Kahvia herkkusuille

ohje

Meillä on Cupsolo kotibarista ollut jo useamman vuoden, mutta vasta nyt olen innostunut kokeilemaan erilaisia kahvisekoituksia. Reseptivihkooni on jo muutama kahviherkku kertynyt. Niistä jaan kanssanne yhden suosikeistani. Se on osoittautunut sellaiseksi herkuksi, että muutama teen ystäväkin on alkanut harkita keittimen hankkimista. Se on jo jotain se.

No niin, ohje on Cupsolo-keittimelle. Mutta toimii varmaan keittimellä kuin keittimellä, jos annoskoot on about samassa suhteessa. Kahvin maku määräytyy espresson määrällä. Sitä voi titrata suuntaan tai toiseen. Tällä ohjeella kahvi maistuu, mutta ei vie kaikkea makuhuomiota.
Meillä pienikuppi on säädetty 50ml ja isokuppi 120ml. Ja sitten hommiin. Kalorilaskuri kannattaa tässä kohdin unohtaa ;)

Espressot pikkukuppeinaKaakao ja Crema latte molemmat isoina kuppeina.
 - järjestyksellä ei väliä.
Lopuksi suklaakastiketta pikku pursotus ja hyvä sekoitus.
Kaiken kruunuksi kunnon kermavaahtoknööli jota voit koristaa suklaakastikkeella tai vaikkapa tummalla kaakaojauholla.

Istahda alas ja

Maistuisko sulle?
Toimii oikein mainioisti pakkaspäivien lämmikkeenä kun lorauttaa juomaan pikkuisen rommia. Oikein namia.

Ajatella, kohta on helmikuu vaikka joulustakin on vasta ihan hetki. Miten noi kellot, onko niitä nykyisin jotenkin rassattu? Että kulkevat nopeammin kuin aiemmin? Siltä joskus tuntuu...
Miten teillä muilla? Kuluuko aika nopeasti vai mateleeko tuskastuttavasti?

Hyvää tammikuun viimeisen viikon jatkoa!

Foliokynnet

pinkkiä ja mustaa

Kävin kyntihuollossa, niinkus näyttää. Oih, tää oli jännää. Musta ei ole ollut kynsissä mun juttu koskaan. Ei sitten ollenkaan. Oikein miettimällä mietin, haluanko mustaa, mutta kokeilunhaluista ei tarvitse suostutella. Ainakaan paljon. Kun musta peitettiin värillisellä foliolla niin johan alkoi tuntua kodikkaalta. Pinkkejä ja sen eri sävyjä mulla on tainnut olla kaikkein eniten kynsien väreinä vuosien saatossa.

Elikkä ensin mustat ranskikset ja sitten foliopaperista painellen tuo väri siihen pinnalle. Noita foliovärejä on joka lähtöön. Saatan joku kerta ottaa jonkun toisen väriparin käyttöön.

Kaivoin vielä kaapista pinkin neuleen, niin että mun yhdestä lempiväristä ei liene epäilystä ;)

Lopuksi, ylpeänä esittelen

Pusero: itse tehty

Hyvä minä, taputtaa itseään molemmille olkapäille :D

Oikein mukavaa sunnuntaita!

Joe Blasco - valoväri

Kun olemassa olevalle on tehtävä jotain...



Tapahtui kuluneella viikolla:
Sullouduin ruuhkametroon. Tapojeni mukaisesti hilasin itseni keskikäytävälle ja jäin siihen seisomaan. Katselin metron ikkunasta ulos, olin ajatuksissani. Syrjäsilmällä näin, että vieressäni istunut katseli tämän tästä minua. Muutamaa hetkeä myöhemmin tämä nuori nainen nousi ja tarjosi paikkaansa minulle -kääks! Häkeltyneenä kiitin ja istuin. En tiedä kuinka näissä tilanteissa kuuluu käyttäytyä. Oli ensimmäinen kerta. Toiveikkaana ehdin ajatella, että nainen on ehkä jäämässä seuraavalla asemalla pois ja luovutti paikkansa vähän etuajassa. Väärä luulo. Siihen hän jäi viereeni seisomaan. 

Ja niin minusta tuli ryppyinen vanha kurpitsa. Kääkkä, jolle nuorempien - hyvän kotikasvatuksensa saaneille - on neuvottu antamaan paikkansa.

Tähän on tultu nuijan kopautus kerrallaan. Muistan ensimmäisen kerran, kun minua teititeltiin. Siitä on sellaiset kymmenen vuotta. Nuori kassa tietämättään saatteli minut  ikäkriisin partaalle. 

