Meren myllerryksessä

  

tuulisten päivien kuvia ja ajatuksia

Kuohuvaa, metelöivää ja harmaan puhuvaa merta. Silmän kantamattomiin utuiseen horisonttiin asti. Desibelejä niin paljon, ettei toisen puhetta kuule.

Sadetta pitkinä piiskaavina sisaroina. Aaltojen tyrkähdyksistä rantakalliota vasten nousevat vaahtopäät, suolaisen veden roiskeet. 

Ilmassa kaartelevat tiirat ja lokit. Paikallaan kelluen. Siivillään hienoisia liikeitä tekeviä lentotaitureita. Osaavat ottaa tuulen.

Kuljen rannoilla ja katsellen tätä kaikkea. Ihailen ja samalla olen huolestunut. Muistelen vuosien takaisia keväitä saaressa. Silloin paistoi aurinko. Sai nenän ja poskipäät punoittamaan. Kylmän meren yli puhaltavasta viileästä tuulesta huolimatta tunsi lämmön. Uskaltautui pulahtamaan kylmään mereen. Aurinko lämmitti vilun pois. Myrskyt eivät riepotelleet. Etelästä kantautui lämpöisiä virtauksia.

Toisin on nyt. Ollut jo muutaman vuoden...

Jostain luin, että ilmastomuutos aiheuttaa meille sateisia, myrskyisiä keväitä ja kuumia helteisiä kesiä.

Kun luonto puhuu, pitäisi meidän kuunnella. Ajoissa, jos enää on edes mahdollista.

Ilmastomuutoksen pysäyttäminen. Miksi se on niin vaikeaa? Miksi se ei ole kaikkien etu? Miksi siitä on niin vaikeaa saada yhteistä sopimusta?

Kaikki yhdessä kaikkien puolesta.

Miksi ei?

 

Joskus on synkisteltävä. Mietittävä asioita. Kerrottava miltä tuntuu. Mietitkö sinä tällaisia asioita?

Mulla on myös oikein iloista kerrottavaa. Lämpimästi tervetuloa blogini seuraajaksi Viivähdyksiä blogin Tulia. Mukavaa, että liityit joukkoon <3

Olen ihan ööönä, että töihinkö tästä? Tuntuu, kuin olisin ollut piiiitkäään pois arjesta. Viikkohan se oli - vain? ;D Maiseman vaihto auttaa peninkulmien päähän arjesta.

Kaikkea hyvää alkaneeseen viikkoon ihanat siellä. 

Voikaa kaikki hyvin!