Keskikesä ja haikeus



juhannus - ajatusten pysäkki









Juhannuksen peruspilarit: kokko, yötön yö, ystävät ja tutut, yhdessäolo ja tunnelma. Näistä on muodostunut meidän juhannuksen perinteitä. Vuosia olemme hyvin samanlaisella kokoonpanolla kokoontuneet Saaren juhannuskokolle. Se on sellainen sanomaton sopimus. Kukaan ei kutsu ketään, kaikki vain tulevat. Samaan paikkaan, samaan aikaan. Mukana kullakin juotavaa ja syötävää. Omaan tarpeeseen ja toisille tarjottavaksi, miten vaan. 

Hyvissä ajoin olimme miehen kanssa paikalla. Pikkuhiljaa muitakin, meille vieraampia, tuli paikalle. Ihastelimme kaunista iltaa, joka juuri sopivasti näyttäytyi sateisen aattopäivän jälkeen. Kohotimme mukilliset kuohuvaa kokolle ja keskikesälle.

Olimme siinä kahdestaan. Perinteisistä kanssajuhlijoista ei yhtäkään paikalla. Kaikki he jossain muualla. Osa ei Saaressa ollenkaan, yksi poistunut ikuisesti luotamme. Jossain muualla muut. Yhtäkkiä oli yksinäinen olo.

Jäin miettimään miten tärkeitä perinteet voivatkaan olla. Jatkuvuudessaan ja toistuvuudessaan turvallisia. Muistoja menneiltä vuosilta, toiveita tulevista yhteisistä hetkistä. Ne yhdistävät ihmisiä kokemuksina ja yhteisinä muistoina. 

Tässä alati muuttuvassa maailmassa toivoisi voivansa säilyttää jotain itselle tärkeää perinnettä. Minäkin toivon, että olisin saanut viettää juhannustulia kuten aina ennenkin. Että iloista puheensorinaa ja rempseää naurua olisi ollut ympärilläni. Että kaikki ne, joita toivoin tapaavani, olisivat olleet siellä. Että olisi niinkuin aina on ollut.

Hiljaisuuden vallitessa kävelimme miehen kanssa rakkaalle kalliopaikalle Saaren eteläosaan. Asetuimme lähelle vesirajaa ja katoimme kalliolle eväämme. Aalloista tai edes mainingeista ei ollut vaaraa pöksyjen kastelijoina. Oli lähes tyyntä. Rauhallinen ja vähän utuinen horisontti maisemana. Joutsenperhe illallisella siinä vierellä.

Oli aikaa jutella, vaihtaa ajatuksia ja olla hiljaa omissa ajatuksissa. 
Näinkin oli hyvä. Ehkä uusi juhannusperinne on saanut alkunsa.

Kauniita kesäpäiviä kaikki te siellä <3
Sii juu





10 kommenttia

  1. Voi miten kauniita kuvia ja kuvaavat hyvin haikeutta ja ikävää menneitä rakkaita hetkiä, perinteitä ja ihmiskohtaamisia. Mykivästän kaunis postaus.

    Lämpimiä ajatuksia täältä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia-kulta, kiitos kauniista kommentistasi <3 Tuli ihan tippa silmään. Tuntuu hyvälle kun omia ajatuksia ja tunnelmia ymmärretään.

      Kaikkea hyvää alkavalle heinäkuulle ihana Tiia <3<3

      Poista
  2. Uusi blogimalli on kiva, rauhallinen ja selkeä, seesteinen.
    Juhannuspostauksen neljäs kappale; perinteet. Se on just se asia, joka mua masentaa kaikissa juhlissa: kun ei ole perinteitä eikä läheisiä, joiden kanssa perinteitä muodostuisi ja vaalittaisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina <3
      Tykkään kovasti tästä uudesta lookista. Se on just niinkuin sanot.

      Noinkin se voi olla. Perinteet ovat jakamista. Itsekseen voi perinteitä muodostaa, mutta niillä on ehkä silloin erilainen merkitys. Ne ovat omia toistuvia tapahtumia, joita ei perinteeksi tule ajatelleeksi. Enemmän toistuvina tapahtumina, rutiineina tai jotain sellaista.

      Kaunista heinäkuuta Kristiina <3

      Poista
  3. Kauniit kuvat !!!! Ja ihana postaus.
    Aina se kirpaisee, jos on tottunut yhteisviettoon ystävien/sukulaisten kanssa, jos sitten huomaakin ettei heitä enää ole tai ovat jossain muualla. Mutta kun on pieni suku ja aina vaan pienemmäksi kutistuu, eikä silti olla juhannusta yhdessä vietetty, enkä ole maallaviihtyjätyyppiä (ts. ystävien mökit on niin kaukana, etten sinne mene pitkäksi aikaa) niin jopa yksinoloonkin juhannuksena on tottunut (ennen kävin lavatansseissa, jolloin se jussinviettokin oli erilaista).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 <3 Kiitos!
      Juuri tuo mihin kukin on tottunut ja sen totutun muutokset ovat usein taitekohtia, joissa pysähtyy miettimään. Me kaikki olemme erilaisia. Erilaiset perinteet muotoutuvat kunkin tarpeiden, toiveiden ehkä joskus myös sattumusten kautta. Eikös me tarvita ympärillemme juuri sen verran ihmisiä kuin hyvältä tuntuu? Toivoisin sen niin olevan, vaikka eihän se aina niin mene. Pääasia että kukin saisi olla tyytyväinen siihen kuinka asiat ovat. Ja tehdä mieleisiä asioita yksin tai muiden kanssa.

      Kaunista heinäkuuta orvokki-hyvä <3

      Poista
  4. Ihania kuvia! Voi minä niin pidän tällaisista eleettömän kauniista, vähän haikeistakin kuvista. Mikä ihana paikka syödä eväitä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outi, sinä ihana! Kaunis kiitos palautteestasi. Olen hyvin otettu.

      Lämpimiä, kesäisiä päiviä toivotan sinulle <3

      Poista
  5. Kiitos, Pirjo näistä mahtavista kuvista ja teksteistä! Luin blogiasi oikein urakalla, kun on jäänyt muutama päivitys välistä. Tuotat taidoillasi iloa ja oivalluksia meille lukijoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi Helena kauniista palautteestasi <3 Ilahduin ja pikkuisen liikutuin.

      Mukavaa pyhäpäivän jatkoa Helena!

      Poista

Mukavaa, että olet löytänyt blogiini. Kiitos jos vielä käytit aikaasi kommentointiin. Eläköön keskustelu!
Seuraamalla Oikeasti aikuista somessa, saat tiedon uusista postauksista ensimmäisten joukossa.

Facebook, Google +, Instagram, Pinterest @oikeastiaikuinen