Kesä alkamassa

   Saareen :)

Kassit ja pussit, reput ja rinkat on pakattu. Huomenna aikainen herätys ja sitten menoksi.

Edessä kunnon työleiri. Laitetaan kesäkoti pystyyn. Mutta kun se on tehty, sitten nautitaan koko kesä.

Meille kesän alku on tässä. Teltan pystytys Saareen, kauaksi kaikesta. Ihanaa!

Tämän linkin takaa voit kurkata minkälainen se meidän työleiri onkaan. Ja tuonne blogin oikealle sivulle kuvalinkkiin Saaressa on kerätty kaikki viime kesän saarijutut. Sinne tietty päivittyvät kaikki tulevatkin kuulumiset Saaresta.
Pelit ja vehkeet ovat mukana. Jos vaan yhteydet toimivat (se ei ole ollenkaan varmaan se, kun ollaan ulkomerellä) päivitän kuulumisia Saaresta. 

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille. Nautitaan keväästä <3

Hotel Acta Mimic, Barcelona

   vähän erilainen hotelli ja huone

Hotellimme Barcelonassa oli sekoitus uutta ja vanhaa. Vanhaa olivat ulkoseinät. Acta Mimic on rakennettu vanhaan teatteriin. Näkyvimnin teatteri on hotellin julkisivussa. Teatterin kadunpuoleinen seinä on jätetty jäljelle ja sen taakse on rakennettu hotelli. Sisällä ei kaikki ole ihan perinteistä hotellia, vai mitä olette mieltä kuvien perusteella.

Huoneratkaisut on toteutettu tavanomaisesta poiketen. Aloitetaan pesutiloista. Ne veivät huoneen ikkunapaikan. Suihku ja lavuaari olivat huoneessa, osa huonetta. Valo- ja pimennysverhoilla erotettavissa huoneesta. Esimerkiksi yöksi saattoi vetää verhon huoneen poikki ja sai nukkua mukavan pimeässä huoneessa. Huoneen puolella oli parisänky ja vaatteiden säilytystila. Tv seinässä ja pari tuolia. Wc oli onneksi erillisenä, ihan oikealla ovella varustettuna :D

Huoneen koko ulkoseinä oli ikkunaa. Ikkunasta oli turha kurkotella maisemia. Vanhan teatterin etuseinän ikkuna-aukot eivät osuneet huoneemme kohdalle. Muuta kuin osittain.
Aamu aurinko valaisi huonetta kauniisti. Samoin myöhäisen iltapäivän valo sivusi katua, jolla hotelli sijaitsee ja valaisi huoneen pehmeällä valolla. 
Hotellin pohjakerroksessa sijaitsevat oleskelutilat televisioineen ja ihanine pallotuoleineen. Tuoleihin oli mukava upota hetkeksi omine ajatuksineen. Alimmaisessa kerroksessa on myös aamiaisravintola, joka muuna aikana toimii hotellin ravintolana. 
Aamiainen oli runsas. Valinnan varaa joka makuun. Kattokaa mun ilmettä, hei! Mä oon todella aamiaisihminen. Silmät kiiluen söin kaikkia niitä herkkuja. Vieläkin nousee vesi kielelle. -oottakaas, pyyhkäisen leuan että päästään jatkamaan, noin ;D

Katu, jonka varrella hotelli sijaitsee, on hiljainen. Ei läpikulkuliikennettä. Sijainniltaan hotelli on pienen kävelymatkan päässä La Ramblalta ja Vanhasta satamasta. Lähimmälle metroasemalle matkaa muutama sata metriä.

Acta Mimic on kolmen tähden hotelli. Etelä-Euroopassa hotellien tähtiluokitus ei ole ihan verrannollinen meidän vastaaviin. Voi olla riskaapelia valita "vain" kolme tähteä. Hotelli voi olla pahimmassa tapauksessa aikas rupunen. Vähemmän kuin me kolmelta tähdeltä odotamme. 
Tämä hotelli oli iloinen yllätys. Siinä on hotellia ihan tarpeeksi. Siisti, rauhallinen, hyvä sijainti, erinomainen aamiainen ja ihana ystävällinen henkilökunta. 

Hotelleissa tärkeintä on riittävät mukavuudet, hyvä sijainti. Loppupeleissä hotellissa käydään nukkumassa. Muu aika kuluu yleensä ihan jossain muualla :)

Osoite: C/ Arc del Teatre, 58, 08001 Barcelona, Espanja


Minkälaisia kokemuksia Sinulla on hotelleista? Ovatko täyttäneet lupaukset ja ennakko odotukset, vai olleet ihan susia?