Joitain vuosia sitten raitiovaunussa noin kahdeksankymppinen rouva ei ottanut minun tarjoamaa istumapaikkaa. Hetkeä myöhemmin käytävän toisella puolella tarjosi nuori nainen omaa paikkaansa. Se kelpasi. Olin tullut ikään, jossa ikäihminen ei toiselta ikäihmiseltä paikkaa riistä.

Nyt sitten tämä metrotapaus.
Musertavaa :/

Nyt jos koskaan on pakkelin paikka. Eikö vaan?!

Joe Blasco valoväri

väri: Orange Highlight 1

(itse ostettu)

Olen pitkään etsinyt sopivaa valokynää. Kokemusta on Lumenen kynistä aina YSL:n versioihin. Mieleistä en ole tuosta haarukasta löytänyt. Kunnes onni potkaisi. Jonnan Nonnula-blogista luin Joe Blascon valoväristä. Pienessä purnukassa olevasta, runsaasti väripigmenttiä sisältävästä tehoaineesta. Kiiruhdin siltä istumalta (melkein) Sokokselle, jossa Jonna vinkkasi tuotetta löytyvän. Sävyjä on useita. Myyjän suosituksesta valitsin tuon suomalaiseen naisen ihonsävyyn sopivan värin.

Koska väripigmenttiä on runsaasti, neuvoi myyjä käyttämään valoväriä jopa meikkivoiteen alla. Itselläni se toimii paremmin meikkivoiteen päällä ennen puuteria. Levitän valoa kulmakarvojen alle kaaren ulkosivulle, poskipäihin, silmien tummiin sisänurkkiin ja muihin kasvojen urapaikkoihin (oih! niitä on). Pensselin avulla saan hyvin täsmättyä tuotteen just eikä melkein. Ahkerasta käytöstä huolimatta purnukka ei ole oikeastaan vajonnut ollenkaan. On siis riittoisaa kaiken muun hyvän lisäksi.

Jos valoväriä tarvitset tai haluat uutta kokeilla tässä mainio vaihtoehto.

By the way: Huomasin, että Meikkitorpassa on tällä hetkellä valovärit alessa. Maksavat 30€ kun oikea hinta heillä on 38.50€. Sokoksen hinta oli 38€.

Tässä linkki Jonnan Nonnula-blogiin. Siinä on ihanan hyväntuulinen kosmetiikkaan painottuva blogi. Tervemenoa sinne :)

Oikein rattoisaa sunnuntaita kaikki te ihanat!

Loman jälkeen

& lomalta paluu jutut

Muki Queens Hidden World / Stockmann

Vihko ja muistilaput Emma Bridgewater / Suomalainen kirjakauppa
(itse ostetut)

Arki alkoi. Hoh-hoijaa sille. Tai oikeastaan aikaiselle herätykselle. Kukko ei ole ehtinyt kiekaista, kun meikä jo heräilee arkisin. 

Nukuin huonosti. Katkonaisesti. Työasiat pyöri pitkin yötä mielessä. Vaikka en yhtään ymmärrä miksi. Olen ollut puoli vuotta muissa hommissa, niin että mitä mietittävää omissa töissäni mahtoikaan olla. Kun tietäis. 

Tänään ne omat hommat taas alkoivat. Pikku ryppyä tuli heti tehokkuuteen kun mun tietokoneen käyttöoikeudet oli jumissa. En päässy koneelle, sähköpostiin ja puhelin rallatteli iloisesti. Kaikista hidasteista selvittiin asia kerrallaan. Loppupäivä meni omaan työhön tutustuessa. Bomsan kanssa juttelin että huh, kun ei mistään tiedä mitään. Pomo siihen, että eikös ole hyvä kun voi ihan oikeasti olla tietämättä mitään. Asia kerrallaan tulet sitten taas kartalle.

Niin... Mulla on kiva ja ymmärtäväinen esimies. Lucky me :)

No, mutta se mistä ajattelin kertoa on nämä mun lomaltapaluu rutiinit. Kiristäminen, uhkailu ja tässä tapauksessa lahjonta toimivat aina. Mä hankin itselleni aina jotain mieleistä töihin paluuta ilahduttamaan. Joskus se on joku uus vaate, hajuvesi ja sen sellaista.

Tämä arki alkoi uusilla muistiinpanovälineillä ja uudella kahvimukilla. Noi stickerit on kivoja. Tykkään merkkailla kalenterin ja muistivihkon sivuja kaiken maailman lappusilla. Nyt lapuilla on oikein nimetkin. Jee! Paitsi toi "pakko saada", sen ajattelin kotiuttaa. Siviilissä mulla on paljon enemmän haluamisia kuin töissä ;)

Näillä mennään tätä arkea, joka nyt sitten pyörähti käyntiin. Seuraavat pitkät vapaat onkin vasta pääsiäisen aikaan. Sitä kohti.

