Elokuun parhaita paloja

Kuvakooste ja top 5 jutut


Elokuuni oli alku lomaa ja loppu arkea. Aurinkoisia päiviä Saaressa. Lämpimiä hämärtyviä iltoja, kuutamoa ja tähdenlentoja tähtikirkkaina öinä. Sammakoiden kurnutusta ja sirkkojen siritystä.
Loman jälkeistä arkeen totuttautumista. Miten nopeasti tottuukaan joutenoloon!

Elokuu aloittaa syyskauden niin töissä kuin omassa elämässä. Aikataulut ja tapaamiset. Kalenteri kädessä, puhelin korvalla, kannettava sylissä. Huh! Mutta tykkään. Kaupunkiarki on se oikea. Saari täyttynyttä unelmaa.

Kuvakoosteen kuvat ovat elokuun blogijutuista. Tässä linkit kyseisiin postauksiin:

PARASTA KESÄSSÄ | PYSYVYYDESTÄ | VAAHTOPÄITÄ | PERUNASALAATTIRESEPTI
ELOKUU-HAASTE | UUDELLA FILLARILLA | HIUSMALLINA | ARKI ALKAA VALKOISISSA
KASTEHELMI-ARVONNA VOITTAJA | JULKIMEIKKAAMISESTA | VENETSIALAINEN ILTA | KOHTALONA SATTUMA?

Kohtalona sattuma?

sattuma vai kohtalo vai ei kumpikaan

Venetsialainen ilta

Elokuun pimeydessä

Julkisesta meikkaamisesta

yksityisyys julkiseksi



Ensin kahvista tuli mukaan otettavaa, matkalla juotavaa. Sitten syötävät, aamueväät ja päivän välipalat tekivät julkisista liikkuvia ruokailupaikkoja. Nyt myös meikkaaminen on siirtynyt pois kotoa.

Olen jo pitkään ihmetellyt julkista meikkaamista. Tunnetteko tapauksia? He meikkaavat julkisissa kulkuvälineissä, joskus ihan kadulla seisten tai jossain ostoskeskuksen penkillä. Kanssamatkustajien ja ohikulkijoiden katseiden alla.

Kastehelmi arvonnan voittaja

Arvonta oli blogin ensimmäinen ja siitä syystä itselleni merkityksellinen. Kokemuksena uusi. Oli mukavaa seurata osallistujien karttumista ja huomata miten monia blogituttuja minulla jo on. Ja että sain myös uusia.
Teidän kaikkien seuraajien kanssa on mukava jatkaa. Ilman säännöllisiä seuraajia ja lukijoita ei blogin pitämisessä olisi mielestäni mitään mieltä. Yhteisöllisyys, keskustelu kommettiosiossa ovat blogin pitämisen parhaita asioita. Ja että olette siellä ja haluatte kuulla juttujani. Katsella kuviani.


Vaikka emme kasvotusten tapaisikaan, treffaamme täällä, teidän omissa blogeissa ja yhteisten blogituttujemme blogeissa. Mukava tietää että olette siellä.

Arvontageneraattorina toimi Random.org

Arki alkaa valkoisissa

& pikkuisen oranssia

Hiusmallina

Hiuksista ja vähän heikoista kohdista



Kaksi on asiaa, joita en itsessäni vaihda: hiukset ja kynnet. Kaikelle muulle saisi tehdä paljonkin. Ja kyllähän noille mun kahdelle suosikillekin tehdään. Säännölliset kampaajakäynnit ja kynsihuollot.

Kaipaan hiuksiini silloin tällöin vaihtelua. Mulla on aikuisena ollut alle pepun ylettyvistä hiuksista ihan lyhyisiin hiuksiin erilaisia malleja ja värejä. Nykyistä hiusmallia aloin kasvattamaan liki poikatukasta keväällä 2013. Pari vuotta siinä meni, että polkahtava tuli.

Kuvan ilme kertoo kaiken: Aamu, töihin matkalla, perjantai ja luureissa hyvä musiikki. Tukka suorana. Ei vauhdista vaan taipumattomuudesta. Mulla on hiukset, joilla on oma tahto. Se poikkeaa suuresti omastani. Vaikka kuinka föönaan, kikerrän ja piperrän, töpöttelen ja tuputtelen kaikki mahdolliset tököttimet viimeistään töissä (tai jo matkalla) hiukset roikkuvat piikkisuorina.

