New Year loading....

this is the beginning of anything you want



Elämässä ihanaa ovat mahdollisuudet. Kaikki se mitä voimme tehdä kunhan ryhdymme. Että paljon on itsestä kiinni. Olemme itsemme hyviä kirittäjiä tai hankalia vastustajia.
Kuinka sen haluamme olevan? Annammeko optimismin vallata ajatuksistamme alaa ja tasoittaa tietä uusiin haasteisiin, uusiin kivoihin juttuihin. Vai vedämmekö verhot eteen kun oma sisäinen mutruhuulemme yrittää vakuuttaa meille ettei kannata edes yrittää?

Näitä mietin näin vuoden vaihtuessa. Aika usein myös maanantaisin. Kuukauden alussa tai lopussa myös. Aamulla tai illalla useimmiten. Päiviksi, viikoiksi, kuukausiksi, vuosiksi pilkottu aika antaa näille ajatuksille ja uusille aluille mahdollisuuden. Uusi auringon nousu tuo mukanaan uuden puhtaan sivun elämän kirjaan.
Eikö olekin mukava ajatus, että kaiken voi aloittaa alusta, jatkaa paremmin, vaihtaa suuntaa, joskus ehkä peruuttaa. Voi myös jatkaa samalla tavalla, itselleen hyväksi valitsemallaan tiellä. Itsestä se on kiinni. Itsestä eniten.

Minulta teille ihanille  <3

       Kiitos että olette olleet siellä, kuulolla. Liittyneet eri kanavissa blogin seuraajiksi. Olette tärkeitä.
       Kaikkea hyvää uudelle vuodelle 2017.

Sii juu!

Tietokoneen käyttö haltuun!

                                                                         

 * Yhteistyössä KLINGEL-verkkokaupan kanssa

Päivätyöni on tietojärjestelmien parissa. Yksi tärkeä osa työtäni on osaamisen vahvistaminen koulutuksin. Toistuvasti törmään siihen tosiasiaan että uuden oppimista vaikeuttaa eniten tietokoneen käytön perusasioiden heikko hallinta.

Varttuneempi joukko ihmisiä, me jotka emme ole syntyneet ja kasvaneet tietokoneiden vieressä, olemme tilanteessa, jossa on ylitettävä mahdollinen vastenmielisyys ja osaamattomuuden tunne tietokoneen käyttöä kohtaan. Meidän on luovuttava sitkeästä päähänpinttymästä ettemme osaa, ettemme muka voisi oppia. Omat asenteemme ovat tässä(kin) asiassa suurin este ylitettäväksi.

Siksi olen erittäin ilahtunut KLINGEL-verkkokaupan tarjoamasta yhteistyöstä. Sain tutustua KLINGEL:n julkaisemaan, ilmaiseksi ladattavaan e-kirjaan Tietokoneen käytön alkeet – Tietokoneopas kaikenikäisille. 

Muistoja vuodelta 2016 - kuvahaaste

Katse menneeseen - MakroTex haaste


TAMMIKUU

Talvi tuli kovan pakkasen kera. Aurinko kulki matalalla luoden pitkiä tummia varjoja lumenvalkoiseen maisemaan. Surun varjot tulivat myös meidän elämään. Jouduimme jättämään hyvästit tyttären pitkäaikaiselle kissaystävälle <3

Joulussa on sitä jotakin

joulu on mielentila

Jouluinen tunnelma ja hyvä mieli

pieni kuusi - ihmeiden tekijä

Marraskuusta

se, mikä jäi kertomatta

Pimeys

kun valoa on vähän
          Makro Tex - haaste


Sininen hetki

Kuulakkaina iltapäivinä saattaa käydä kohdakkain. Nähdä vähäisen valon vaihtumisen sinisävyisestä kohti pimeää. Se ei kestä kauan. Sitä kannattaa jäädä katsomaan.

Arkiset asiat

ensimmäinen työpäivä

  

These boots are made for walking

arjen kynnyksellä

Ensimmäinen adventti ja ensiaskeleet ilman kyynärsauvoja ja tukikenkää. Hymyni on korvasta korvaan.

Kun ei voi, niin...

juuri silloin haluaisi

Heittäytyä selälleen lumeen ja tehdä isoja enkeleitä.
Työntää kätensä vastasataneeseen lumeen ilman käsineitä.
Tehdä lumiukko.
Rakentaa korkea lumilinna.
Kyykkiä hangessa, lapioida hikihatussa.

Todellisuus: En pysty kävelemään lumessa kastelematta varpaitani (tukikengässä ei ole kärkeä :/)

Juosta itsensä hikeen.
Tanssia aamuun asti.
Kiivetä portaita pitkin Stadionin tornin huipulle.
Uida Suomenlahti päästä päähän.