Hauskaa arkea sinne ruudun toisellekin puolelle!

Virtuaali sukanvarteen

Löysin Tuitiina tuumailee-blogista erinomaisen haasteen tälle vuodelle: säästäminen.
Päätin lähteä mukaan. Tässä säännöt:
”Vuodessa on 52 viikkoa ja laitan joka kuukausi säästöön viikkonumeroa vastaavan euromäärän. Esimerkiksi yhden euron viikolla yksi, kaksi euroa viikolla kaksi, kolme euroa viikolla kolme, neljä euroa viikolla neljä..."
Alussa siis säästetään hillitysti. Hyvä juttu, kun oli tuo joulu kaikkine rahanmenoineen tossa ihan just. Huh sentään sille!

Eli näin se menee:
Viikon numero, viikkonumeroa vastaava euromäärä ja eurot yhteensä. Pitkä rimpsu, mutta kannattaa katsoa loppuun asti:

Viikko 1 1 euroa 1 euroa
Viikko 2 2 euroa 3 euroa
Viikko 3 3 euroa 6 euroa
Viikko 4 4 euroa 10 euroa
Viikko 5 5 euroa 15 euroa
Viikko 6 6 euroa 21 euroa
Viikko 7 7 euroa 28 euroa
Viikko 8 8 euroa 36 euroa
Viikko 9 9 euroa 45 euroa
Viikko 10 10 euroa 55 euroa
Viikko 11 11 euroa 66 euroa
Viikko 12 12 euroa 78 euroa
Viikko 13 13 euroa 91 euroa
Viikko 14 14 euroa 105 euroa
Viikko 15 15 euroa 120 euroa
Viikko 16 16 euroa 136 euroa
Viikko 17 17 euroa 153 euroa
Viikko 18 18 euroa 171 euroa
Viikko 19 19 euroa 190 euroa
Viikko 20 20 euroa 210 euroa
Viikko 21 21 euroa 231 euroa
Viikko 22 22 euroa 253 euroa
Viikko 23 23 euroa 276 euroa
Viikko 24 24 euroa 300 euroa
Viikko 25 25 euroa 325 euroa
Viikko 26 26 euroa 351 euroa
Viikko 27 27 euroa 378 euroa
Viikko 28 28 euroa 406 euroa
Viikko 29 29 euroa 435 euroa
Viikko 30 30 euroa 465 euroa
Viikko 31 31 euroa 496 euroa
Viikko 32 32 euroa 528 euroa
Viikko 33 33 euroa 561 euroa
Viikko 34 34 euroa 595 euroa
Viikko 35 35 euroa 630 euroa
Viikko 36 36 euroa 666 euroa
Viikko 37 37 euroa 703 euroa
Viikko 38 38 euroa 741 euroa
Viikko 39 39 euroa 780 euroa
Viikko 40 40 euroa 820 euroa
Viikko 41 41 euroa 861 euroa
Viikko 42 42 euroa 903 euroa
Viikko 43 43 euroa 946 euroa
Viikko 44 44 euroa 990 euroa
Viikko 45 45 euroa 1 035 euroa
Viikko 46 46 euroa 1 081 euroa
Viikko 47 47 euroa 1 128 euroa
Viikko 48 48 euroa 1 176 euroa
Viikko 49 49 euroa 1 225 euroa
Viikko 50 50 euroa 1 275 euroa
Viikko 51 51 euroa 1 326 euroa
Viikko 52 52 euroa 1 378 euroa !! Ta-daaa! Ei huono.


Miltäs kuulostaa? Mua ainakin himottaa tuo loppusumma. Sen kiilto silmissä alan just nyt säästöpossuani ruokkimaan.

Oikeasti, mulla on säästöpossu. Se on yhtä virtuaalinen kuin tämä blogikin. Aineeton.

Mä selitä. Aikoinaan lapsena olin Kultapossukerhon jäsen. Kuka muistaa? Postipankin lapsille suunnattu pankkitoiminta. Kotiin tuli Kultapossu-lehtikin, jossa oli kivoja juttuja ja mm. askarteluohjeita. Tykkäsin lehdestä kovasti.

Säästöpossuni oli hopean värinen (kun kultaiset olivat loppu – pöh). Kun se täyttyi kolikoista, käytiin se tyhjentämässä pankissa ja rahat laitettiin Kultapossutilille. Samalle tilille meni synttäri- ym. lahjarahatkin. Laittoivat vanhemmatkin sinne joskus vähän ylimääräistä.

Aikanaan Kultapossutoiminta loppui. Tulin aikuiseksi. Ylioppilaaksi valmistuessani sain tilin omaan käyttööni. Siinä vaiheessa se oli Postipankin tili. Aikanaan Postipankki muuttui Sampo-pankiksi. Nyt se on Danske Bank. Ja siellä se mun tili edelleen on. Tiliin mulla ei ole pankkikortteja eikä verkkopankkitunnuksia. Se on edelleen mun säästöpossu. Sinne laitetaan rahaa.

