Hauskaa wappua!

 Nyt juhlitaan!

Ohjeet juhlijoille :D

Jos epäröit,
kaada lisää.

Ovet, joissa näyttää olevan poikkeuksellisen korkeat kynnykset,
ovat ikkunoita.

Pöydän alla kiertosuunta on
myötäpäivään.

.... ööö... en se minä ollut. Se oli teekkarit!

*ohjeet muistinvaraisesti jonkun vuoden teekkareiden Äpy-julkaisusta







Iloista juhlamieltäni nostattaa kovasti myös Villa Valko blogin Kati, ja kahden kivan blogin kirjoittaja Belladonna jotka ovat liittyneet blogini seuraajaksi. Lämpimästi tervetuloa joukkoon <3

Näkemisiin ja kuulemisiin, kun wappu on juhlittu :)



Katse kaappeihin



erilaista kevätsiivousta (lue siivouksen karttelua)

Netissä pyöriessä löytää itsensä milloin mistäkin. Tiedon tai tarun ääreltä. Klikkailin itseni Marttojen sivuille. Ihan ensimmäistä kertaa. Voitteko kuvitella? En ole aikaisemmin käynyt. Jäin sinne oikein viihtymään. Mahtavasti tietoa.

Olen miettinyt tässä sairasvuoteellani kevätsiivousta. Listannut mitä pitäisi tehdä – ainakin. Erinomaisen huojentavaa luettavaa tuolla Marttaliiton sivuilla. Kaikkea ei ole pakko tehdä kerralla, ei välttämättä ollenkaan jos on ollut järjestelmällinen (ei koske valitettavasti minua). Kevät se on täällä, kaikesta huolimatta.

"Vietetäänkö joulu komerossa – jolloin komerotkin on siivottava?" lainattu Marttojen sivuilta. Tuota voisi miettiä vuositasolla laajemminkin. Haittaako, jos komerot ovat räjähdystilassa, jos ovi vielä menee ilman erikoisjärjestelyjä kiinni? Saako komerossa olla kaikki sekaisin, hyllyt pursuten, jos itse löytää etsimänsä? Ainakin useimmiten.

Milloin sitten olisi aika siivota tavaroiden säilytystilat? Jos silloinkaan...


1. Kun kaappeihin ei enää mitään mahdu, vaikka kuinka yrittäisit kammeta?

Helpointa olisi hankkia lisäkomero. Joka luultavasti täyttyisi hetkessä.

Mutta jospa teetkin niin, että suhtaudut täyteen ahdettuihin komeroihisi kuin löytöretkeen. Mitä kaikkea kivaa sinulla siellä onkaan? Ei hitsi, tuota ja tuota et muistanutkaan? Ovat ihan kuin uusia, pitkästä aikaa nähtynä. Ekologista. Kierrätystä itsesi kanssa.



2. Kun kaapeista ei enää löydy etsimääsi? Ei edes kompassin avulla?


Mitä et kaapista löydä, sitä et tarvitse. Et yleensä edes muista sen olemassa oloa. Niin että helppo olla ilman.

3. Kun alkaa tuntua siltä, että olet huono ihminen, kun kaapitkin ovat niin sekaisin?

Meillä kaikilla on ystävä- tai tuttavapiirissämme jokunen "koti kiiltää ja pulla tuoksuu" tapaus. Ihania ihmisiä, mutta heidän luona käydessä omat sekasortoiset komerot alkavat painaa mieltä. Niinpä ehdota teidän treffipaikaksi jotain kivaa kahvilaa, tai vielä parempi: Kutsu ystäväsi katsomaan omaa hienoa ekologista kierrätyskeskustasi. Kaappeja, joissa aika patinoi vaatteita niin että pian ne ovat ehtaa vintagea.




4. Kun äiti / anoppi tai joku muu vaikutusvaltainen henkilö huomauttaa asiasta, siivottomista komeroistasi?

...mistä muuten edellä mainitut aina tietävät, kuinka sinun komeroittesi laita on??
Tämä on vaikein ratkaistava. Nämä sukulaisnaiset vasta kaapin vartijoita ovatkin, jos sitä sorttia sattuvat olemaan. Herttinen sentään! Heitä ei saa päästää silmistään omassa kodissaan. Ovat heti inventoimassa sinun komeroitasi. Ovat parhaimmillan kertakaikkisen ihania ihmisinä. Mutta ihan liian tarkkoja.