Todellisuus: Hammasharjakin on tosinaan kaukana.

Kierrellä kaikki kaupat ja sovitella jokaikistä vaatetta.
Juosta bussin perään, pyöräillä.
Liikkua ketterästi, nopeasti ja sulavasti.

Todellisuus: Käytän turvallisesti (ei helppoa kyynärsauvojen kanssa) rullaportaita, jos hissiä ei ole.

Hyvä Suomi!? Hyvä Me!?

häviöstä ja menestyksestä



Kun suomalainen menestyy ulkomailla, ei ylistävistä sanoista ole puutetta. Siinä on jotain erityisen hohdokasta: että ihan ulkomailla jotkut ovat pitäneet suomalaista hyvänä. Vau! Kyllä sen täytyy sitten olla hyvä. Näytöt kotimaassa saattavat olla vaikka kuinka hienoja, mutta siltikin ulkomainen sana painaa enemmän.
Tiedotusvälineet hoitavat raportoinnin. Sosiaalisessa mediassa kehutaan, kiitetään ja hehkutetaan: Hyvä Sinä Menestynyt! Hyvä Suomi! Hyvä Me?

Me??

Erilainen lokakuu

Vähän liikettä - paljon ajatuksia


Lokakuuni on ollut verkkainen ja rauhallinen. Askeleeni lyhyitä, pienetkin matkat pitkiä. Samaan aikaan kun luonto tuolla ulkona on vetäytynyt talvilevolle, olen minä voimistanut ja vahvistanut leikkattua nilkkaani. Noudattanut annettuja ohjeita, ollut kuuliainen. Väsynyt toisinaan puolinaisuuteen, omaan avuttomuuteeni. Hitauteen, kömpelyyteen. Tuskastunut toimettomuuteeni ja kiroillut harmaiden päivien hidasta kulkua. Odottanut seuraavaa ja sitä seuraavaa päivää. Silloin olisin taas vähän lähempänä tervehtymistä ja normaalia liikkumista. Silloin olisin taas omillani.

Kun toimintaa on vähän, on ollut aikaa ajatuksille. Ne ovat tulleet ja menneet. Kulkeneet mieleni liepeitä, ravistelleet irti tylsyyden hetkistä. Avartaneet katsettani moniin uusiinkin suuntiin. Ajatuksissaan kun astuu rajojen yli, voi sen ehkäpä joskus tehdä myös oikeasti.
Ajatus on aina ensimmäinen askel.

Pohjalla

- ulkoilua merenpohjassa luodoille asti

Kuinka paljon blogi kannattelee kirjoittajaansa?

blogien kirjoittajien kolme eri tyyppiä

Tunnustus blogilleni - Blogger Recognition award

iloinen hämmennys päällimmäisenä

Nyt hymyillään!

hymy, meidän mainoskyltti

Hymy on kanssakäymistä.

The kaalilaatikko ja ohje

kaalilaatikko - hyvän arjen symboli

Hyvää mieltä lokakuulle

kuntoutumista ja mukavia ajatuksia

Syyskuun jutut

Syyskuu alku oli ihanaa auringon paistetta ja kesäkodin paketoimista talvisäilytykseen. Kun se oli tehty alkoi loppukuussa olleen leikkauksen odottaminen. Oikeammin toivomista, että olisi jo ohi.
Syyskuussa myös iloitsin uudesta puhelimestani ja osallistuin vaatepartyyn ja kävin nuuhkimassa meri-ilmaa Pihlajasaaressa. Oma saarikausi kun päättyi, oli päästävä jonnekin saareen ;)

Onneksi hei ollaan nyt tässä! Lokakuun alussa katsomassa syyskuuta taaksepäin. Oikein hyvä näin.
Tässä minun syyskuuni, jutut blogissa:

Aika Töölössä

ajatuksia herättävä keikka

Jännittää ihan kauhiast!

Mietteitä ennen leikkausta.

House of Lola

rentoa arkea
* postaus sisältää mainoslinkkejä

Ensimmäisten joukossa

Kun itselleen on kovimmin perusteltava.