Mitään harkitsemattomia extempore ostoksia sieltä ei tehdä. Tiedätte pankkien kassapalveluiden tajuttoman pitkät jonotusajat, heh!

Sinne siis lähtee nyt ensimmäiset eurot. Viikot 1-3 yhteensä 6 euroa. Noin, siellä on. Mun säästöpossussa.

Miltäs kuulostaa tällainen säästäminen. Lähtisitkö mukaan? Oletko säästäväistä sorttia? Säästätkö pahan päivän varalle tai ihan jotain tiettyä asiaa varten? Vai annatko Visan vingahdella ja makselet ostoksiasi sitten takakäteen. Onhan sekin vähän niin kuin säästämistä. Ainostaan korko juoksee ”säästäjästä” poispäin.

Mulla onkin loman jälkeinen eka työpäivä tässä alkamassa. Jännittää pikkusen, kun en ole omaa työtäni puoleen vuoteen tehnyt. Kun olin siinä pikku hässäkässä :D

Tästä Tuitiinan kivaan blogiin

Kultapossu kuva pöhlitty täältä.

Oikein superia alkavaa viikkoa!

 

Joik tuoksukynttilät

tuoksuja ja tunnelmaa

Aiemmin tunnustauduin tuoksujen ystäväksi. Kylpisin hajuvesissä, jos rahat siihen riittäisivät.

On seuraavan tunnustuksen aika. Kynttilät ovat mun heikkous. Onneksi meillä on ne valoisammatkin vuodenajat, muuten palkkani menisi pitkin vuotta kynttilöihin.
No niin, tää oli nyt taas tätä mun kuvakieltä, mutta ymmärrätte. Tykkään tosi paljon kynttilöistä. Niiden luomasta tunnelmasta. Mies sanoo, että meillä poltetaan miljoonia euroja savuna ilmaan joka talvi. Tämäkin on kuvakieltä, liioittelua. Ei se niin rikas ole ;)
Mutta myönnän: Olen kynttilöiden suurkuluttaja.

Hitsi, pääsisinkö mä nyt vihdoinkin tämän kertaiseen aiheeseen...?

Käydessäni Tallinassa ostan joka kerran JOIK tuoksukynttilöitä. Tämän hetken hinta 7.50 / kpl. Ostin kynttilät Kaubamajasta. Siellä niitä on hyvät valikoimat. Myös Stockmann Tallinnassa myy kynttilöitä. Toissapäiväiseltä Tallinnan reissulta kotiutuivat nämä kuvissa olevat. 
Tallinnan matkasta on - by the way - muutama kuva Instagramissa. Vanha kaupunki on tunnelmallinen. Ja leivokset herkkuja :)

Olen näihin kynttilöihin ihanasti koukussa. Missään ei varoiteta niiden riippuvuutta aiheuttavista ominaisuuksista, mutta sellaisia ne ovat. Kauniissa yksinkertaisessa lasissa eri värisiä ja tuoksuisia kynttilöitä. Tuoksuja on useita kymmeniä erilaisia. Ovat virolaista käsityötä. Materiaalina soijavaha. Ihania!

Tiesittekö että
 *tuoksukynttilöitä ei ole hyvä polttaa kaiken iltaa. Tunti pari kerralla riittää.
 *pidempään poltettaessa hyväkin tuoksu muuttuu usein karvaaksi ja tympeäksi.
 *kynttilä on hyvä sammuttaa tukahduttamalla (sopii kaikkiin kynttilöihin). Itse sammutan ne painamalla ohuella tikulla kynttilän sydämen pinnan alle ja nostamalla sen takaisin ylös. Ei tule haikuakaan käryä.
 *kynttilän liekin ei pidä antaa lepattaa. Silloin se tupruttaa savua ja katkua erityisen paljon huoneilmaan.
 *kynttilän sydän on kannattaa leikata lyhyeksi, korkeintaan sentin mittaiseksi. Silloin se palaa rauhallisesti.
 * maailman on täynnä kynttilöitä. Jos yksi tupruttaa, nokeaa, käryää, palaa rauhattomasti kannattaa se sammuttaa ja jäähdyttyään saatella roskiksen luo.
* nykytietämyksen mukaan kynttilöistä vapautuu runsaasti pienhiukkasia, joten kynttilöitä ei ole hyvä poltella runsaasti samassa huonetilassa. Yksi, korkeintaan kaksi samassa huoneessa. Huoneen koko huomioon ottaen.

