Joulua - vol. 2

- adventin aloitus ja joulukynnet

Joulua kohti. Luukku kerrallaan. Punaisissa kynsissä.

Partiolaisten joulukalenterilla on pitkät perinteet meidän perheessä. Minä olen niitä aikoinaan myynyt ja sitten lapseni omina partioilaisvuosinaan. Sen jälkeen se on joka vuosi käyty ostamassa jonkun lippukunnan myyntipisteestä. Ainoa oikea joulukalenteri omaan makuuni. Kuvitus selkeä. Jokaisen luukun takaa avautuva kuva muuttuu osaksi kalenteria. Suomalainen. Adventit ja itsenäisyyspäivä huomioitu. Ja mikä parasta: luukkujen avaamisen voi aloittaa jo tänään, ensimmäisenä adventtina. Minäkö malttamaton ;)?

Kynsien värityksen suhteen olen vaihtelun haluinen, mutta joulun ajaksi aina punaista ja kimallusta. Niin tänäkin jouluna.

Jos joulukalenteri on vielä hankkimatta, ei kauppaan tarvitse kiirehtiä. Joka vuotinen 

Positiivareiden joulukalenteri

avautuu ihan pian. Se kuuluu myös joulun odotusperinteisiini. Kaunis ja tunnelmallinen. Eikä luukkuja pääse kurkkimaan etukäteen ;)

Kaunista adventin aikaa!

Joulua - vol. 1

- joulukadun avajaiset

Se on taas täällä. Aleksin joulukatu valoineen ja koristeineen. 
Liikkeellä oli paljon ihmisiä. Valojen syttymisen ja kulkueen jälkeen käveltiin ihmisjoukon mukana joulukatu päästä päähän. Stockmannin perinteisen jouluikkunan edusta oli tungokseen asti täynnä ihmisiä. Käyn katsomassa ikkunan toisella kertaa tarkemmin. Sekin kuuluu jouluperinteisiini. 

Kotona lämmiteltiin kauden ensimmäiset glögit - valkoviiniglögi on mun lempparia. Samalla korkattiin myös joulutorttukausi avatuksi. 

Tästä alkaa meidän perheen joulun odotus. Pikkujouluna, ensimmäisen adventin aattona, haetaan jouluvalot ja koristeet kellarista. Kaikkia ei asetella esille kerralla. Pikku hiljaa koristellaan ja joulukukitetaan kotia. Poltellaan kynttilöitä. Tunnustan olevani oikein kunnon kynttiläihminen. Kynttilöitä on paljon. Erilaisia ja monenlaisina kokoonpanoina.

Joulu jakaa ihmisiä moneen leiriin. On yltiöjouluilijoita ja niitä jotka poistaisivat joulun kalenterista. Loput ovat jotain tuolta väliltä. Itsekin vierastan joululaulujen kuulemista marraskuun alussa ja joulumainoksien ja koristeiden esittelyä paljon ennen joulukuuta. Mutta ei se omaa jouluun valmistautumistani haittaa. Tykkään joulun tunnelmasta ja toivotan sen tervetulleeksi hyvissä ajoin ennen joulua. 

Mennään jokainen omalla tahdillamme kohti joulua. Valmistaudutaan tai ollaan kuin ei joulua olisikaan. Jokainen ratkaisee asian itselleen sopivimmalla tavalla. Se on tärkeintä. 
Oli joulu tai ei, sopuisa olo itsensä kanssa on parasta. Siitä syntyy hyvä olo ja tunnelma kaikkeen elämään. 
 

Jouluaatto on tasan kuukauden kuluttua. Sitä kohti jokainen tyylillään.

Mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa meille kaikille!

Rakkain kuppi kaikista

- ja vähän äitiydestä


Aamukahvikuppihaasteeni on edennyt viimeiseen kuppiin. Siihen kaikista tärkeimpään. Ja rakkaimpaan.

Kahvikuppini 5/5

Kupeista kaunein ja kultaisin. Täynnä tunnetta. Ajalta jolloin lapseni olivat viikkoraha-iässä. Sen ikäisiä, etteivät saaneet yksin mennä kovin kauas kotoa. Säästivät pienistä rahoistaan ahkerasti ja päättivät yhdessä kulkea vähän useamman kadun yli ja käydä ostamassa pienestä lahjatavaraliikkeestä äitienpäivälahjan. Suunnitelma ja toteutus ihan vaan kolmistaan.