Pihlajasaaressa

pehmennetty lasku kaupunkiviikonloppuihin :)

Kesä pakettiin osa 2

haikeita aikoja



Maanantai oli kesämajan sisustan purkamista, tiistaina työtä jatkettiin. Ajatukset kulkevat omia polkujaan töitä tehdessä. Mennyttä kesää sitä enimmäkseen miettii, sen mukavia hetkiä. Haikeuden tunne päällimmäisenä - kesä on vietetty. Samalla on keskityttävä siihen mitä tekee sillä tehtävää on paljon. Kummallakin meillä miehen kanssa omat hommamme. Ei niitä erikseen jaeta, ne ovat muodostuneet aikaisempien kesien kokemuksilla. Hyvä järjestys tekemisessä on tärkeää että kaikki saadaan paikoilleen, paketti huolella kasaan. Pakettihan se sitten lopulta on mikä talveksi Saareen jää.

Kuvia katsoessa voi tuntua, ettei meidän hommissa ole päätä eikä häntää. Samaa mieltä mekin olemme tuossa vaiheessa kun ihan kaikki on levällään. Mutta se on sellaista hallittua kaaosta. Kyllä se tuosta...

Pieni maskotti on meidän teltan hyvähenki. Olemme olleet vuosia tällä samalla paikalla ja yhtenä kesänä löysimme tämän pienen hahmon sammalikosta kallion reunalta. Jonkun lapsen se varmasti joskus on ollut. Pitkään kateissa. Nyt se toimittaa meillä tärkeää virkaa. Muistuttaa pysyvyydestä ja jatkuvuudesta sekä tarinoista joita kukaan ei kerro mutta jotka voi kuvitella.

Kesä pakettiin osa 1

ja kauniita maisemia



Vaikka lomalla ollaan ei aika Saaressa ole ollut pelkkää lekottelua. Kesäkodin ja samalla koko kesän paketointia tämä on. Työntäyteistä ja tunteikasta.

Eilen maanataina purettiin ja pakattiin teltan sisustaa. Astiat ja tavarat kannellisiin laatikoihin. Kangastavarat lähtevät mantereelle. Ne eivät talvea täällä kestä.

Matot on jo viety aikaisemmin mantereelle. Ne pestään siellä. Mutta teltan puulattian päällä olevat muovimatot me pestään ja kuivatellaan hyvin ennen kuin ne kääritään rullalle. Kiva ottaa matot puhtaina käyttöön taas keväällä.

Kuka muistaa vielä Kansallisosakepankin KOP:in? Sen oravapankin. Mulla on isältä jääneet vieheet täällä muistona. Ei niitä isä enkä minä ole käyttänyt. Ovat vaan muistoina menneistä. Hassua miten sitä säilöö jotain tuollaista aarteenaan. Pitää sillä tavalla kiinni muistoista.

Päiväkahvi kalliolla

ja pinkkikimallusta kynsissä

Kaatosadetta ja auringon paistetta

elämän kupruista ja hyvistä hetkistä

Elokuun parhaita paloja

Kuvakooste ja top 5 jutut


Elokuuni oli alku lomaa ja loppu arkea. Aurinkoisia päiviä Saaressa. Lämpimiä hämärtyviä iltoja, kuutamoa ja tähdenlentoja tähtikirkkaina öinä. Sammakoiden kurnutusta ja sirkkojen siritystä.
Loman jälkeistä arkeen totuttautumista. Miten nopeasti tottuukaan joutenoloon!

Elokuu aloittaa syyskauden niin töissä kuin omassa elämässä. Aikataulut ja tapaamiset. Kalenteri kädessä, puhelin korvalla, kannettava sylissä. Huh! Mutta tykkään. Kaupunkiarki on se oikea. Saari täyttynyttä unelmaa.

Kuvakoosteen kuvat ovat elokuun blogijutuista. Tässä linkit kyseisiin postauksiin:

PARASTA KESÄSSÄ | PYSYVYYDESTÄ | VAAHTOPÄITÄ | PERUNASALAATTIRESEPTI
ELOKUU-HAASTE | UUDELLA FILLARILLA | HIUSMALLINA | ARKI ALKAA VALKOISISSA
KASTEHELMI-ARVONNA VOITTAJA | JULKIMEIKKAAMISESTA | VENETSIALAINEN ILTA | KOHTALONA SATTUMA?

Kohtalona sattuma?

sattuma vai kohtalo vai ei kumpikaan

Venetsialainen ilta

Elokuun pimeydessä

Julkisesta meikkaamisesta

yksityisyys julkiseksi



Ensin kahvista tuli mukaan otettavaa, matkalla juotavaa. Sitten syötävät, aamueväät ja päivän välipalat tekivät julkisista liikkuvia ruokailupaikkoja. Nyt myös meikkaaminen on siirtynyt pois kotoa.

Olen jo pitkään ihmetellyt julkista meikkaamista. Tunnetteko tapauksia? He meikkaavat julkisissa kulkuvälineissä, joskus ihan kadulla seisten tai jossain ostoskeskuksen penkillä. Kanssamatkustajien ja ohikulkijoiden katseiden alla.

