Uusi vuosi

& ajatuksia siitä

Vieläkö jaksatte yhdet ilotulitukset ja uuden vuoden kuvaukset?
Nykyajan huippu nopea elämänmeno saa tuntemaan, että toissapäiväinen on jo niin so last season. 
Mutta senkin uhalla.

Uusi vuosi on 

• paikka puhdistauta, uudistua. Taas kerran aloittaa jotain tai kaiken alusta. 
• pysäkki. Keskellä yötä se kohta jossa kellon molemmat viisarit osoittavat ylös ja eteenpäin.
• taitekohta. Vaa´an kieli. Tilaisuus, mahdollisuus.

Kuitenkin se on yksi päivä, keskiyön kohta kaikkien muiden päivien ja öiden joukossa. Mutta koska se on päivä ja yö kahden vuoden välissä, sille paukutetaan ilotulitteita taivaan täydeltä. Sille katetaan herkkuja notkuvat pöydät. Sille kilistellään porejuomia änkyrähumalaan asti. Sitä juhlistetaan ystävien, tuttujen ja tuntemattomien kanssa. 

Se kokoaa ihmiset kaduille, toreille, aukioille. Joukossa kaikki tiivistyy. Tila, tunnelma, henkilökemiat. Iloa ja rähinää. Kaksi ääripäätä, vastakohtaa. Toista tarvitaan ja tavoitellaan. Toiseen usein ajaudutaan. Jotkut kehittelevät sitä anarkiaan asti.

Ilotulitusta Senaatintorilla seuratessani ja miehen kanssa Espaa käsikynkkää kulkiessani näin paljon iloa ja paljon pahaa. Riitaa, pullojen heittelyä, sairaskohtauksen saaneen avuksi hoitohenkilökunnan tuoneen ambulanssin tuulilasin kivityksen. 
Ihan oikeasti jäin miettimään mikä meitä ihmisiä vaivaa. Miksi osa meistä on menettänyt ihmisyyden, säädyllisyyden, kohteliaisuuden, huomaavaisuuden?

Maailmaa ei muuteta kuin itsestä käsin. Jokainen hyvä teko jollekin toiselle kertautuu. Sillä se, joka on saanut hyvää osakseen, vie sitä mukanaan. Hyvä on hieno pöpö, jota vastaan ei ole kehitetty rokotetta eikä immuniteettia. Jokainen meistä ottaa kaiken hyvän vastaan mukisematta. Toivottavasti edes osa vie sitä eteenpäin. 
Tartuttaa jonkun toisen.

Oikein mukavaa alkavaa viikonloppua.

Ollaan ihmisiksi.