         Mukavaa viikonlopun odotusta ihanaiset kaikki <3

Barcelonan kävelykatu La Rambla

  iltakävelyllä

La Rambla on Barcelonan pääkatu. Se alkaa Placa de Catalunya-aukiolta ja päättyy merenrannalle Barcelonan vanhaan satamaan Port Vell:n. Rambla muodostuu useasta kadusta, jotka kaikki alkavat Rambla nimellä. Usein katua kutsutaan tämän takia myös Las Ramblas. Tämä plataanipuiden reunustama kiemurteleva katu on jokaisen Barcelonassa kävijän nähtävyyksien listalla. Kun kadun kävelee päästä päähän, matkaa kertyy reilu kilometri.

Rambla on täynnä erilaisia kioskeja, joissa myydään lehtiä ja matkamuistoja. Täältä turistin kanttaa ostaa myös Barcelonan kartta. Valikoimat ovat monipuoliset niiden suhteen. Kuten kaiken muunkin tarjolla olevan. Kadun keskivaiheilla myyntipöydät täyttyvät kukista. Ruusut ja appelsiinipuut tekevät kauppansa. Myös paljon käsityöläisten taidonnäytteitä on tarjolla.

Erilaisia katuesiintyjiä on paljon. Ovat taitavia ja pientä maksua vastaan heidän kanssaan voi kuvauttaa itsensä. Rambla on kuuluisa taskuvarkaistaan. Matkailijan huomion kiinnittyessä esiintyjiin, on hyvä mahdollisuus tyhjäntää laukku tai reppu. Mutta ei mitään paniikkia tämän suhteen. Vain tarkkuutta.

Kadun varrelta löytyy runsaasti terasseja, joissa voi ruokailla tai vaikkapa juoda hyvän kahvin ja katsella kadun vilinää. 

Kaikin puolin näkemisen, kokemisen ja kävelemisen arvoinen katukokonaisuus.

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa. Muutama Barcelona juttu vielä odottelee päivän valoa :)

Mantan lakitus - video!

vappua 
       kerran vielä tälle vuodelle :)


Ihanaiset, jaksakaa mun kanssa. Mä olen kertakaikkisen vappuihminen. Vuoden juhlista vappu on niin ykkönen. Elän vapputunnelmissa vielä pitkään, kun muut ovat jo koko jutun unohtaneet.

Palataan hetkeksi Kauppatorille Mantan lakitukseen. Lakituksesta vastasi tänä vuonna Aalto yliopiston porukat. Uusi, erilainen ja hauska oli lakin kuljetus Mantalle. Tällaista ei ole aiemmin nähty. Katsokaa!

Olikohan tämä jonkun opinnäytetyö :) Täydet pisteet, samon minä!

No niin. Nyt vappu on paketissa. Lupaan! 
Seuraavaksi vähän Barcelonaa. Ja arvatkaa, pian me mennään ekan kerran tänä vuonna Saareen. Blogissakin alkaa taas kesän vietto :)

Iloista asiaa muutakin. Mansikkatilan mailla - blogin Taina on liittynyt blogin seuraajien joukkoon. Lämpimästi tervetuloa Taina <3

Mainiota lauantaita kaikki te siellä! 

Vappupäivän viettoa

aatetta, ajatuksia ja tuoreita munkkeja

Kaivaria ja väenpaljoutta. Hakaniemen toria ja työväenaatetta. Vappu liikuttaa tuhansia ihmisiä.

Kaivopuistossa perinteistä picnicmenoa. Ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista. 
Hakaniemessä picnicin korvasi kunnon grillimakkarat ja paistet letut kojuista ostettuna. Kuuntelin Antti Rinteen ja Paavo Arhinmäen puheet ajatuksella. Molemmat puhuivat hyvin. Arhinmäen puheessa oli enemmän nostetta ja tunteen paloa oman asian puolesta. Sen tunnistivat myös kuulijat. Arhinmäen puheen katkaisi moneen kertaan tuhatpäisen yleisön taputukset.

Kansamme kahtiajakautunneisuudesta puhutaan. Kaivopuiston snobbailuilmapiiristä kaupungin läpi kulkiessani ja Hakaniemen torilla juhlapuhujia kuunnellessani jäin ensimmäisen kerran sitä miettimään. Kaksi erilaista kaupunginosaa omine historioineen. Kaksi aivan erilaista asuinaluetta. Kahdet erilaiset vappujuhlat. 
Kahtiajakautumiseen tarvitaan paljon muutakin. Siihen tarvitaan tunne, että olemme kahden kerroksen väkeä. Siihen tarvitaan kokemus, että olemme kahta eri leiriä. Kun se kokemus ja tunne iskostuu kansan riveihin, voi mitä vaan tapahtua. 
Jäin mietteliääksi. Ja huolestuneeksi.

Työläisperheen kasvattina toivon, etteivät ajatukset yhdenvertaisuudesta, tasapuolisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta ikinä, koskaan katoa. Että niiden puolesta jaksetaan tehdä työtä. Ja että niihin jaksetaan uskoa.