Onko sinulla mielitietty kynttilöitä? Hyviksi havaittuja. Tuoksulla tai ilman? Kuulisin vinkeistänne mielelläni.

Lopuksi tärkein: Lämpimästi tervetuloa blogini seuraajiksi Tuitiina <3 ja orvokki <3

Tässä linkki JOIK kotisivulle
Sieltä löytyy paljon kaikkea ihanaa kynttilöiden lisäksi :)

Mukavaa sunnuntaita!

Lux Helsinki

valoa pimeään

Eilen kiirehdittiin Lux Helsinki tapahtumaan. Lomalla kun ollaan, ei ole aikaisemmin ehditty ;) Korkea aika olikin. Enää tänään torstaina (8.1.2015) on valoa ja taidetta kaiken kansan nähtävillä.

Aloitettiin Senaatintorilta, jossa hytistiin tuulessa ( etelästäkin puhaltaa muuten näin talvisaikaan helkkarin kylmä tuuli) huh! ja katseltiin tulitanssiesitys.

Hypättiin nelosen sporaan ja silpastiin Finlandia-talolle. Sieltä käveltiin takaisin keskustaan päin.

Mun lemppari on tuo OVO. Kauniisti väriä vaihtava iso muna, jonka sisään pääsi pienen jonottamisen jälkeen. Ihana ja jotenkin söpö ja suojeleva.

Osallistavaa taidetta oli myös Kansalaistorilla Sanomatalon edustalla. Valoja ja varjoja jokaisen omasta takaa. Tosi mielellään ihmiset osallistuvat taiteen tekemiseen. Se on kivaa.

Sanomatalossa osallistuttiin mekin. Istuttiin muurahaisen näköisinä katselemaan.... jotain? Tehtiin ohjeen mukaan. Käänneltiin päätä ja nyökyteltiin valoa vasten. Kumpikaan meistä ei nähnyt oikeastaan - niin ei yhtikäs mitään. Palauttessani muurahaisen laseja kysyin ovinaiselta, onko kukaan poistuessaan tunnustanut, ettei nähnyt oikeasti mitään. Nainen katsoi mua vinoon ja vastasi ei. Noh, mä sanoin, ollaan sitten ensimmäiset ja pukkasin miestä kylkeen. Sekin nyökkäs ja niin me kaks taiteesta tiituutia ymmärtämätöntä käveltiin tyylikkästi pois. Oisko siellä oikeasti pitänyt jotain nähdä?

Jäin miettimään: Kuinka paljon nykytaidetta muka ymmärretään, kun ei kehdata sanoa, et hei haloo, eihän tää esitä mitään järkevää?

No mut lopuks, ihana tuulahdus menneestä. Moniko muistaa vielä markan, kun se oli meidän virallinen valuutta? Hakasalmen huvilan pihassa oli telttakahvila. Kahvikupposen hinta 6mk! Näin kyltin ja olin jo päivittelemässä, että herttileijaa mitä kiskontaa. Kuus euroa kuppi kahvia! Kunnes äkkäsin, mitä siinä oikeasti luki.

Tuli hyvä mieli. Ostin kupin kahvia. Maistui hyvältä. Markat sen teki. Mulla on vieläkin joskus niitä ikävä.
Tää markkajuttu ja OVO olivat mun lempparit tällä kierroksella.

Oikein hyvää torstaita.

Meitsi kirmaa tästä satamaan ja pyytää laivan kipparia suuntaamaan laivansa Tallinnaan :)

Asiaa hajuveden hankinnasta

& hajuvesien taustaa

Harrastan hajuvesiä. Niin voi sanoa. Käytän niitä päivittäin. Kylpisin hajuvesissä, jos niiden litrahinnat eivät hipoisi taivaan tähtiä. Olen intohimoinen tässä asiassa. Tutkin hajuvesiä, tuoksuttelen hajuvesiä, katselen ja ihastelen pulloja, joihin ne on pakattu. Pulloihin on disainattu paljon symboliikkaa, joka viestittää, mistä pullon sisällä on kysymys.

Tiesittekö, että
* hajuveden valmistamiseen tarvitaan tuhansia kiloja eri kukkien ja kasvien terälehtiä. Esim. 3000 kilosta ruusun terälehtiä saadaan noin desilitra uutetta, jota käytetän hajuveden valmistukseen. Uute valmistetaan usein höyrystämällä isossa höyrykattilassa.

 *hajuveden tuoksun ainesosat kerää kokoon parfymööri, jonka koulutus on pitkä, yhteensä sellaiset kahdeksan vuotta. Opinnoista puolet on yliopistiopiskelua pääaineena kemia ja toinen puolikas käytännön työssäopiskelua.