Uudella fillarilla

Pyöräilyn uusi tuleminen

Ai että on ihanaa taas pyöräillä muutaman vuoden tauon jälkeen. Edellisessä muutossa nelisen vuotta sitten tuli monen muun pois laitetun tavaran joukkoon lisättyä silloinen pitkäikäinen polkupyöräni. Tarkoitus oli ostaa uusi kunhan muuttohässäkästä olisi selvitty. Noh, hässäkkä oli ja meni, mutta pyörän paikka on ollut tyhjänä näihin aikoihin asti.

Vaan ei enää. Nyt viilettelen pitkin poikin uudella pyörälläni. Nautin uuden pyörän kevyestä rullaamisesta. Mikään ei nitise eikä natise. Vaihteiden vaihto pienellä liikkeellä suuremmaksi tai pienemmäksi. Takapyörän keskiössä ei mikään ritise eikä ratise. Rullaa vaan sujuvasti eteenpäin.

Totuttelen jalkajarruihin. Ei uskoisi miten hankalalta ne tuntuvat vuosikymmenien käsillä jarruttelun jälkeen. Käsien lihasmuisti näyttää olevan pitkä. Jarrutustilanteissa kädet automaattisesti hakevat jarrukahvoja ja vasta sitten aivot käskevät jalkojen toimia. Niin että en oikeasti vielä kovin kovaa huristele. Että ehdin päättää miten se jarrutus on tehtävä :)

Ajelen rauhassa ja ihastelen maisemia. 

Jännää muuten tämä polkupyörien jarrupolitiikka. Aikoinaan kaikki pyörät pysäytettiin jalkajarruilla. Sitten tulivat vaihdepyörät ja käsijarrut. Oli siinä opettelemista. Kerran lensin ohjaustangon yli kun länttäsin käsijarrut pohjaan. Pyörä oli silloisen poikaystäväni uusi 21-vaihteinen. Vain vaivoin pystyi pyörän omistaja kätkemään huolen pyörästään kun minä makoilin tienpenkalla miettien onko mikään paikka enää ehjänä. Oli ne, paitsi yksi pikkuvarvas. Se murtui. Myöhemmin oman käsijarrupyöräni kanssa osasin olla varovaisempi. Vahingoista viisastuu, sano ;D

Ostin uuden polkupyrän muutama viikko sitten. Saman merkkisen ja mallisen kuin 35 vuotta sitten. Ja vielä samasta pyöräliikkeestä kuin silloin 1980-luvun alussa. Jotain pysyvää tässä alati muuttuvassa maailmassa sentään vielä. 

Suomen polkupyörätukku / Malmin raitti 9, Helsinki. Erikoisliike, joita erityisen paljon kaipaan ja käytän aina kun se on mahdollista. Osaavat myyjät ovat parasta.

Pyörän valinnan olin jo sopinut itseni kanssa kun kauppaan menin. Myyjän avustuksella valittiin oikea rungon koko. Ajelin myymälän edustan pihalla ja testailin pyörää. Samaan aikaan myyjä seurasi sivusta ja teki ehdotuksia pyörän säädöistä. Säädettiin satulan ja ohjaustangon korkeus, vaihdettiin satulan pikakiinnitys vaikeammin avattavaan ja lisälukko kiinnitettiin pyörän runkoon. Samalla keskuteltiin uuden pyörän ominaisuuksista ja pyöräilystä noin yleensä.

Oikein tyytyväinen olen saamaani palveluun. 

Että tällaista pyöräilyintoa täällä.

Vielä muutama päivä Iittalan Kastehelmi arvontaa jäljellä. Arvontaan tämän klikkauksen kautta.

Mukavaa viikonlopun alkua kaikki te siellä <3

Sii juu

Elokuu

Luontokuvia - MakroTex haaste
     
           & muistathan osallistua Kastehelmi-arvontaan



Minun elokuu on Saarta. Sen yksityiskohtia. Elokuista tunnelmaa. Loppukesää.
Mieli jo syksyyn päin kallellaan, vaikka kesäähän elokuu vielä on. Mutta jo kypsää ja valmista.

Tervetuloa kaikki blogin uudet seuraajat <3 Mukavaa että olette liittyneet joukkoon.
Teille uusille seuraajille kerron, että kesänviettopaikkamme on Saari ja siellä meillä on "mökkinä" teltta. Saarijuttuja blogissa on paljon. Linkki niihin löytyy sivubannerin kuvakkeesta Saaressa tai tästä - klik.

