- ja vähän äitiydestä
Aamukahvikuppihaasteeni on edennyt viimeiseen kuppiin. Siihen kaikista tärkeimpään. Ja rakkaimpaan.
Kahvikuppini 5/5
Kupeista kaunein ja kultaisin. Täynnä tunnetta. Ajalta jolloin lapseni olivat viikkoraha-iässä. Sen ikäisiä, etteivät saaneet yksin mennä kovin kauas kotoa. Säästivät pienistä rahoistaan ahkerasti ja päättivät yhdessä kulkea vähän useamman kadun yli ja käydä ostamassa pienestä lahjatavaraliikkeestä äitienpäivälahjan. Suunnitelma ja toteutus ihan vaan kolmistaan.
Kupin saadessani olin otettu tästä yhteisestä hankkeesta. Karkit ja muut pienet ostokset oli jätetty tekemättä. Katujen yli oli liikuttu varoen ( ja huonoa omaatuntoa potien). Jälkeenpäin kuulin, että nuorimmaiseni oli moneen kertaan aikaisessa keventää kolkuttavaa omaatuntoaan kauppareissusta, jota oikeasti ei olisi saanut liian pitkän matkan takia tehdä, mutta isommat sisarukset saivat pikkuveljen pitämään salaisuuden äitienpäivä-aamuun asti. Voi sitä ilonpaloa lasteni silmissä kun ilahduin, en torunut. Kiitin ja halasin moneen kertaan. Tarkoitus pyhittää keinot <3
Maailman paras äiti. Se meni suoraan sydämeeni. Tuntui, että rima oli tekstin myötä korkealla. Maailman paras. Voiko sellainen olla? Ainakaan äiti. Minä?
Mietteeni käyvät vielä tänäkin päivä syvällä äitiyden olemuksessa kun mukin tekstiä katselen. Mikä on paras? Kenelle? Riittävän hyvä? Mikä se sellainen on? Riittävän hyvä lapsilleni? Mikä mitta on riittävän hyvä?
Äiti-ihmisiltä eivät kysymykset lopu. Oma äitiys on aina suurennuslasin alla. Äidin oman ja ympäristön tiukassa arvioinnissa. Äitiys muokkautuu lasten kasvaessa, kokemuksien karttuessa. Niin hyvien kuin vähän huonompienkin. Vasta nyt, kasvatustyötäni taaksepäin arvioidessani luulen tietäväni, kuinka kaikki olisi pitänyt tehdä. Monen asian tekisin toisin, monen asian antaisin olla. Mutta siitä huolimatta olen lapsilleni parhain äiti. Ainoa oikea. Aikanaan maailman paras. Myöhemmin maailmalle saattelija.
Haastan mukaan kertomaan omista kahvi- / teekupeistaan Innan Mummon matkassa -blogista. Haaste alunperin koski aamukahvi- / teekuppeja. Viitenä päivänä. Kuppi per päivä. Mutta tämä haaste taipuu moneksi. Sen saa muokata mieleisekseen. Kunhan kertoo mieleisistä kupeistaan. Lähtisitkö Inna mukaan?
Mukavaa lauantaita!
Kiitos Pirjo, tartun haasteeseen. Ja äitinä olo - nuo alun englanninkieliset sanat kuvaavat hyvin äitiyttä. Onneksi olen äiti viidelle nuorelle aikuiselle, vaikka on ollut aikoja jolloin olen miettinyt miksi ryhdyin äidiksi. Äitiys on tuonut elämääni elämäni parhaimmat ja kauheimmat hetket.
VastaaPoistaVoi kun mukavaa Inna, että lähdet mukaan!
PoistaNiin se on, että äitiyden tähtihetket ja kaaoksen ajat ovat elämän sokeri ja suola. Hunaja ja sinihappo. Kaunista ja kamalaa.
Itsekin olen joskus ihmetellyt äidiksi ryhtymistä. Mutta sitä ei tiedä, ennenkuin tietää. Osaansa ei kuitenkaan vaihtaisi mihinkään.
Ihana kuppi ja liikuttava tarina sen takana. Voi noita lapsikultia ja pienintä, jolla omatunto kolkutti niin sietämättömästi, että oli vähällä salaisuus paljastua. Lapset osasivat valita kauneimman kupin maailman parhaimmalle äidilleen. Niin sitä aina ajattelee... Jäädessäni eläkkeelle ajattelin, kunpa olisin työhön tullessani ymmärtänyt kaiken sen, mitä ymmärsin lähtiessäni. Se on jonkinlainen luonnon laki, että vasta eläessään oppii.
VastaaPoista<3 Itsellänikin tippa tulee silmään muistellessani kuppini alkutaivalta.
PoistaPerille ei pääse kulkematta koko reittiä. Osaavia ei olla ennenkuin on tarpeeksi opittu ja koettu. Eteenpäin eletään. Taaksepäin katsellessa tiedetään miten kaiken olisi pitänyt mennä.
Siinä kohtaa on oltava itselleen armollinen: tein minkä tein niillä taidoilla ja tiedoilla jotka silloin itselläni olivat. Sellainen tämä elämä on.
Mukillasi on mukava tarina :)
VastaaPoista<3 Sitä on mukava muistella kahvia juodessa.
PoistaOi kuinka ihana kuppi ja tarinan jälkeen se on vieläkin kauniimpi!
VastaaPoista<3 <3
PoistaTavaroita tulee ja menee. Ne, joihin liittyy jokin kaunis muisto ovat niitä parhaita.