Äidit ja anopit kannattaa viedä ulos syömään. Varmasti ilahduttat heitä sillä. Tai tee ahkerasti vierailuja heidän luokseen, ehkä unohtavat etteivät ole aikoihin käyneet luonasi. Pysyvät välit leppoisina.

Okei, vie se vähän aikaa ja on siitä ylimääräistä vaikaakin, mutta niin on kuule kaappien siivoamisessakin.

Tälle ihmisryhmälle ei kannata puhua kaapeista, joissa muhii vintage. Ei mene läpi.







Niin...
Komerot ovat niin kuin ne ovat. Elä niiden kanssa tai tee jotain niiden kanssa.

Mutta, onneksi ei koskaan ole niin ankeaa, ettei jotain lohduttavaakin. Joku on todennut että siisti koti ja komerot = sekava korvien väli. Sama toisinpäin.Tämä ilahduttaa meitä jokaista: Komerot kaaoksessa = pää kirkkaana.

Miltäs kuulostaa ihanaiset? Kumpaan on helpompi vaikuttaa: Omaan suhtautumiseen vai komeroiden siisteyteen?

Ihanaksi lopuksi: Lämpimästi tervetuloa blogini seuraajaksi Nainen talossa- blogin Katja. Mukavaa, että liityit joukkoon <3

Kuvat ovat vuodelta 2012 kun meidän uuteen kotiin oikeasti tehtiin lisäkomeroita :)

Ja nyt hei komeroista viis - kohta meillä on vappu!

Syntymäpäivänä



päivä prinsessana ja kuinkas sen jälkeen kävikään

"Ainoa ajanjakso elämässämme
jolloin pidämme vanhenemisesta,
on silloin kun olemme lapsia.
Jos olet vähemmän kuin 10-vuotias,
olet niin innoissasi vanhenemisesta
että ajattelet ikääsi murtolukuina."

                             George Carlin 









Taas yksi vuosi lisää. En tiedä miten tähän suhtautuisi. Ikääntymiseen. On aikoja, kun en asiaa ajattele. On aikoja, kun suren kaikkia jo elettyjä vuosia. Ne ovat kaikki ikuisesti menneet. Niin minne? Ja millä nopeudella? On aikoja jolloin mietin, kuinka paljon on vielä edessäpäin.

Päivä päivältä, vuosi vuodelta joudun näkemään yhä enemmän vaivaa pysyäkseni kuosissa. Jos vähennän liikuntaa, kertoo vaaka siitä samantien. Syömisen ihanuus alkaa olla mukava muisto vain. Jokainen suupala on harkittava. Puhumattakaan pirskahtelevista porejuomista - mun lempparista. Montaakohan suklaapalaa se yksi lasillinen kuohuvaa vastaakaan...?

Nuorena jaksoin juhlia lähes määrättömästi. Ilta meni myöhään, mutta aamulla olin taas reippaana alkamassa uutta päivää. Nykyään yhden hyvin juhlitun illan jälkeen (varsinkin jos valvominen lipsahtaa yli puolen yön) on palautumiseen varattava viikko.

Nuorempana mikään ei tuntunut miltään. Nivelet eivät naksuneet, lihakset eivät kiristäneet. Ei hengästyttänyt.

Nuorempana olin aina oikeassa. Oli vain joo tai ei. Helppoa, varsinkin jos se oli minun joo tai ei. Elämä on opettanut. 

Nykyään mikään ei ole varmaa. Kuulostaako tutulta?

Oi elämä, mitä meille teet. 
Saat meidät epäröimään. Saat meidät muistelemaan.
Kulutat, hidastat, vanhennat.

Oi elämä, mitä kaikkea meille annat.
Kokemuksia, elämyksiä, ymmärrystä. Mahdollisuuksia ja haasteita. Kokonaisen elämän.