- ja sitten elokuuhun.

Elokuiset aamut. Aamukatse suurina pisaroina ruohonkorsilla. Kostea ilma. Sitä on helppo hengittää. Kosteus tekee hyvää iholle ja vetää hiukset kiharaan.

Elokuinen sato. Metsässä valmistuneet herkut. Marjat ja sienet. Tänä vuonna sieniä on ollut monipuolisesti. Kanttarelleja moneksi ateriaksi.
Kärpässieni ilahduttaa minua aina kun sellaisen näen. Siitä tulee mieleen oman lapsuuteni kuvitetut satukirjat. Niissä sienet olivat aina söpöjä punalakkisia kärpässieniä.
Puolukoita on nyt paljon tekeytymässä. Nämä puolukat kellarimme polun varresta. Vähän aikaa sitten siitä poimittiin mustikat aamurahkan kaveriksi.
Pihlajanmarjat - ehdotonta elokuuta.

Elokuiset syksyn merkit. Viimeistään elokuussa ensimmäiset lehdet putoavat puista. Ovat yksinäisiä, joukosta jo erkaantuneita. Oman osuutensa kesästä eläneet. Muistuttavat lähestyvästä syksystä. Haikeita.

Elokuinen valo ja varjot. Auringon valon lämmin syvyys ja varjojen tummuus. Vastakohdat. Vielä elokuussa tasavertaisia. Myöhemmin varjot muuttuvat pimeydeksi. Ilman valoa ei voi olla varjoja.

Elokuun pehmeän lämpöiset illat. Kun aurinko on mennyt mailleen, laskeutuu ympärille lempeä pimeys. Tähtikartta syttyy taivaankannelle. Sammakoiden kurnutus kosteikossa. Lepakoiden pyrähtelyt metsäaukiolla.
Telttaan sytytetään kynttilät. Ilta kuluu pehmeässä valossa. Iltalukeminen taskulampun valossa. Hämäryys on peitto johon on mukava joka ilta kääriytyä.

Minkälainen on sinun elokuusi?
Lisää elokuisia kuvakoosteita löydät Pieni Lintu blogin MakroTex-haasteesta.

Tässä blogissa Iittalan Kastehelmiarvonta käynnissä. Oletko jo osallistunut :)?
Tästä arvontaan - klik.

Tunnelmallista elokuuta kaikki te siellä <3
Sii juu!

Perunasalaattia Uudesta-Seelannista

nyt herkutellaan

Perunasalaatteja on moneksi. Tässä yksi. Mutta tämän jälkeen ei muista väliä. Kertakaikkisen maukasta. Sopivan kosteaa ja kielen vievää. 

Toiselta puolelta maapalloa tänne meidän iloksi tämä. Uudesta-Seelannista ystäväpariskunnan mukana tullut. Hyvä että tuli, on niin hyvää. 

Perunat keitetään suolavedessä ja jäähdytetään. Pekonit paistetaan rapeaksi. Turkkilaisesta jugurtista, majoneesista ja sinapista sekoitetaan kastike. Maustetaan pippureilla, suolalla ja kapriksilla.

Keitetyt perunat kuoritaan ja pilkotaan sopivan kokoiseksi paloiksi. Paistettu pekoni leikataan pieniksi viipaleiksi. Sipulit viipaloidaan ohuiksi viipaleiksi.

Kaikki tarveaineet sekoitetaan keskenään.

Koristellaan persiljalla tai ruohosipulilla.

Annetaan vetäytyä jääkaapissa muutama tunti tai yön yli.

Tarjotaan lisukkeena mieleisten herkkujen kanssa.

Kiitos reseptistä ystävät!

Maistuisiko tämmöinen?

On hyvää. Suosittelen. Kummipoikakin tykkäsi kovasti kun kävi maistelemassa :)

Mukavaa sunnuntaita kaikki te siellä <3

Sii juu!

Vaahtopäitä

Tuulisen päivän merimaisemaa

Tänään on tuullut ja satanut.Tulimme Saareen sopivasti kahden saderintaman välissä. Satoi matkalla, mutta se loppui juuri sopivasti kun oli aika matkata laiturilta teltalle. Tavaratkin ehdimme laittaa paikoilleen ennen seuraavaa sadetta. Onni on päästä kuivana perille. Teltassa elämä on paljon helpompaa ilman vettä valuvia vaatteita ja tavaroita :) 

Välillä aurinkokin on näyttäytynyt. Tuulta sen verran enemmän, että se on saanut meren pauhaamaan. Nostattanut vaahtopäitä aallon harjoille ja kuohuvia pärskeitä aaltojen lyödessä vasten rantakallioita. 