 *parfymööriksi ryhtyvällä tulee olla luontaisesti herkkä ja tarkka haju- ja makuaisti. Hänen tulee elää hyvin kurinalaista elämää: ei tupakkaa, alkoa, voimakkaita makuja. Säännölliset elämäntavat ovat must. Mikään ei saa häiritä hajuaistia.

 *parfymööri työskentelee päivässä vain muutaman tunnin. Pidempään hajuaisti ei toimi yhtäjaksoisen virheettömästi.

 *maailmassa on noin tuhat parfymööriä, joista noin viidelläkymmenellä on arvonimi "nenä". Sen saadakseen on erittäin ansioitunut ja tunnettujen hajuvesimerkkien luottoparfymööri.

 *parfymöörin palkat liikkuvat avaruudessa. Ne ovat yhtä vaiettuja kuin formulakuskien palkat. Työllä siis elää oikein hyvin. Vastapuolena luonnollisesti työn asettamat tiukat puitteet elämän pikku mukavuuksille.

 *hajuveden valmistusprosessi kestää pari vuotta siitä kun parfymööri saa toimeksiannon siihen että hajuvesipullot ovat valmiina valloittamaan maailman.

*hajuveden valmistusprosessi on pitkä ja kallis. Niinpä ei ole ihme, että itse lopputuotekin on litrahinnaltaan jopa tuhansia euroja. Mutta onneksi sitä myydään pikkuruisissa muutaman kymmenen millilitran pulloissa.

Koska hajuvesi on kallis herkku, sen valintaan kannattaa panostaa. Haluathan toki, että muutaman tuhannen euron litrahinnalle löytyy katetta. Sinua miellyttävää tuoksua viimeiseen tippaan.

Kokosin listan asioista, jotka auttavat sopivan hajuveden löytämiseen. Nyt puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä. Olkaapa hyvät.

1. Uutta hajuvettä etsiessäsi maltti on valttia. Älä siis hötkyile, jos haluat oikeasti nenääsi pidempäänkin miellyttävän tuoksun. Aloita tutustumiskierros hajuvesiosastolla nuuhkimalla vain pullon suuta. Jos on korkki, se tietty pois. 
Nenäsi kestää sellaiset 3 max. 5 tuoksua, jonka jälkeen nenä on neutraloitava. Sitä varten hyvin varustetuissa hajuvesiosastoissa on lasipurkeissa kahvipapuja. Ota purkki reippaasti käteesi, se on siinä juuri sitä varten, avaa kansi ja nuuhkaise pari kertaa kahvin tuoksua. Noin, olet taas iskussa. Jatka samalla tavalla 3-5 tuoksuttelun satseissa.

2. Kun esikarsinta on tehty, on aika siirtyä tutkimustyön syvällisempään osioon, suihkutteluun. Nyt tarkkana. Jos olet tositarkoituksella liikkeellä, älä lähde ensitöiksesi suihkuttelemaan ihollesi tai vaatteillesi. Ei, ei ja ei! Käytä harjoituspapereita. Sanon niitä tuolla nimellä, koska mitään lopullista ja mahdollisimman oikeaa niillä ei vielä saada aikaiseksi. Mutta ripaus paperille auttaa aistimaan, mikä on juuri sen hajuveden tunnelma. Kutsuuko se sinua vai työntää kauemmaksi. Muista tässäkin vaiheessa moikata kahvipurkkia säännöllisin väliajoin.

3. Harjoituslappujen avulla saat ( jos mahdollista nykyajan runsaudesta ) valittua esim. kahden kolmen kärjen. Joista mahdollisesti yksi on sinun uusi hajuvesikultasi. Sitten edetäänkin jo treffivaiheeseen. Eli otetaan ihokontakti. Parasta on, jos olet valintasi rajannut kahteen, kuhertelet nyt niiden kanssa. Suihkaus ranteen sisäpuolelle, kummallekin tuoksulle oma ranne. Ja nyt tärkeä: Älä ikinä milloinkaan, koskaan hankaa ranteitasi vastakkain. Koska siinä on kaksi eri tuoksua. Ja vaikka olisi vain yksi. Älä silloinkaan. Rikot hajuveden molekyylit ja joudutat sen siirtymistä alkutuoksusta pidemmälle, jopa tuhraat koko tuoksukaaren alku - sydän - jälkituoksu. Ihon hierominen heti hajuveden laiton jälkeen on pahinta väkivaltaa mitä hajuvesi voi kokea. Kosteassa, valoisassa ja liian lämpöisessä säilyttämisen lisäksi. Paras paikka hajuveden säilyttämiseen on viileässä, kuivassa paikassa pois auringonvalosta. Näin.

