Jännittää ihan kauhiast!

Mietteitä ennen leikkausta.

Olen taitava etukäteen miettimään, murehtimaan ja jännittämään kaikkia maailman asioita. Omia ja muiden. Kun sitten tällaisella huippumärehtijällä on edessä leikkaus, ei edes yöunet keskeytä ajatusten junaa. Aamulla ensimmäisenä, päivän mittaan kaiken aikaa - ainakin taustalla, kun töitäkin on tehtävä -  illalla jo ihan hirmuisesti ja nukkumaan mennessä paniikinomaisesti. Jännittämistä, miettimistä ja pohtimista. Jos jossain kohtaa uni voittaa, näen painajaisia. Melkein mieluummin valvon. Öiset aivot osaavat luoda taitavia kauhutunnelmia uniin.

Minua jännittää ihan mahdottomasti. Huomenna torstaina menen nilkkaleikkaukseen. Osittain irti oleva akillesjänne laitetaan takaisin paikoilleen ja samalla hiotaan särmäistä kantaluuta.

Toisten varassa oleminen pelottaa.

Ei niin etten ammattilaisiin luottaisi, kyllä luotan. Mutta että oma itsemääräämisoikeus ainakin leikkauksen ajaksi otetaan pois. Olen pari tuntia untenmailla - sanoi leikkaava lääkäri, minä siihen että ihan kauhistuttavan pitkä aika! -  täysin oman kontrollin, reagoinnin, ymmärryksen ja läsnäolon ulkopuolella. Tai oikeastaan olen jossain itseni sisällä tietämättä että olen edes olemassa. Samaan aikaan muut pitävät elintoiminnoistani huolta, leikkaavat ja hoitavat. Herättävät kun aika on. Pätkä elämästäni jää ikuisesti hämärän peittoon. Ei niin, että sitä pätkää kauheasti kaipaisin. Se on elettävä, jotta toipuminen voi alkaa. Pääsen toivottavasti pikaisesti kotiin. Kuntoutumaan ja palaamaan arkeen.
Sanoin miehelleni että viikonloppuna tehdään kaalilaatikkoa. Arkiset asiat auttavat. Ajatus kaalilaatikon teosta jotenkin rauhoittaa. Antaa lupauksen että pian olen taas kotona. Kyynärsauvojen avulla köpötellen - luulen että se on köpöttelyä, en ollenkaan ymmärrä kuinka opin kävelemään sauvojen avulla. Osavaraten leikattuun jalkaan. Miten kummassa sellainen tehdään? Kuinka paljon on osavaraus? Käytännön ihmisenä sitä miettii kaikkea tällaista, muun muassa.

Miten ihmeessä nukutettu ihminen kipataan mahalleen? Luulen että nukuttaminen tapahtuu selin - siis minä olen selinmakuulla - ja kun sitten taju on saatu kankaalle, käännetään koko komistus mahalleen. Vai onko heillä nostokurki? Eikös yhden ihmisen sallittu nostokyky liiku jossain 25 kilon kieppeillä. Sellaisia vartteja on mulla muutama - kröhöm...

Miten vastuullista työtä hoitotyön ammattilaiset tekevätkään. Sen lisäksi että toimittavat nostokurjen virkaa. Ilman heidän osaamista moni vaiva jäisi hoitamatta, olo ja elo vajavaiseksi. Moni elämä lyhyemmäksi, kivuliaammaksi, toivottomammaksi.
Miten heidän oma jaksaminen? Selkä? Tuo mahalleen kääntäminen vaivaa (myös) kovasti. Lötköksi nukutetun nostaminen samoin. Tätä miettiessä ihan hetken häivähtää tunne, että onkin hyvä ettei mistään tiedä mitään. Saavat kaikessa rauhassa ähkiä, puhkia ja sadatella, että osaakin olla painava tämä tässä.

Huh, kämmenet ihan hikoilevat tätä kirjoittaessani. Jännitys sen tekee. Sydän pamppailee nopeammin kuin tarvitsisi. Olen hälytystilassa. Valtavassa adrenaliinimyrskyssä. Itse itseni pahin vihollinen. Syövytän itseäni murheilla ja asioiden loppumattomalla märehtimisellä. Nainen, olet vaaraksi terveydellesi!
Minkä ajatuksilleen ja jännitykselleen voi? Järkevät ajatuksetkaan - joihin kyllä pystyn, vaikka ei ehkä uskoisi - eivät päihitä pelkoa. Tunne on vahvempi.

Tiedän, että on paljon isompia ja vaativampia leikkauksia kuin omani. Mutta tämä on minun juttu. Ohi en pääse. Leikkaus tarvitaan, että voin kuntoutua ja saada liikkumisen ilon takaisin elämääni. Ja että vähäksi aikaa on jättäydyttävä toisten hoidettavaksi, toisten varaan.

Vaikka on pakko, on se suuri luottamuksen osoitus. Ei ole toista ammattiryhmää, jolle luotamme kaiken. Jopa elämämme. Ilman hoitoa ei parane. Hoitoja ei ole ilman ammattilaisia.

Jos kuulkaa tämä kaikki kuulostaa kummalliselta, ristiriitaiselta, ihan hassulta, on se ihan varmasti juuri sitä. Järki ja tunteet kamppailevat mieleni herruudesta. Voi kun se leikkaus olisi jo onnellisesti ohi ja olisin sitä kaalilaatikkoa tekemässä.

Kuvat yhdeltä kävelylenkiltäni tässä lähistöllä. Kotimaisemia.

Viettäkää mukava keskiviikko kaikki te siellä <3
Minä ajattelen kaalilaatikkoa. Sitä kohti.
Sii juu!