Jämiä

- polvisukat, kakku ja puolukkahillo

Sukissa lankana Novita 7 veljestä eri väreinä.

Malli omasta päästä

Sunnuntai on kulunut jämistä nautiskellen. Sain vihdoin valmiiksi jämälangoista kokoon neulotut polvisukat. Mikään ei rassaa niin kuin erikokoiset lankakerät, joista ei yksinään saa mitään tolkullista. Niitä on nurkat kallellaan. Näihin sukkii upposi mukavasti näitä turhakkeita.
Sukat ovat olleet jo hyvän aikaa muuten valmiina, mutta se kaikkien langanpäiden päättely - uuuuh! - se on vähän odottuttanut itseään. 
Jos jotain niin viimeistelyä osaan vitkutella. Mieli olisi jo uusiin töihin ja tärkeä mutta usein työläs loppusilaus ei aina inspiroi.
Tänään otin itseäni niskan kohdalta kiinni ja pakotin itseni hommiin. 
Nyt kun sukat ovat oikeasti kokonaan valmiit, ihmettelen että mikä siinä oli taas niin vaikeaa. Kaikki keskeneräinen ja tekemätönhän se mieltä painaa. Valmis saa iloiseksi.
Mitäs tykkäätte lopputuloksesta?

Kokoonkursimista odottaa myös neuletakin osat. Yritän inspiroitua sen kokoamisesta ennen kesähelteitä ;)

Pitkän ulkoilulenkin jälkeen maistui mutakakun jämät. Hyvällä omallatunnolla mäiskin menemään kuohkean vaniljakastikkeen ja kirpeän puolukkahilloin kanssa. Oletteko maistaneet tällaista komboa? Mutakakku - puolukkahillo. On muuten hyvää. Mutakakun tönkkö makeus taittuu mukavasti kirpeän puolukan seurassa.

Puolukkahilloon liittyy muistoja. Se on muutama vuosi sitten kuolleen äitini valmistamaa. Huolella tehtynä ja hyvin säilytettynä se on säilynyt hyvänmakuisena ja käyttökelpoisena tänne asti. Nyt sitä maistellaan pieniä määriä kerrallaan ja toivotaan että se vielä jonkun aikaa riittäisi. 
Haikeaa, ettei äitiä enää ole, mutta hänen valmistamaa hilloa kylläkin. 
Sitä pitää kiinni siitä mitä on. 
Muistoista ja puolukkahillosta.

Mukavaa lopuksi. Wanhan Wallankumous on liittynyt blogin seuraajien joukkoon. Lämpimästi tervetuloa <3

Hyvää alkavaa helmikuuta kaikki te siellä.
Kevättä kohti mennään :)
Sii juu!