Vapputunnelmia

 

Tiedättekö kulkaa, mä kerta kaikkiaan mykistyin. Hiljenin miettimään ihmisten ilkeyttä. Pahansuopaisuutta ja rumia puheita. Sain niitä enemmän osakseni kuin koskaan ikinä. Täällä blogissa, kommenttilootassa, voitteko kuvitella? Ei niin että se olisi vieras ilmiö somessa ja blogien kommentoinnissa, päinvastoin. Epämiellyttävän yleistä. Mutta kun kohdalle osuu, ei sitä tahdo uskoa. Vieläkin olen pyörällä päästäni. Menin peilin eteen miettimään olenko provosoinut, olenko tehnyt, sanonut, kuvannut mitä ikinä sitä olisinkaan voinut tehdä, saadakseni loan niskaani. Samalla yrittänyt ymmärtää. Ei ymmärtää pahuutta, ilkeyttä, vaan ymmärtää miksi joku sellaiseen alentuu. Blogien kommentointi on nettikiusaajien temmellyskenttää. Kuin koulun piha koulukiusaajille.

Ongelma on jossain muualla, kuin täällä. Blogin sisällöstä voi toki jokainen lukija olla omaa mieltään, mutta nyt ei ollut sellaisesta kysymys. Se oli silkkaa ilkeyttä. Mutta asioilla on tapana selvitä. Niin nytkin. Jos ei muuta, niin itse olen asian kanssa paremmassa kuosissa.

Sopivasti vapuksi :)

Vappu on vuoden juhlista mieleisin. Mulla on synttäri muutamaa päivää ennen vappua ja siitä juhlatunnelma viriää. Vappu on iloinen, pirskahteleva, hauska ja se alkaa Mantan lakituksesta. Tasan klo 18.00 paikalle kokoontuneet (tänä vappuna meitä oli 40.000! – hyvä sää tekee ihmeitä) heiluttavat lakkejaan ja huutavat hurraata. Yhteisöllinen hetki. Sitten lippalakit päähän ja juhlinta voi alkaa.

Joskus aikoinaan Manta lakitettiin vappupäivän vastaisena yönä keskiyöllä. Meno oli hurjaakin hurjempaa. Siitä oli ilo ja juhlatunnelma kaukana. Viisitoistavuotiaana kinusin itselleni luvan lähteä katsomaan Mantan lakitusta. Sikailun määrä hämmensi murkkuikäisen tytön, eikä vanhempien tulevina vappuina tarvinnut vängätä kanssani, saanko mennä. Ei tehnyt mieli.

Vasta kun lakitus siirtyi aikaisemmaksi, tapahtumasta on tullut iloinen ja mukavan riehakas. Sellainen ilon kautta tapahtuma, missä perheen pienimmätkin voivat olla mukana. Toki juhlajuomia ovat jotkut ehtineet jo maistella, mutta viimeistään Mantalla kuohuvat korkataan. Iloisen vapun toivotuksia huudahdellaan ympärillä oleville tutuille ja tuntemattomille.

Muuten me vietetään vappua miten milloinkin. 

Sää suosi, joten tänä vappuna ulkoiltiin. Posket tässä kuumottaa kevätauringon jäljiltä. Munkit paistoin ja totesin taas kerran että ihan pieneen munkin nälkään niitä ei viitsi paistaa. Sen verran monivaiheinen ja aikaa vievä tapahtuma. Mutta lopputulos palkitsee. Pyyhkii sokeria poskista.

Onko sinulla vappuperinteitä? Kerro, kuulisin mielelläni. Vappuihmisenä kaikki vappujutut kiinnostavat.

Tästä alkaa kesä. Jos ei ihan niin kohta se on kuitenkin. Pian on aika pakata saarikamppeet ja matkata pystyttämään kesämökki. Ja matka Italiaan. Ei ihme, että hymy on leveä. Näkisitte. Se on korvasta korvaan.

Iloiseksi lopuksi toivotan Tavallista arkea blogin Katin tervetulleeksi blogin seuraajaksi. Mukavaa että liityit joukkoon 

Mukavaa arkea teille kaikille siellä.

Sii juu!