sattuma vai kohtalo vai ei kumpikaan
Viime viikonloppuna tuuli lujaa. Lauantai oli Saaressa alati voimistuvan tuulen ja meren pauhun päivä. Aurinko paistoi mutta meri kuohui rantakallioilla. Tuuli taivutteli puita. Taivutteli niin, että yksi ei jaksanut laittaa vastaan. Vanha korkea kuusi. Kuuset ne ovat puiden jääräpäitä. Mieluummin katkeavat kuin taipuvat. Puu katkesi reilun kymmenen metrin korkeudesta ja pudotti saman korkuisen latvansa poikittain tiellä. Siihen kulkureitille. Ihan eteen.
Kaikki hyvin. Muuta ei tapahtunut kuin jumalaton säikähdys. Pikkuisen polvet notkahteli jälkeen päin ja ajatukset lähtivät kulkemaan villisti. Entä jos...
olisimme olleet vähän etuajassa siinä puun kohdalla
tai puu olisi vähän pidempään jaksanut sinnitellä niin että olisimme olleet kohdakkain.
Olisiko tuolta alta selvinnyt?
Olisiko tuolta alta selvinnyt?
Mikä osuus elämässä on sattumalla? Vai onko kaikki kohtaloa. Etukäteen jossain suunniteltua. Tarkoitettu meneväksi juuri niin kuin se sitten menee. Miten pitkälle me voimme vaikuttaa omaan elämäämme jos kohtalo kuitenkin on jo jonnekin sinetöity. Vai ovatko sattumatkin omia valintoja. Päätin tehdä näin tai noin ja sen seurauksena tapahtui niin kuin tapahtui.
Onko sattuma kohtaloon tuleva odottamaton käsikirjoitusvirhe? Vai sisältyykö sattuma suureen suunnitelmaan? Kuuluuko sattuman olla juuri siinä missä se on? Me vain emme sitä etukäteen tienneet. Meille se on sattuma, yllättävä tapahtuma. Mutta onko se sitä?
Mitäpä jos kaikki onkin omista valinnoista kiinni? Ettei ole mitään sattumaa, vaan kaikki omasta toiminnasta johtuvaa. Päätin tehdä näin, mennä tuonne, tavoitella noita asioita, uskoa tuota ihmistä. Omia ratkaisuja ja päätöksiä, jotka johtavat johonkin lopputulemaan. Ettei olisikaan sattumaa joka puuttuu peliin vaan teemme kaiken ihan itse. Niin onko se silloin oma vika että kohtaa vastoinkäymisen, onnettomuuden, sairauden, kurjuuden. Vai onko se kohtalo? Että kaikki on mietitty etukäteen valmiiksi. Me vain elämme sitä suunnitelmaa läpi. Ja riippumatta siitä mitä teemme meille tapahtuu se mikä tarkoitettu on.
Jos kaikki on jo ennalta päätetty niin kuka tai mikä sen päätöksen puolestamme tekee?
Ei voi tietää. Mitä enemmän tätä miettii, sitä varmempi on ainakin yhdestä. Hyvä ettei tulevaa tiedä. Käsikirjoitus - jos sellainen on - eletään tässä ja nyt. Kiitos siitä.
Kiitos, ettei sattumaa (onnettomuutta) ollut tarkoitettu tässä kohdassa meille.
Ja jos se oli sattumaa, ettei jääty kaatuvan puun alle - kiitos siitäkin.
Näin on hyvä.
Rauhallista tiistai-iltaa kaikki te siellä <3
Sii juu!
Hyviä mietteitä. Ja onneksi et ollut alla, siinä olisi voinut käydä oikeasti hassusti. Olen miettinyt tuota kohtalo asiaa itsekkin monta kertaa. Olen ajatellut, että elämässä teemme paljon valintoja mutta uskon silti, että osa jää oikesti kohtalon varaan =). Oli miten oli, elämä on ihanaa ja jännitävää =D.
VastaaPoistaTämä on samanlainen dilemma kuin "kumpi on ensin muna vai kana". Ja loppupeleissä varmasti jokaiselle meistä uskonasia. Miten kukin asian uskoo olevan. Mutta pohtien hyvinkin monitahoinen.
PoistaTotta! Elämä on oikein ihanaa <3 Nyt sen taas muistan vähän paremmin.
Kaunista syyskuun alkua Katinka ja kiitos kommentistasi!
Minä uskon johdatukseen ja siihen että jotkut asiat herättävät miettimään mitä elämän jälkeen on, mihin kannattaa laittaa luottamuksensa, jotta elämä ei ole merkityksetöntä :)
VastaaPoistaKaunis ja lohdullinen ajatus. Pidä siitä kiinni <3
PoistaOikein ihanaa alkavaa syksyä teille kaikille!
En sanoisi lohdutukseksi vaan faktaksi, kuten sen että et voi nähdä tuulta vaan voit tuntea sen ja nähdä sen vaikutuksen :)
PoistaVastaukseni kommenttiisi on enemmänkin oma näkemykseni tähän asiaan. Ei arvio sinun näkemyksestäsi.
PoistaMinä en usko johdatukseen, mutta jos uskoisin, ajattelen että se toisi turvaa ja lohtuakin. Jotenkin näin sen tarkoitin.
Näissä asioissa ei ole oikeaa tai väärää. On vain se fakta itse kullekin :)
Onneksi et jäänyt alle ja olet siellä postaamassa.
VastaaPoistaItse sain puun varpaille ja se oli samalla sähkölinjalla. Sain kerrankin kipeet jalkani toimimaan ja köpöttelin karkuun. Tulipalloja vaan näin, kun uskallisin taakseni vilkaista. Postit jäi sinä päivänä hakematta. Ei vaan ollut mun aika lähteä.
Launtaina vahdin myrskyä, kun vieraat olivat asuntovaunulla liikeellä. Yölläkin tassuttelin katsomassa, kun pyörteitä oli koko ajan. Kaikki meni kuitenkin hyvin.
Hyvää kuun vaihdetta!
Kiitos Marketta <3 Joskus elämä on hetkistä kiinni suuntaan tai toiseen.
PoistaOnpa ollut pelottava kokemus! Kaatuvat puut ja sähkölinjat, ne eivät ole leikin asia. Onneksi kaikki meni hyvin vaikka säikähdys on varmasti ollut valtava.
Viime vuosina on ollut paljon pahoja myrskyjä. Ymmärrän että olet toisten puolesta huolehtinut. Luonnonvoimat ovat arvaamattomia.
Kiitos Marketta <3 Oikein mukavaa alkavaa syksyn aikaa!
Täälläkin oli tosi kova myrsky...sähköt meni, mutta onneksi tässä ei puita kaatunut tms.
VastaaPoistaPelottavia nämä nykyajan kovat myrskyt ja niiden tuhovoima.
PoistaOnneksi sinulla kaikki hyvin <3
Mukavaa sunnuntain jatkoa Satu!