Näitä mietin kun taas yksi vuosi elettyä elämää on takanapäin. Ja mitä karman kouraisuun tulee, siitä tässä esimerkki.
Itku pitkästä ilosta - vai miten se nyt menikään. Yksi juhlapäivä ja sen päätteeksi petipotilaana. Karmea loppukevään flunssa kouraisi otteeseensa. Eläköön kaikki oloa helpottavat tropit ja se ainoa oikea Hartwallin Jaffa. Kuka muistaa, kun aikoinaan kaikki flunssat ja mahataudit hoidettiin Jaffalla ja mustikkakeitolla? Niillä hoidettiin minut ja minä omat lapseni. 
Niin tänäänkin.
En ole muuten koskaan luopunut kuumemittarista, jolla lapsuudenkodissani kuumeet mitattiin. Kun muutin pois kotoa, isäni sujautti sen kassiini. Mukana on kulkenut ja hyvin toiminut. Hidas? Ei mulla kipeänä ole kiire minnekään :)




Hyvää viikon jatkoa ihanat siellä <3
Mulla on vielä Barcelonasta kerrottavaa. Jatkan, kun olo tästä paranee.


Pinkit kynnet



uutta kynsien päällystettä



Kyllä pinkki on pinkki. Siihen päädyn useimmiten. Tällä kerralla liukuvärjättynä, kimalluksella täydennettynä. Nimettömissä ja peukaloissa kukkatarrat ja vapaalla kädellä tehtyä koristelua.
Näissä viihdyn oikein hyvin. Mun vappukynnet <3
Miltäs mielestäsi näyttää?

Itselleni muistiin. Peukalo-nimetön koristelun samaan kuvaan saaminen on haastavaa. Oikeasti tosi vaikeaa. Minä kun olen sellainen pedantti higge näiden mun kuvien kanssa - hih! En saanut niitä samaan kunnolliseen kuvaan muuta kuin yhdistämällä kaksi kuvaa. Mutta käyhän se noinkin, eikö vaan?

Loppuun lista muutamista elämän tärkeistä asioista ;)



Allekirjoitatteko :D?


Mukavaa alkanutta viikkoa. Vappuhan on ihan kohta - jee!



Park Güell ja Sagrada Familia



yhden miehen todeksi muuttuneita unelmia


Pääsiäismaanantaina suuntasimme aikaisen aamiaisen jälkeen yhteen Barcelonan tunnetuimmista nähtävyyksistä Parc Güellin. Puisto on aikanaan 1900-luvun alussa syntynyt kahden miehen yhteistyön tuloksena. Eusebi Güell, katalonialainen liikemies, tilasi vuonna 1886 oman kotitalonsa suunnittelun arkkitehti Antoni Gaudilta ja sen jälkeen miehet tekivät vuosia yhteistyötä. 

Suurin yhteistyön tulos on Güellin puisto Muntanya Peladalla, joka nimestään huolimatta on enemmän kukkula kuin vuori. Puistoon on kavuttava jyrkkiä katuja. Jos noudattaa suuntaviittoja, voi loppumatkan puistoon huilata rullaportaissa. 

Gaudi halusi kunnioittaa kukkulan maastoa ja kasvillisuutta. Puistosta rakentui hyvin maastoon sulautuva kokonaisuus. Puiston keskiössä on alunperin suuremmaksi asuinalueeksi suunniteltu kokonaisuus, johon lopulta rakennettiin vain kaksi taloa. Rakennusten lisäksi huomion vie upea näköalatasanne mosaiikki koristelluin, kiemurtelevin penkein. 

Tasanne suunniteltiin tulevan asuinalueen toripaikaksi, mutta koskaan se ei saavuttanut suositun kauppapaikan asemaa. Tasannetta tukevat jykevät ja korkeat pilarit, joiden välissä on mahdollista kävellä.

Puistossa käyntiin kannattaa varata aikaa. Puistoalue on suuri. Kävelyteitä pitkin on mahdollista kiivetä kukkulan huipulle asti. Kaikkialla kasvaa runsaana palmuja ja etelän kasveja. Pirtsakat papukaijat pitävät virkeää säkätystään palmupuissa. 

