Arkikuva 4/52

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva ja tarina sen takana omasta tavallisesta arjestani

Sattuman nappisuoritus.

Viikolta neljä valikoitui kuvaksi hetki kun kaikki mätsää, ilman pienintäkään tarkoitusta.
Töissä kahvitauolla aloin kuoria appelsiinia ja ensimmäinen kuoripala irtosi niin vauhdikkaasti, että se lensi hienossa kaaressa, muutaman voltin vielä matkalla tehden suoraan kahvimukiin (joka muuten on Hartwallin Jaffa - muki :D). Suorituksen viimeisteli asettautuminen oikein päin kellumaan suhteessa mukin kyljessä olevaan appelsiinin kuvaan. 

Ei voi olla totta! huudettiin siinä porukalla kaikki ja hierottiin silmiä.

Samaan suoritukseen ei varmasti ikinä pystyisi tarkoituksella. Itseltä se ei onnistuisi, mutta sattumalta hyvinkin. Näin elämässä muutenkin. Eikö vaan, että sattuma on saattaa luoda yllättäviä tilanteita, onnistumisia ja tapahtumia ilman että niiden eteen on tehty mitään. Tai on yritetty ihan jotain muuta kuin mihin on päädytty. Ja sitten on vain ihasteltu ja ihmetelty, että miten se nyt noin meni. Hyvä tuli.

Tässä sattumassa ei lopputulos ollut tavoiteltu, mutta tapauksena hassun hauska.
Se muistutti siitä miten erilaiset palaset saattavat loksahdella elämässä hyvällä tavalla paikalleen kun kaikki osaset ovat olemassa ja sattuvat kohdakkain oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Ilman erityisiä ponnisteluja.
Että sattumalla on olemassa oma osuutensa asioihin. Eikä koskaan voi tietää milloin se tarttuu toimiin ja tarjoilee jotain mukavaa. 

Mukavaa lauantaita kaikki te siellä <3
Sii juu!