Kastehelmi arvonnan voittaja

Arvonta oli blogin ensimmäinen ja siitä syystä itselleni merkityksellinen. Kokemuksena uusi. Oli mukavaa seurata osallistujien karttumista ja huomata miten monia blogituttuja minulla jo on. Ja että sain myös uusia.
Teidän kaikkien seuraajien kanssa on mukava jatkaa. Ilman säännöllisiä seuraajia ja lukijoita ei blogin pitämisessä olisi mielestäni mitään mieltä. Yhteisöllisyys, keskustelu kommettiosiossa ovat blogin pitämisen parhaita asioita. Ja että olette siellä ja haluatte kuulla juttujani. Katsella kuviani.


Vaikka emme kasvotusten tapaisikaan, treffaamme täällä, teidän omissa blogeissa ja yhteisten blogituttujemme blogeissa. Mukava tietää että olette siellä.

Arvontageneraattorina toimi Random.org

Arki alkaa valkoisissa

& pikkuisen oranssia

Hiusmallina

Hiuksista ja vähän heikoista kohdista



Kaksi on asiaa, joita en itsessäni vaihda: hiukset ja kynnet. Kaikelle muulle saisi tehdä paljonkin. Ja kyllähän noille mun kahdelle suosikillekin tehdään. Säännölliset kampaajakäynnit ja kynsihuollot.

Kaipaan hiuksiini silloin tällöin vaihtelua. Mulla on aikuisena ollut alle pepun ylettyvistä hiuksista ihan lyhyisiin hiuksiin erilaisia malleja ja värejä. Nykyistä hiusmallia aloin kasvattamaan liki poikatukasta keväällä 2013. Pari vuotta siinä meni, että polkahtava tuli.

Kuvan ilme kertoo kaiken: Aamu, töihin matkalla, perjantai ja luureissa hyvä musiikki. Tukka suorana. Ei vauhdista vaan taipumattomuudesta. Mulla on hiukset, joilla on oma tahto. Se poikkeaa suuresti omastani. Vaikka kuinka föönaan, kikerrän ja piperrän, töpöttelen ja tuputtelen kaikki mahdolliset tököttimet viimeistään töissä (tai jo matkalla) hiukset roikkuvat piikkisuorina.

Uudella fillarilla

Pyöräilyn uusi tuleminen

Ai että on ihanaa taas pyöräillä muutaman vuoden tauon jälkeen. Edellisessä muutossa nelisen vuotta sitten tuli monen muun pois laitetun tavaran joukkoon lisättyä silloinen pitkäikäinen polkupyöräni. Tarkoitus oli ostaa uusi kunhan muuttohässäkästä olisi selvitty. Noh, hässäkkä oli ja meni, mutta pyörän paikka on ollut tyhjänä näihin aikoihin asti.

Vaan ei enää. Nyt viilettelen pitkin poikin uudella pyörälläni. Nautin uuden pyörän kevyestä rullaamisesta. Mikään ei nitise eikä natise. Vaihteiden vaihto pienellä liikkeellä suuremmaksi tai pienemmäksi. Takapyörän keskiössä ei mikään ritise eikä ratise. Rullaa vaan sujuvasti eteenpäin.

Totuttelen jalkajarruihin. Ei uskoisi miten hankalalta ne tuntuvat vuosikymmenien käsillä jarruttelun jälkeen. Käsien lihasmuisti näyttää olevan pitkä. Jarrutustilanteissa kädet automaattisesti hakevat jarrukahvoja ja vasta sitten aivot käskevät jalkojen toimia. Niin että en oikeasti vielä kovin kovaa huristele. Että ehdin päättää miten se jarrutus on tehtävä :)

Ajelen rauhassa ja ihastelen maisemia. 

Jännää muuten tämä polkupyörien jarrupolitiikka. Aikoinaan kaikki pyörät pysäytettiin jalkajarruilla. Sitten tulivat vaihdepyörät ja käsijarrut. Oli siinä opettelemista. Kerran lensin ohjaustangon yli kun länttäsin käsijarrut pohjaan. Pyörä oli silloisen poikaystäväni uusi 21-vaihteinen. Vain vaivoin pystyi pyörän omistaja kätkemään huolen pyörästään kun minä makoilin tienpenkalla miettien onko mikään paikka enää ehjänä. Oli ne, paitsi yksi pikkuvarvas. Se murtui. Myöhemmin oman käsijarrupyöräni kanssa osasin olla varovaisempi. Vahingoista viisastuu, sano ;D

Ostin uuden polkupyrän muutama viikko sitten. Saman merkkisen ja mallisen kuin 35 vuotta sitten. Ja vielä samasta pyöräliikkeestä kuin silloin 1980-luvun alussa. Jotain pysyvää tässä alati muuttuvassa maailmassa sentään vielä. 