Suurin osa puistosta on vapaasti käytettävissä. Vain talojen ja näköalatasanteen alue (kartassa keltainen alue) on maksullinen. Sinne päästetään tietty määrä ihmisiä kerralla. Esimerkkinä kerrottakoon, että olimme ostamassa lippuja ennen klo 11 ja saimme liput klo 16 sisäänpääsyyn. 


Kiertelimme käytäviä ja ihastelimme puiston suuruutta ja kauneutta. Ja koska aikaa oli sisäänpääsyyn suuntasimme Gaudin toisen suuren työn luo.

Barcelonan maamerkki on korkeuksiin kohoava Sagrada Familia. Kirkko, jonka suunnittelu ja rakennustyöt ovat alkaneet 1880-luvun alussa ja jatkuvat edelleen. 

Kirkko oli Antoni Gaudin elämäntyön päätepiste. Hän työskenteli elämänsä 40 viimeistä vuotta kirkon parissa ja joutui raitiovaunun töytäisemäksi kiiruhtaessaan työmaalle. Hän kuoli sairaalassa muutamaa päivää myöhemmin. Gaudi on haudattu kirkon kryptaan. 

Kirkko suuressaan, korkeudessaan (170 metriä) ja rakennushistorialtaan on huikea. Metron uloskäynnin kohdalta kohoava tornien kokonaisuus saa niskat melkein nyrjähtämään. Läheisestä kauniista puistosta voi ihastella kirkkoa koko komeudessaan.


Palataan vielä hetkeksi takaisin Parc Güellin. Nyt vuorossa puiston rakennukset. Kuin satujen piparkakkutaloja.
Katsokaa tuota moaiikkien määrää. Kymmeniä metrejä pitkän penkin reunus on käsin tehtyä mosaikkipintaa, samoin kuin puiston muukin koristelu.


Puisto on hieno kokemus. Käyntiä paikan päällä suosittelen lämpimästi.
Matkoilla ei voi hukata hetkeäkään. Vielä päivän tummuttua illaksi teimme kävelyn Barcelonan vanhaan satamaan Port Vellin. Kaupungin valojen heijastukset merenpintaan ja lukuisat purjeveneet ovat kaunista katseltavaa. Valaistut rantakadut ja korkeuksissa suuntaa näyttävä Kolumbus.
 

Tämäkin oli hyvä päivä.
Eikä unta tarvinnut odottaa :)

// Barcelona´s most popular attractions Park Güell and Sagrada Familia.

Oikein mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille teille siellä.

Tibidabosta Font Màgica de Montjuïcille



Barcelonan matkamuistelo jatkuu

Kuluneen viikon aikana koin veret seisauttavia hetkiä, kun luulin, uskoin ja lopulta äänekkäästi kiroilin menettäneeni osan Barcelonan kuvista. Yhden kameran - yhden kolmesta mukana olleesta plus kaksi puhelinta, ollaan miehen kanssa molemmat aika valokuvaushulluja :D - muistikortti heitti tekstiä, että kortti on typösen tyhjä. Vaikka olin omin silmin nähnyt, että siinä on kuvia. Aaarrggh ja tuhat hikihelmeä.Tein tuntitolkulla töitä selvittäessäni, mitä on tapahtunut ja ennen kaikkea, mitä on tehtävissä.

Lopulta kaikki selvisi. Tai ainakin sain kuvat siirrettyä kortilta pois. Ei kuitenkaan kirkastunut, mikä aiheutti tuollaisen oikosulun. Onko teille tullut vastaavaa eteen? Kamerassa ja aluksi tietsikalla sama juttu: ei kuvia. Ja kuitenkin ne siellä sitten olivat. Onneksi, huh!

Noh, se siitä. Kuvat ovat tallessa. Nyt Barcelonaan.

