juhannus - ajatusten pysäkki
Juhannuksen peruspilarit: kokko, yötön yö, ystävät ja tutut, yhdessäolo ja tunnelma. Näistä on muodostunut meidän juhannuksen perinteitä. Vuosia olemme hyvin samanlaisella kokoonpanolla kokoontuneet Saaren juhannuskokolle. Se on sellainen sanomaton sopimus. Kukaan ei kutsu ketään, kaikki vain tulevat. Samaan paikkaan, samaan aikaan. Mukana kullakin juotavaa ja syötävää. Omaan tarpeeseen ja toisille tarjottavaksi, miten vaan.
Hyvissä ajoin olimme miehen kanssa paikalla. Pikkuhiljaa muitakin, meille vieraampia, tuli paikalle. Ihastelimme kaunista iltaa, joka juuri sopivasti näyttäytyi sateisen aattopäivän jälkeen. Kohotimme mukilliset kuohuvaa kokolle ja keskikesälle.
Olimme siinä kahdestaan. Perinteisistä kanssajuhlijoista ei yhtäkään paikalla. Kaikki he jossain muualla. Osa ei Saaressa ollenkaan, yksi poistunut ikuisesti luotamme. Jossain muualla muut. Yhtäkkiä oli yksinäinen olo.
Jäin miettimään miten tärkeitä perinteet voivatkaan olla. Jatkuvuudessaan ja toistuvuudessaan turvallisia. Muistoja menneiltä vuosilta, toiveita tulevista yhteisistä hetkistä. Ne yhdistävät ihmisiä kokemuksina ja yhteisinä muistoina.
Tässä alati muuttuvassa maailmassa toivoisi voivansa säilyttää jotain itselle tärkeää perinnettä. Minäkin toivon, että olisin saanut viettää juhannustulia kuten aina ennenkin. Että iloista puheensorinaa ja rempseää naurua olisi ollut ympärilläni. Että kaikki ne, joita toivoin tapaavani, olisivat olleet siellä. Että olisi niinkuin aina on ollut.
Hiljaisuuden vallitessa kävelimme miehen kanssa rakkaalle kalliopaikalle Saaren eteläosaan. Asetuimme lähelle vesirajaa ja katoimme kalliolle eväämme. Aalloista tai edes mainingeista ei ollut vaaraa pöksyjen kastelijoina. Oli lähes tyyntä. Rauhallinen ja vähän utuinen horisontti maisemana. Joutsenperhe illallisella siinä vierellä.
Oli aikaa jutella, vaihtaa ajatuksia ja olla hiljaa omissa ajatuksissa.
Näinkin oli hyvä. Ehkä uusi juhannusperinne on saanut alkunsa.
Kauniita kesäpäiviä kaikki te siellä <3
Sii juu