4. No niin, palataan vielä valintavaiheeseen. Nyt sinulla on kaksi loppusuoralle päässyttä tuoksunäytettä, yksi molemmissa ranteissa. Tässä kohtaa poistut kylmän rauhallisesti hajuvesiosastolta. Jatkat matkaasi päivän muihin puuhiin. Anna ihosi ja hajuvesien tutustua toisiinsa rauhassa. Silloin tällöin tuoksuttele ranteitasi. Tee mielikuvaharjoituksia. Kuulostele omia tuntemuksia. Kuuluuko aaaah ja oooh, sirkuttavatko linnut, puhaltaako raikas tuuli, liehuvatko pitsi ja satiini kevyesti. Vai iskeekö salamat, täyttääkö taivaan mustan puhuvat pilvet, poriseeko voimakasmausteinen pata kellarin nurkassa, yskittääkö? 
Tuoksut ovat vahvoja mielikuvia. Turhaan eivät mainosmiehet ja -naiset lataa adjektiiveja toisensa perään kuvaamaan mielikuvia, joita hajuveden toivotaan herättävän.

5. Vasta tämän jälkeen saatat tietää, mikä on uusi hajuvetesi. Jos silloinkaan. Voi käydä niin, että koko prosessi on aloitettava alusta. Joskus useampaankin kertaan. Saattaa mennä pitkään, ennenkuin uusi suosikki on löytynyt. Mutta tämä perusteellinen, pitkän kaavan mukaan tositarkotuksella tehty valintaprosessi varmennin auttaa sinua löytämään mieleisen tuoksun, ehkä jopa vuosiksi eteenpäin.
Vai kuinka moni on osunut extempore ostoksella nappiin? Minä en ainakaan. Paitsi kerran. Mutta sehän vaan todistaa, että poikkeus vahvistaa säännön :D

Clean Skin

(itse ostettu)

Tämän hetken lempi-rakas-omamussukka-hajuveteni on Clean Skin. Siinä on jotenkin kaikki niin kohdallaan. Tuoksun sävy, sen lempeys, lämpö ja keveys. Tämä hajuvesi myi itsensä minulle vasta viidennen, kuudennen tutustumisprosessin jälkeen. Hiljaa hyvä tulee, niinkuin alussa todettiin.

Miten on ladyt siellä ruudun takana: Onko hajuvedet yhtä tyhjän kanssa vai sykkiikö sydämenne jollekin tietylle tuoksulle? Vai oletteko niinkuin minä, tuoksusta toiseen vaihtavaa tyyppiä? Harvoin nimittäin käytän kahta samantuoksuista hajuvesipulloa peräkkäin. Vaihtelu virkistää omaa nenääni.

Ps. Kaksi ylintä kuvaa ovat ranskalaiselta hajuvesitehtaalta, missä olen vieraillut.

Kauniita tuoksuja ja hyvää keskiviikkoa!

Minä ja minä

Inspiroiduin Tiia K:n postauksesta, johon hän on kerännyt kuvia oman elämänsä vuosikymmeniltä. Aivan ihana juttu tuo Tiian kuvakertomus. Ajattelin, että minä kans.

Meikä on syntynyt paljon ennen kuin kamerat on keksitty - ;) hih, niin että kuvia ei vauva-ajalta ole. Leikki-iästä eteenpäin sentään joitakin. Muutamia olen jo skannaillut. Saatan saada ihan oikean kuvakollaasin aikaiseksi omista vuosikymmenistäni. 

Mutta sitä ennen -malttamaton kun olen - yksi kuvapari.

Minä ja Minä

Kuin kaksi marjaa. Välissä sellainen puolikas vuosisata. Ou dear, kuinka aika onkaan kulunut nopeasti. Näin kun sitä taaksepäin katselee. Kaikenlaista on ollut näiden kuvien välissä. Jospa niistä saisin koosteen aikaiseksi. Kattellaan ja laulatetaan skanneria.

Kiitos TiiaK kivasta vinkistä ja valloittavan ihanasta blogistasi 
Tiialla on muuten blogissaan arvonta, jonka voittaja saa testattavakseen luonnonkosmetiikkaa. Tuossa minun blogin sivubannerissa on suora linkki arvontaan. Hopiti hop, kaikki sinne onneaan koittamaan.

Ihanaksi lopuksi -Lämpimästi tervetuloa blogini seuraajaksi MarikaH <3

Mukavaa loppiaista ihanaiset. 

Tervetuloa arki.

Hellyysannos

kissanpoikia katsomassa



Meidän perheen kissaveljesten sisko Kisu (Tiikerililjan Kiskis) sai pentuja. Kävin eilen katsomassa näitä suloisuuksia.

Kuvia otin sellaiset 800, vähän yli. Ei huolto, en julkaise niitä kaikkia täällä ;) Kassulan tarinoita - blogissa kylläkin, muutaman.


Tässä yksi herkkupala.