Sunnutaina lähdimme heti aamusta liikkeellä. Aamuvirkut papukaijat ilahduttivat meitä äänekkäällä säkätyksellään. Kovin monia muita ei ollut vielä liikkeellä. Olihan pääsiäissunnuntaiaamu. Ostimme kahden päivän lipun (14 euroa per nenä), jolla voi matkustaa metrossa ja kaupungin busseissa rajoituksetta. Jouduimme tekemään metrossa muutaman vaihdon, mutta se ei tuota Barcelonassa pulmia. Metrokartta ja asemien opasteet ovat selkeästi (ja myös englanniksi) merkitty. Matkamme jatkui vuodesta 1901 liikennöineellä Tramvia Blau sinisellä raitiovaunulla ja lopuksi vielä kaapelijunalla Barcelonan länsiosassa sijaitsevalle Tibidabon kukkulalle. Sen laella sijaitsevat vuonna 1901 rakennettu Parc d´Atraccions huvipuisto ja koko kaupungin yli näkyvä upea vuonna 1902 rakennettu Temple del Sagrat Cor. 

Tibidabo on Barcelonan korkein kukkula, 610 metriä merenpinnasta. Maisemat kaupungin yli itään Välimerelle asti ja kaikkiin muihinkin ilmansuuntiin. 
Huvipuisto on Espanjan vanhin. Kirkko ja huvipuisto rinnakkain tai oikeammin päällekkäin. Kirkon katolle pääsee hisseillä ja huipulla olevan Vapahtaja-patsaan luokse loppumatkan portaita kapuamalla. Näkymät ovat kuin maailman katolta.


Tibidabossa on ihailtavaa. Kaikki ympärillä oleva on kaunista horisonttiin asti. Huvipuiston laitteissa, joista osa on vielä alkuperäisiä, aika kuuluu rattoisasti. Huipun tuntumassa on korkea televisiotorni Torre de Collselora, jonka yhdennessätoista kerroksessa on mahdollista ihailla maisemia. 
Hyytävän jännittävää olla näin korkealla. Maiseman laajuus hieman helpottaa korkeampaikan kammoista (=minä). Kun silmät näkevät kauaksi, eivät aivot ymmärrä olevansa niin korkealla kuin oikeasti ovat ;)

Illalla suuntasimme Font Màgica de Montjuïcille, Barcelonan suurimmalle julkiselle suihkulähteelle. Se on rakennettu vuoden 1929 maailmannäyttelyyn ja ihastuttanut ihmisiä siitä lähtien. Sijaitsee Montjuïc kukkulan kupeessa Barcelonan kansallismuseon edustalla.
Suihkulähde on vaikuttava päivälläkin (kun se on toiminnassa) mutta pimeässä, tällä kertaa kello 21.00 se muuttuu taianaomaiseksi. Siitä purkautuu tanssivaa vettä musiikin säestäessä taustalla. Barcelonan kansallistaidemuseo Museu National taustanaan ja pienet suihkulähteet koristeinaan se kutsuu luokseen tuhansia ihmisiä joka ilta.



Ennen suihkulähde-esityksen alkua ihailimme lähteen ympäristöä ja kaukaista kukkulaa, Tibidaboa, jossa päivällä kävimme.

Suihkulähde valoineen ja tanssivine vesipatsaineen on huikea. Älkää vaan missatko sitä, kun Barcelonassa olette. Samaa mieltä kanssani ovat kaikki ne tunannet ihmiset, jotka samaan aikaan meidän kanssa ihailivat esitystä. Paikallisia ja turisteja. Ihastuneita huudahduksia kuului monella kielellä. Ansaitusti.



Ja vielä ilmielävänä, Font Mágica de Montjuïc - olkaa hyvä




Nähdä ja kokea itselleen uutta, suurta, kaunista ja ihailtavaa. Silloin päivä on ollut hyvä. 
Sellaisen päivän muistaa.
Sellainen oli tämä päivä meille.

// Second day in Barcelona: From Tibidabo amusement park and huge cathedral to Font Màgica de Montjuïc, magic fountain.  

Jännittävää vaalitulosiltaa. Oikein hyviä ja muistamisen arvoisia hetkiä tulevaan viikkoonne kaikki te siellä <3 




Mukavaa, että olet löytänyt blogiini. Kiitos jos vielä käytit aikaasi kommentointiin. Eläköön keskustelu!
Seuraamalla Oikeasti aikuista somessa, saat tiedon uusista postauksista ensimmäisten joukossa.

Facebook, Google +, Instagram, Pinterest @oikeastiaikuinen