Kova kohina. Meren kohina peittää kaikki muut äänet. Vierelle voi toinen kävellä, etkä kuule askeltakaan. Näet huulten liikkeistä, että sinulle puhutaan, mutta ei muuta. Vain huutaen pauhun yli voit tulla kuulluksi.

Tykkään olla meren kovan äänen saartama. Samoin kun sumun ympäröimänä. Kova ääni ja sumu ovat suojakilpiä muuta maailmaa vastaan. Olla niin saarroksissa, ettei voi kuin kuvitella kaiken muun. Tietää että manner on tuolla ja etelä jossain toisessa suunnassa. Mutta ei kuule tai näe enempää. Joskus on mukava olla vain itsekseen. Omien ajatusten kanssa tai vaikka ilman niitäkin. Meren kova kohina on oikein hyvää pään nollausta. 

Suosittelen kokeilemaan :)

Mukavaa torstai-iltaa kaikki te siellä. 

Sii juu!

Pysyvyydestä

Tyhjien hyllyjen nostattamia ajatuksia

Nyt ei puhuta rahasta eikä liikevaihdoista. Nyt puhutaan tunteista. Siitä mitä joku asia voi merkitä itselle. Siitä kun tuntee menettäneensä jotain omasta menneisyydestään. Kun joku on aina ollut ja sitten sitä ei enää ole. Miltä se tuntuu?

Tässä meidän nykyisessä hektisessä ajassa mennään ja tullaan. Kiireessä ei aina ehdi eikä edes vaivaudu tutustumaan paremmin. Kun on niin paljon kaikkea mistä valita. Kun niin monet ovat meidän huomiosta kiinnostuneita. Kukaan ei huomaa eikä paljon välitä jos joku joukosta onkin poissa. Ettei sitä enää ole. Mitä välii, hei! On niin paljon muita. On niin vähän pysyvää.

Toista oli ennen. Kehitys verkkaisempaa, elämä enemmän paikoillaan. Vaihtoehtoja vähemmän. Ympärillä enemmän pysyvää, ennakoitavaa. Tuttua ja sellaisena turvallista. Saattoi luottaa, että tuo tuossa on vielä huomenna, ensi vuonna, aina. Että oman kerrostalon kivijalan maitokauppa oli paikallaan. Myi ruuat ja juomat. Kauppias hoiti asiakkaiden mielenterveyttä kyselemällä kuulumiset ja kuuntelemalla aidosti myös vastaukset. Kauppa jonne saattoi poiketa, vaikka ei ollut mitään vaille. Muuta kuin juttuseuraa.

Pysyvyyttä tarvitaan. Että tietää mistä on tullut. Että tietää miksi on siinä missä on. Jokaisella on omat pysyvyyden kiintopisteensä. Asiat joista muistaa mennyttä, jonka varaan voi myös laskea tulevaa. Pysyvyyttä voi olla vaikea selittää, mutta sen tuntee. 

Pikkuhiljaa pienet kaupat ovat kadonneet. Lopettaneet, kun me asiakkaat olemme niin halunneet. Olemme halunneet suurta, kaunista ja paljon. Kerroksittain ja hyllymetreittäin vaihtoehtoja. Eivät ne pieneen kauppaan mahdu. Runsaudelle on rakennettu hehtaarihallit, joiden käytäviltä saa hakea myyjää joka, jos sellaisen onnistuu löytämään, ei osaa kertoa tuotteista sen enempää kuin jo entuudestaan tiedät. Jos jotain on hyllyltä loppunut, tilalle ei kipaista hakemaan uutta. Ei, koska varastot ovat kaukana. Ehkäpä kokonaan eri kaupungissa. Kun joku on myyty loppuu, kaupataan sen tilalla ”ei oota”.