Leo, Simba ja Oiva, ihana kolmikko. Näitä suloisuuksia on kaksi lisää. Viisi ihanaa viiden viikon ikäistä palleroa. Kämmeneen mahtuvia sydänten sulattajia. Niin suloisia.

Olisin voinut vain istua ja ihastella pikku taapertajia.
Joku on joskus sanonut: " Pieni, utelias kissa on täydellisen onnen symboli"
Tiesi, mistä puhui :)


Tässä linkki Tiikerililjan kissalan kotisivulle, jos vaikka haluatte hypetellä enemmänkin kauniilla kuvilla.

Leppoisaa sunnuntaipäivää.

Lomalla

autuas olo


Luulen että mut on tehty lomia varten. Miten muuten voi selittää sen mahdottoman ihanan olon, joka valtaa aina lomalla? Vai olisiko niin, että se on meidän kaikkien dna-rihmassa. Oma aika, kaikista kiireistä ja aikatauluista vapaa. Vapaa-aika. 
Sellaista ei meidän esi-isovanhemmilla ollut. Elämä oli selviytymistä, elämä oli elinehto. Elämä oli työtä. Ei ollut eroa työllä ja muulla elämällä. Kaikki oli työtä elämän eteen. Että selviydyttiin.
Nyt meitä on lätkitty vapaa-ajalla, joka joillekin saattaa koitua jopa ongelmaksi. Sitä joko on liikaa tai liian vähän omiin tarpeisiin. 

Näissä lomatunnelmissa laitoin paperille ajatuksiani lomasta.

Mulla on nyt lomaa uudesta vuodesta ensi viikon loppuun. Käy vähän shoppailemassa, ihanalla hieroja Sirpalla ja miehen kanssa Tallinnassa. 

Käyn kirjastossa isojen kassien kanssa. On ihana nähdä taas selkeästi ja pystyä lukemaan. 
Rakastan kaikkia maailman kirjoja. Rakastan sanoja, niistä muodostuvia lauseita ja niiden herättämiä ajatuksia.

Rakastan Linnunrataa.
Rakastan Universumia. 
Olen niin lomatunnelmissa.

Mukavaa lauantaita!

Uusi vuosi

& ajatuksia siitä

Vieläkö jaksatte yhdet ilotulitukset ja uuden vuoden kuvaukset?
Nykyajan huippu nopea elämänmeno saa tuntemaan, että toissapäiväinen on jo niin so last season. 
Mutta senkin uhalla.

Uusi vuosi on 

• paikka puhdistauta, uudistua. Taas kerran aloittaa jotain tai kaiken alusta. 
• pysäkki. Keskellä yötä se kohta jossa kellon molemmat viisarit osoittavat ylös ja eteenpäin.
• taitekohta. Vaa´an kieli. Tilaisuus, mahdollisuus.

Kuitenkin se on yksi päivä, keskiyön kohta kaikkien muiden päivien ja öiden joukossa. Mutta koska se on päivä ja yö kahden vuoden välissä, sille paukutetaan ilotulitteita taivaan täydeltä. Sille katetaan herkkuja notkuvat pöydät. Sille kilistellään porejuomia änkyrähumalaan asti. Sitä juhlistetaan ystävien, tuttujen ja tuntemattomien kanssa. 

Se kokoaa ihmiset kaduille, toreille, aukioille. Joukossa kaikki tiivistyy. Tila, tunnelma, henkilökemiat. Iloa ja rähinää. Kaksi ääripäätä, vastakohtaa. Toista tarvitaan ja tavoitellaan. Toiseen usein ajaudutaan. Jotkut kehittelevät sitä anarkiaan asti.

Ilotulitusta Senaatintorilla seuratessani ja miehen kanssa Espaa käsikynkkää kulkiessani näin paljon iloa ja paljon pahaa. Riitaa, pullojen heittelyä, sairaskohtauksen saaneen avuksi hoitohenkilökunnan tuoneen ambulanssin tuulilasin kivityksen. 
Ihan oikeasti jäin miettimään mikä meitä ihmisiä vaivaa. Miksi osa meistä on menettänyt ihmisyyden, säädyllisyyden, kohteliaisuuden, huomaavaisuuden?

Maailmaa ei muuteta kuin itsestä käsin. Jokainen hyvä teko jollekin toiselle kertautuu. Sillä se, joka on saanut hyvää osakseen, vie sitä mukanaan. Hyvä on hieno pöpö, jota vastaan ei ole kehitetty rokotetta eikä immuniteettia. Jokainen meistä ottaa kaiken hyvän vastaan mukisematta. Toivottavasti edes osa vie sitä eteenpäin. 
Tartuttaa jonkun toisen.

Oikein mukavaa alkavaa viikonloppua.

Ollaan ihmisiksi.