Arkikuva 7/52

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva ja tarina sen takana omasta tavallisesta arjestani

Mitä merkistystä maailmankaikkeudessa on omilla pienillä jutuilla?

Ei mitään dramaattista. Paitsi että olen viime aikoina miettinyt paljon sitä millä on merkitystä. Mikä on tärkeää minulle ja muille. Voiko minun merkitykselliset asiat koskettaa muita. Voinko antaa toisille omaa tärkeääni niin että ymmärryksemme oikeasti kohtaavat. Että tiedämme mitä toinen tarkoittaa vaikka olisimme toista mieltä. 

Sama toisinpäin. Olenko minä valmis kuuntelemaan aidosti kun minulle kerrotaan. Tarjoanko omia ratkaisujani vai pystynkö näkemään omani yli toisen puolelle. Jos edes minulta jotain kysytään. Toivooko toinen vain, että kuuntelisin. 
Tulla kuulluksi on yksi ihmisien perustarve.
Saada kertoa on toinen yhtä tärkeä.

Minä kerron täällä ja te olette kuulolla. Kommenttiosuudessa minä puolestani olen parhaani mukaan kuulolla. Luen joka kommentin ajatuksella. Toivottavasti vastaan niin että olen kuullut viestin. 
Näin se toimii parhaimmillaan. 

Nyt on käynyt niin että olen nostanut oman rimani huikean korkealle. Olen siinä taitava. Vaadin itseltäni moninkertaisesti. En ole koskaan tarpeeksi hyvä, taitava, osaava. Omasta mielestäni. Hoputan itseäni kaiken aikaa olemaan parempi, osaavampi, taitavampi kuin mitä olen. Sinällään tässä ei ole mitään pahaa, mutta itsensä kirittäminen voi jumittaa.
Olen jumissa itseni kanssa. Siksi näitä arkikuvia peräkanaa. Viikosta toiseen. Kun en yletä siihen riman korkeuteen, jonka olen itselleni asettanut. Että osaisin blogata paremmin, hienommin, tyylikkäämmin. Olla menevä, tuleva, vauhdikas, seesteinen, tyylikäs, muodikas... ja mitä niitä kaikkia hienoja juttuja onkaan.

Mitä merkistystä maailmankaikkeudessa on minun pienillä jutuilla?

Viikon 7 kuvaksi valikoitui kuva työn kehityspäivästä. Päivän aikana tehtiin katsaus menneeseen ja otettiin suunta eteenpäin. Työelämän pysyvin on muutos. Edelliseen muutokseen ei ole ehtinyt asettua kun jo uudet tuulet käyvät ja on työstettävä tulevaa. Otettava koppi vaikka ei ole edes varma mikä merkitys uusilla asioilla on omaan työhön. Epävarmuus on muutoksen lailla yksi työelämän perusselementti.

Kuvassa menossa tauko, jonka aikana luin sähköposteja ja vastasin kiireellisimpiin. Olla jossain paikalla ja monille muille toisaalla läsnä. Sekin tämän päivän työelämää. Moneen suuntaan yhtäaikaa. 
Tykkään teknologian antamista mahdollisuuksista, mutta kuten yhdessä päivän esityksistä hauskasti imitoitiin Putoksen Aina Inkeri Ankeista: "Miksi kaiken pitää aina muuttua". Aina Inkerin narisevalla, haikealla äänellä. 
Yhdyn siihen kysymykseen. Toivon, että olisi myös hetkiä hengähtää.

Päivä oli puitteiltaan onnistunut. Mukavia ajatuksien vaihtoja työtovereiden kanssa. 
Yhdessä sinne tulevaan menemme. 

Mukavaa uuden viikon alkua kaikki te siellä <3
Täällä sinnitellään ja se on
sii juu!