Arkiset asiat

ensimmäinen työpäivä

  

Aikaisissa arki-aamuissa on oma hohtonsa. Varsinkin pitkän tauon jälkeen. Hiljaisuus ja pimeys tähän aikaan vuodesta. Hetki itselle, ennen päivän askareiden alkua. En voi kehua itseäni aamuvirkuksi, mutta aamun tunnelmassa on vetovoimaa, joka saa nousemaan jokaikinen aamu mielellään ylös.

Onpa kiva aloittaa työt. Tänään, kotoa käsin. Heräsin ajoissa jo ennen kellon soittoa. Laittaiduin ja puin siistiä arkivaatetusta. Vähän korujakin ja piiitkästä aikaa kello ranteeseen. 

Itseäni varten. Onhan mulla juhlapäivä. Uuden arjen ensimmäinen päivä.

Kahteen kuukauteen ei ole ollut väliä kellonajasta tai päivästä. Ei paljon aamusta tai illasta. Päivät samanlaisia. Viikkojen kohokohtia kun pääsi ulos pienelle lenkille, ruokakauppaan miehen kanssa tai joku tuli käymään.

En valita. Mutta kyllä tämä hyvä on näin.Ylistän arkea, joka varmasti on välillä puuduttavaa, mutta johon paluu tuntuu hyvälle. Kuin tapaisi hyvän ystävän tauon jälkeen.

Yhden päivän kokemuksella tuntuu etätyö mukavalta vaihtoehdolta tavanomaiseen työskentelyyn verrattuna. Keskittyminen kotioloissa helpompaa ja olin jo hyvinkin tuottelias (omasta mielestäni -heh!) vaikka en oikeasti mistään tunne tietäväni mitään. Kahdessa kuukaudessa työelämässä mennään luotijunan vauhdilla eteenpäin. Tärkein tehtäväni on kuroa tuo etumatka kiinni. Juuri nyt siihen tuntuu intoa ja tarmoa riittävän. Ja niitä tarvitaan.

Töissä (työpaikalla) parasta on työtoverit, työn imun lisäksi. Työn hohdokkuus vaihtelee, mutta työtoverit ja heidän kanssa ajetut ajatukset ja hetket ovat ihan parhautta. Etätyö sopivina annoksina voisi olla toimiva vaihtoehto, mutta kokonaan en sitä (tällä yhden päivän huikealla kokemuksella ;)) vaihtaisi työpaikan ihmissuhteisiin.

Töihin paluu antoi hyvän syyn ostaa uusi muistikirja. Vitivalkoinen ja typötyhjä... vielä aamulla. Nyt se sivut ovat alkaneet täyttyä muistettavista ja selviteltävistä asioita. Vaikka työskentelen näyttöpäätteen edessä kaiket päivät, yksi on mistä en luovu. Se on käsin kirjoittaminen. 

Kirjoittaen asiat painuvat mieleen. Kynän pyöritellessä kirjaimia on aikaa ajatella sitä mitä kirjoittaa. Aikaa käsitellä. 

Käsitellä - niin juuri. Käsi, käsitellä, käsittää. Ei ole varmasti sattumaa, että suomen kielessä ovat nuo sanat omissa merkityksissään. Käsien kautta meillä on suora yhteys ajatuksiin ja muistiin. 

Käsin kirjoitettu on paremmin käsitelty. 

Ylistän tekniikkaa, joka mahdollistaa mm. joustavat järjestelyt työ- ja kaikessa muussa elämässä. Ylistän kaikkea elämää helpottavaa teknologiaa, mutta silti, käsin kirjoittamista en vaihda. 

Mihinkään :)

Mukavaa illan jatkoa kaikki te siellä <3

Sii juu!