Suomen polkupyörätukku / Malmin raitti 9, Helsinki. Erikoisliike, joita erityisen paljon kaipaan ja käytän aina kun se on mahdollista. Osaavat myyjät ovat parasta.

Pyörän valinnan olin jo sopinut itseni kanssa kun kauppaan menin. Myyjän avustuksella valittiin oikea rungon koko. Ajelin myymälän edustan pihalla ja testailin pyörää. Samaan aikaan myyjä seurasi sivusta ja teki ehdotuksia pyörän säädöistä. Säädettiin satulan ja ohjaustangon korkeus, vaihdettiin satulan pikakiinnitys vaikeammin avattavaan ja lisälukko kiinnitettiin pyörän runkoon. Samalla keskuteltiin uuden pyörän ominaisuuksista ja pyöräilystä noin yleensä.

Oikein tyytyväinen olen saamaani palveluun. 

Että tällaista pyöräilyintoa täällä.

Vielä muutama päivä Iittalan Kastehelmi arvontaa jäljellä. Arvontaan tämän klikkauksen kautta.

Mukavaa viikonlopun alkua kaikki te siellä <3

Sii juu

Elokuu

Luontokuvia - MakroTex haaste
     
           & muistathan osallistua Kastehelmi-arvontaan



Minun elokuu on Saarta. Sen yksityiskohtia. Elokuista tunnelmaa. Loppukesää.
Mieli jo syksyyn päin kallellaan, vaikka kesäähän elokuu vielä on. Mutta jo kypsää ja valmista.

Tervetuloa kaikki blogin uudet seuraajat <3 Mukavaa että olette liittyneet joukkoon.
Teille uusille seuraajille kerron, että kesänviettopaikkamme on Saari ja siellä meillä on "mökkinä" teltta. Saarijuttuja blogissa on paljon. Linkki niihin löytyy sivubannerin kuvakkeesta Saaressa tai tästä - klik.

- ja sitten elokuuhun.

Elokuiset aamut. Aamukatse suurina pisaroina ruohonkorsilla. Kostea ilma. Sitä on helppo hengittää. Kosteus tekee hyvää iholle ja vetää hiukset kiharaan.

Elokuinen sato. Metsässä valmistuneet herkut. Marjat ja sienet. Tänä vuonna sieniä on ollut monipuolisesti. Kanttarelleja moneksi ateriaksi.
Kärpässieni ilahduttaa minua aina kun sellaisen näen. Siitä tulee mieleen oman lapsuuteni kuvitetut satukirjat. Niissä sienet olivat aina söpöjä punalakkisia kärpässieniä.
Puolukoita on nyt paljon tekeytymässä. Nämä puolukat kellarimme polun varresta. Vähän aikaa sitten siitä poimittiin mustikat aamurahkan kaveriksi.
Pihlajanmarjat - ehdotonta elokuuta.

Elokuiset syksyn merkit. Viimeistään elokuussa ensimmäiset lehdet putoavat puista. Ovat yksinäisiä, joukosta jo erkaantuneita. Oman osuutensa kesästä eläneet. Muistuttavat lähestyvästä syksystä. Haikeita.

Elokuinen valo ja varjot. Auringon valon lämmin syvyys ja varjojen tummuus. Vastakohdat. Vielä elokuussa tasavertaisia. Myöhemmin varjot muuttuvat pimeydeksi. Ilman valoa ei voi olla varjoja.

Elokuun pehmeän lämpöiset illat. Kun aurinko on mennyt mailleen, laskeutuu ympärille lempeä pimeys. Tähtikartta syttyy taivaankannelle. Sammakoiden kurnutus kosteikossa. Lepakoiden pyrähtelyt metsäaukiolla.
Telttaan sytytetään kynttilät. Ilta kuluu pehmeässä valossa. Iltalukeminen taskulampun valossa. Hämäryys on peitto johon on mukava joka ilta kääriytyä.

Minkälainen on sinun elokuusi?
Lisää elokuisia kuvakoosteita löydät Pieni Lintu blogin MakroTex-haasteesta.

Tässä blogissa Iittalan Kastehelmiarvonta käynnissä. Oletko jo osallistunut :)?
Tästä arvontaan - klik.

Tunnelmallista elokuuta kaikki te siellä <3
Sii juu!