Kävelin tänään tyhjenevän Anttilan käytävillä. Tunnelma oli seesteinen ja rauhallinen. Ei mitään viime viikon konkurssimyynnin aloituksen veroista ostoryntäystä. Ihmiset olivat jo saaneet haluamansa uppoavasta laivasta. Tyhjät hyllyt olivat surullinen näky. Mitään ei jää jäljelle mistään. Ostin muutamia tavaroita. Uuden kahvikupin töihin, ihonhoitotuotteita ja ikivanhan sähköhammasharjan tilalle uuden. Vaihdettiin ajatuksia kassan kanssa. Nyt oli aikaa. Kukaan kun ei jonottanut takanani. Kerroin, että tuntuu haikealta kun Anttila nyt näyttää lopettavan toimintansa. Anttila kun ollut koko ikäni olemassa. Sellainen tavallisten ihmisten kauppa. Nuori myyjä melkein kuin lohduttaen sanoi: ”ei tätä pian enää kukaan muista”. Nuori nainen, joka on tottunut siihen, että pysyvää on vähemmän kuin muuttuvaa. 

Kyllä muistaa. Sellaiset jotka ovat eläneet silloin kun asiat olivat ja pysyivät. Kun muutos ei ollut päivän sana. Kun joku kauppaketju on sinnitellyt sieltä tänne asti, kyllä sen muistaa. Ja huomaa, kun se puuttuu. Tavallisten ihmisten kauppa.

Kuitti - sekin oli jotenkin niin surullinen.

Että näin.

Sii juu!

Parasta kesässä

Ensimmäistä kertaa mukana MakroTex haasteessa - jihuu, uusia aluevaltauksia ;D

Parasta kesässä on - kesä itse. Pitkät valoisat päivät. Luonnon vehreys. Saaristo ja meri. Loma. Aikatauluton aika. 

Kesällä ihanaa on loman tarjoama kiireettömyys. Utuiset rauhalliset aamut. Kun itse on ehtinyt nousta, herätä kunnolla katselemaan ja kuuntelemaan kesäaamua. Toiset vielä untenmailla.

On aikaa kaikelle sille, mikä arjessa jää vähemmälle. Kuten esimerkiksi lukeminen. Kun voi tarttua kirjaa, uppoutua tarinaan ja antaa kaiken muun olla.

Puheen sorina  ja leppoisa tunnelma aamutorilla. Aikaisin aamulla torikahviloissa tuoksuu vasta keitetty kahvi ja tuore pulla. Aamuisella työmatkalla voi poiketa torin kautta. Lähteä vähän aikaisemmin liikkeelle ja hengähtää hetken torin tunnelmassa. Ostaa töihin mukaan tuoreita vihanneksia tai tuokkosellisen marjoja. 

Saaressa on mukavaa odotella laiturilla kauppalaivaa. Tervehtiä saaritutut ja vaihtaa kuulumisia. Kauppalaivalla on aikataulunsa, mutta se tulee kun edellisten saarien asukkaat ovat ostoksensa tehneet. Eikä se jatka matkaansa omaltakaan laiturilta ennen kuin kaikki ovat saaneet tarvitsemansa. Kiireetöntä ja leppoisaa.

Kauppalaivasta on oma postaus aikaisemmalta kesältä - klik ja olet kauppalaivassa ;)

Kesällä voi hoitaa jalkojaan ja mieltään kivillä kävellen. Auringon lämmittämät ja meren silottamat kivet tuntuvat jalkojen alla mukavilta. Kivillä kävely vaatii keskittymistä ja rytmiä. On oltava muutama kivi edellä. Päätettävä hyvissä ajoin minne seuraavaksi astuu. Oltava läsnä.

Kesässä ihanaa on kiireetön aika ystävien kanssa. Kesällä ollaan ulkona, grillataan ja herkutellaan. Kilistellään kesäjuomia. Tehdään mukavia asioita yhdessä. 

Kesän parhaita herkkuja ovat uudet perunat. Ohutkuoriset ja kiinteät. Voinokareen kanssa. Nam!

Pitkät päivät, jotka eivät iltaan lopu. Aurinkoa melkein kellon taulun ympäri  - onko parempaa? Kun iltamyöhäisellä on yhtä valoisaa kuin päivällä. Kun yö on yötön.

Kesässä parasta on kevyt vaatetus. Helppous. Kengät jalkaan, laukku olalle ja menoksi.

Nämä muun muassa ovat minulle kesän parhautta. Mitkä asiat sinusta ovat kesässä parasta?

Lisää Parasta kesässä juttuja voit lukea Pieni Lintu blogissa.

Oletko jo osallistunut tässä blogissa ihka ensimmäiseen arvontaan? Linkki arvontaan sivubannerissa oikealla ylhäällä. Onnea arvontaan!

Nautitaan kesästä.

Sii juu!