Hiusmallina

Hiuksista ja vähän heikoista kohdista



Kaksi on asiaa, joita en itsessäni vaihda: hiukset ja kynnet. Kaikelle muulle saisi tehdä paljonkin. Ja kyllähän noille mun kahdelle suosikillekin tehdään. Säännölliset kampaajakäynnit ja kynsihuollot.

Kaipaan hiuksiini silloin tällöin vaihtelua. Mulla on aikuisena ollut alle pepun ylettyvistä hiuksista ihan lyhyisiin hiuksiin erilaisia malleja ja värejä. Nykyistä hiusmallia aloin kasvattamaan liki poikatukasta keväällä 2013. Pari vuotta siinä meni, että polkahtava tuli.

Kuvan ilme kertoo kaiken: Aamu, töihin matkalla, perjantai ja luureissa hyvä musiikki. Tukka suorana. Ei vauhdista vaan taipumattomuudesta. Mulla on hiukset, joilla on oma tahto. Se poikkeaa suuresti omastani. Vaikka kuinka föönaan, kikerrän ja piperrän, töpöttelen ja tuputtelen kaikki mahdolliset tököttimet viimeistään töissä (tai jo matkalla) hiukset roikkuvat piikkisuorina.

Vapaa-aikana ei olen paremmin. Silloin, jos mitään ihmisten ilmoille menoja ei liiemmin ole, sipaisen jonkun pannan tai huivin karkottamaan sivuilla roikkuvat hiukset pois poskilta. Mulla on sellaiset korvat ettei niistä ole apua. Hiukset eivät pysy korvan takana. Ei sitten millään.

Tältä muuten näyttää ötököistä ja kukkasista kun me kuvaamme niitä. Puhelimen kamera oli itseeni päin. Otin kuvaa kivasta kukkasesta. Yhtään en tajunnut ennen kuin kuva räpsähti. Tahaton selfie.

Kuva on aamuiselta kävelylenkiltä. Selittää - ainakin osittain -silmäpussit :/ Oikeasti ei ne mihinkään katoa päivän kulun mukana. Ovat vaan. Olisi jollekin plastiikkakirurgille hommia.

No niin. Tollanen piikkisuora se mun tukka on. Pitkään mietin jotain uutta tilalle. En kuitenkaan halunnut muuttaa mallia.

Mä halusin kiharat! Onneksi luottokampaajani Jaana oli samoilla linjoilla. Toteuttamiskelpoinen idea. Tätä ei tehty heti-mulle-kiharat-nyt vaan sovittiin että seuraavalla kerralla. Aika parin kuukauden päähän. 

Jaana paneutui kiharaprojektiini huolella. Keskusteli useamman kollegansa kanssa miettien kiharoiden toteutusta ennen kuin seuraavan kerran tavattiin.

Sitten hommiin. Permanettia tekeentymään.

Lopputulos on oikein mieleinen. Huoleton ja uskokaa pois helppohoitoinen. Oltiin Jaanan kanssa molemmat tyytyväisiä.

Pääsin tai oikeasti hiukseni pääsivät Fresian Facebook sivulle. Tämä on siis se hiusmalliosuus ;D

Oman kuvani uusista hiuksistani otin hississä. Missäs muualla! Suurin osa mun omakuvista on otettu muuten hississä. Oman talon tai jonkun muun. Mitähän se minusta kertoo ;)? Paitsi tuo kukan kuvauskuva. Se olikin hoksottimien aamukankeutta.

Tämmönen hiusmallikokemus ja vähän erilaista otetta muutenkin. Avauduin mun muutamasta heikosta kohdasta. Pyydän armoa. Olen vain ... noh, minä.

Ihanaa sunnuntaita kaikki te siellä <3

Kastehelmi-arvonta on pian. Osallistumisaikaa vielä tämä sunnuntai puoleen yöhön asti.

Sii juu!