Pärskeitä

- ja värejä

Saaressa mulle parasta on - kaikki. Ei ole mitään jonka jättäisin pois. Eikä mitään, mitä siellä kaipaisin.
Metsä
Kalliot
Meri
Linnut taivaalla
Eläimet metsässä
Kukat niityllä
Vaatimattomuus
Askeettisuus
Ihan kaikki

Vaahtopäät kallioita vasten. Aina tuulella. Tuiverrus nostaa mainingit korkealla. Niin korkealle, että eilen meillä miehen kanssa kastuivat peput. Vaahtopää nousi niin nopeasti kalliota pitkin, ettei meistä kumpikaan ehtinyt kuin todeta asian. Housut menivät vaihtoon. Eikä rantaviivaa lähelläkään istuttu.

Onnellinen tapaus kuitenkin. Ylemmäksi kalliolle noustuamme saimme ihailla veden pärskeissä karehtivia sateenkaaria. Hetken näkyvissä ja samantien jo hävinneitä. Uudestaan ja uudestaan. Jokainen vaahtopää paiskautuessaan kalliiota vasten kuljetti värejä mukanaan. Yhdessä ilta-auringon säteiden kanssa.

Paikka - aika. Molempia tarvitaan. Oikeassa suhteessa. Keskenään sopivasti.
Ja katsojalta valppautta. Kokijalta tuntoantureita. 
Silmiä nähdä.
Korvia kuulla.
Sydäntä pakahtua onnesta kaiken kauniin äärellä.

****************************************************************

Katsokaapa kuka meidät otti eilen vastaan teltan ovella.

Rantakäärmeen poikanen. Pötkötteli oven edessä olevalla porrasaskelmalla. Sopivasti itsensä puiden väliin asetelleena. Hui, meinasin vahingossa astua päälle.

Rauhassa paikoillaan. Antoi kuvata ja kaikkea.

Hetki miehen kanssa tuumailtiin, kuinka toimitaan.
Kiikutettiin porrasaskelma yhdessä metsänreunaan ja kallistettiin sitä niin, että käärme ymmärsi lähteä. Mene nyt omaan kotiisi, toivotti mies kun vieras katosi mustikanvarpujen sekaan.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Ps. Kaikkeni teen, että saisin teihin yhteyden näiden blogipäivityksien muodossa :D