Vaahtopäitä

Tuulisen päivän merimaisemaa

Tänään on tuullut ja satanut.Tulimme Saareen sopivasti kahden saderintaman välissä. Satoi matkalla, mutta se loppui juuri sopivasti kun oli aika matkata laiturilta teltalle. Tavaratkin ehdimme laittaa paikoilleen ennen seuraavaa sadetta. Onni on päästä kuivana perille. Teltassa elämä on paljon helpompaa ilman vettä valuvia vaatteita ja tavaroita :) 

Välillä aurinkokin on näyttäytynyt. Tuulta sen verran enemmän, että se on saanut meren pauhaamaan. Nostattanut vaahtopäitä aallon harjoille ja kuohuvia pärskeitä aaltojen lyödessä vasten rantakallioita. 

Kova kohina. Meren kohina peittää kaikki muut äänet. Vierelle voi toinen kävellä, etkä kuule askeltakaan. Näet huulten liikkeistä, että sinulle puhutaan, mutta ei muuta. Vain huutaen pauhun yli voit tulla kuulluksi.

Tykkään olla meren kovan äänen saartama. Samoin kun sumun ympäröimänä. Kova ääni ja sumu ovat suojakilpiä muuta maailmaa vastaan. Olla niin saarroksissa, ettei voi kuin kuvitella kaiken muun. Tietää että manner on tuolla ja etelä jossain toisessa suunnassa. Mutta ei kuule tai näe enempää. Joskus on mukava olla vain itsekseen. Omien ajatusten kanssa tai vaikka ilman niitäkin. Meren kova kohina on oikein hyvää pään nollausta. 

Suosittelen kokeilemaan :)

Mukavaa torstai-iltaa kaikki te siellä. 

Sii juu!