Kupin saadessani olin otettu tästä yhteisestä hankkeesta. Karkit ja muut pienet ostokset oli jätetty tekemättä. Katujen yli oli liikuttu varoen ( ja huonoa omaatuntoa potien). Jälkeenpäin kuulin, että nuorimmaiseni oli moneen kertaan aikaisessa keventää kolkuttavaa omaatuntoaan kauppareissusta, jota oikeasti ei olisi saanut liian pitkän matkan takia tehdä, mutta isommat sisarukset saivat pikkuveljen pitämään salaisuuden äitienpäivä-aamuun asti. Voi sitä ilonpaloa lasteni silmissä kun ilahduin, en torunut. Kiitin ja halasin moneen kertaan. Tarkoitus pyhittää keinot <3 

Maailman paras äiti. Se meni suoraan sydämeeni. Tuntui, että rima oli tekstin myötä korkealla. Maailman paras. Voiko sellainen olla? Ainakaan äiti. Minä? 
Mietteeni käyvät vielä tänäkin päivä syvällä äitiyden olemuksessa kun mukin tekstiä katselen. Mikä on paras? Kenelle? Riittävän hyvä? Mikä se sellainen on? Riittävän hyvä lapsilleni? Mikä mitta on riittävän hyvä? 

Äiti-ihmisiltä eivät kysymykset lopu. Oma äitiys on aina suurennuslasin alla. Äidin oman ja ympäristön tiukassa arvioinnissa. Äitiys muokkautuu lasten kasvaessa, kokemuksien karttuessa. Niin hyvien kuin vähän huonompienkin. Vasta nyt, kasvatustyötäni taaksepäin arvioidessani luulen tietäväni, kuinka kaikki olisi pitänyt tehdä. Monen asian tekisin toisin, monen asian antaisin olla. Mutta siitä huolimatta olen lapsilleni parhain äiti. Ainoa oikea. Aikanaan maailman paras. Myöhemmin maailmalle saattelija.


Haastan mukaan kertomaan omista kahvi- / teekupeistaan Innan Mummon matkassa -blogista. Haaste alunperin koski aamukahvi- / teekuppeja. Viitenä päivänä. Kuppi per päivä. Mutta tämä haaste taipuu moneksi. Sen saa muokata mieleisekseen. Kunhan kertoo mieleisistä kupeistaan. Lähtisitkö Inna mukaan?

Mukavaa lauantaita!

Tallinnassa

- vanhaa kaupunkia & lempikahvila

Tallinnan reissuja tulee tehtyä silloin tällöin. Usein nopealla varoitusajalla. Asutaan laivasataman nurkilla, on helppo lähteä silloin kun siltä tuntuu. Noh, ei sentään ihan nurkilla asuta, mutta melkein.
Eilen tehtiin päiväreissu. Laivassa mukavasti tilaa. Tallinnassa rauhallinen arkipäivä. Yllätyttiin kuinka kylmä siellä oli. Maassa kuuraa ja muutama aste pakkasta. Napakka tuuli kaupan päälle. 
Pistettiin reipasta kävelyä Vanhaa kaupunkiin. Joka kerran ihailen Vanhan kaupungin idylliä. Paikkaan on vuosien saatossa panostettu. Vanhoja taloja on hienosti entisöity. Nytkin sieltä täältä kuului kilkettä ja kalketta. Jotain jossain paranneltiin.
Melkein aina me käydään Maiasmokk-kahvilassa. Vanha ja perinteikäs. Kahvila ja meidän tapa. Leivonnaisista pitävän paratiisi. Vaikeus päättää millä herkuttelisi. Otetaan useampaa sorttia ja nautiskellaan.
Vanhasta kaupungista keskustaan kauppoja kiertelemään. Aina sieltä jotain mukaan lähtee. Tällä kerralla oli vähän listan tynkääkin ostoksia ajatellen. Kaiken löysin minkä ajattelinkin. Niistä toisella kertaa tarkemmin.
Illalla kotiin kävellessä katselin ympärilleni ja mietin, ettei meilläkään hullummalta näytä. Ne on vaan nämä omat tutut nurkat, jotka joskus jäävät vähemmälle huomiolle kun ovat osa arkea.

Senaatintorilla koin melkein veret seisauttavan näyn: Aleksin jouluvalot paloivat. Mitä!?! Onko joulukadun avajaiset pidetty ilman meitä? Lapsesta asti olen käynyt joulukadun avajaisissa. Sitten omien lasten kanssa ja nykyisin miehen kanssa kahdestaan. 
Huh, ei sentään. Avajaiset on ensi sunnuntaina 23.11.2014 Helpotuksen huokaus. 
Ne vissiin vaan lämmitteli lamppuja valmiiks ;)