Kaikki julkisin varoin ylläpidettävät palvelut yhteiskunnassa ovat saavutettuja etuja. Älkäämme niistä luopuko, uskoen yksityisten palvelujen tarjojien hyväntahtoisuuteen. Sellaista hyväntahtoisuutta ei ole olemassakaan. Yhteinen hyvä syntyy vain yhteisistä varoista.
Monet näkevät uuden lastensairaalan varainkeräyksen hienona asiana - mitä se onkin. Mutta se on myös tämän meidän ajan symboli. Varoitus tulevasta. 1940-luvun alkupuolella ryhdyttiin nykyistä Helsingin lastensairaalaa rakentamaan taloudellisesti hyvin niukkana ja tiukkana aikana. Sairaala nähtiin tarpeellisena. Miten ihmeessä ei tämän päivän yltäkylläisyydestä riitä julkista rahoitusta uudelle lastensairaalalle??? 
Jos oikeisto saa jatkaa tässä maassa, niinkuin saa ainakin tulevan vaalikauden, on pelottavan varmaa että tämä suuntaus jatkuu ja lisääntyy. Sitäkö ihan oikeasti halutaan?

Kuinka teillä siellä? Oletteko miettineet näitä asioita? Näkyykö omassa elämässä tai tuttavapiirissä kahtiajakautuneisuutta tai muuta yhteiskunnallisesti merkittävää muutosta suuntaan tai toiseen? Saatko tarvitsemasi julkiset palvelut helposti vai joudutko jonottamaan? Turvautumaan yksityiseen?

Näin.
Ja sitten Kaivariin ja Hagikseen :)

Päivän päätteksi tuoreet omapaistamat munkit. Nam!

Kevät on näin juhlittu alkaneeksi. Kesää kohti mennään.

Mukavaa viikonloppua vapun jälkimainingeissa. Hyvä että on tällainen tasoittava vapaa ennen arkea :D

Vappuaatosta

  

ei surra huomista, 
           jatketaan vaan juhlimista

Erityinen kiitos multa lähtee mun miehelle. Se on kiltti ja kärsivällinen. Jaksaa mun naismaisen rönsyilyn, ainaisen valokuvaamisen (vaikkei oikeasti tykkää, että sitä kuvataan) ja antaa mun valita paikan, josta Mantaa katsellaan. Vaikka sillä on paljon parempi paikannin. Miehen valitsema paikka olisi ollut joka vuosi paljon parempi. Jos olisi siihen menty. Mutta ei menty, kun se on kiva eikä välitä vääntää turhista. Siksi mua aina harmittaa, kun en saa mieleisiä kuvia.

Nyt mies sanoo, et mä oon liikuttuneessa tilassa. Höppä, höppä! Se vaihe oli ja meni jossain simalasillisen ja yhden kuohuva lasillisen välissä. Toipilaana kaikki lasissa poriseva menee päähän niin että heilahtaa.

Pääsisinköhän mä tästä vielä aiheeseenkin...?

Vappuaatto kollaasit. Ihan ekaa kertaa tollaset kasasin. Ei huono, porehumalaiselta. Mitäs sanotte? Onko tällaisia kiva vai hankala katsoa? Onko parempi, että on vain kunnon isoja kuvia? 

No mut lähdetään Kauppatorille. Manta on meidän vapun juhlinnan ohittamaton.

Manta sai lakkinsa ja niin taas minäkin. Manta lakitus menee saman kaavan mukaan. Kellon lähestyessä kuutta alkaa kova ääninen laskenta 10, 9, 8, 7... Kaikki heiluttavat käsiään ja lakkejaan korkealla ilmassa ja sen jälkeen lakit painetaan päähän. Se on startti vapun juhlinnalle.

Vaihdettiin Minäkö keski-ikäinen blogin ihanan Tiian kanssa muutama sana Instassa valkoisista vappulippiksistä, jotka vuosi vuodelta kutistuvat. Ihmeellistä materiaalia :O

Oma lakkini on nähnyt ja kokenut kaiken, mitä valkolakki vappukarkeloissa vaan voi kokea. Monta iloisen hilpeää juhlaa päässä keikkunut. Ja keikkuu edelleen. Joka vuosi vaan enemmän päälaella. Kun ei syvemmälle mahdu. Ja aina vaan virttyneempänä. Mutta mitäs tosta. Saa se elämisen jälki näkyä lakissa. Kun se näkyy lakin käyttäjässäkin. Kiäh! 

Mitenkäs teillä ihanaiset vappu on mennyt? Suunnitelminen mukaan? Perinteisesti vai ihan uusin kujein. Kertokaa, kuulisin mielelläni. Mä kun olen 100% vappuihminen :)