikki pahimmat kriisit ja sairaskertomukset johonkin vähän yksityisempään tilaan.. Niitä on välillä ihan hirveä pakkokuunnella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kyllä, hymy riittää.

      Olen itsekin miettinyt tuollaista pelisilmän puutetta. Puhumisella ahdistellaan asiakasta, vaikka ilmiselvästi asiakas ei ole halukas juttelemaan. Ymmärrän että aluksi lähdetään juttelulinjalle, mutta hyvin pianhan se selviää, onko vastapuoli halukas vastailemaan. Hetket kampaajalla, kosmetologilla, hierojalla ovat usein liki meditatiivisia tapahtumia palvelun kohteelle. Pitäisi olla herkkyyttä huomata ja antamaan asiakkaan olla. Se on hyvää palvelua.

      Oih, noi luuriin kalkattajat! On tosi kiusallista kuulla vaikka ei edes halua kuunnella toisen henkilökohtaisia asioita. Tosi usein ihmiset riittelevät puhelimen välityksellä ja tekevät sen liikennevälineissä.
      Puhesaaste (tarkoittaa, että on kuultava haluamatta) pitäisi saada kuriin, ehdottomasti.

      Hyvää maanantaita Annukka <3

      Poista

Mukavaa, että olet löytänyt blogiini. Kiitos jos vielä käytit aikaasi kommentointiin. Eläköön keskustelu!
Seuraamalla Oikeasti aikuista somessa, saat tiedon uusista postauksista ensimmäisten joukossa.

Facebook, Google +, Instagram, Pinterest @oikeastiaikuinen