Ihanasti koukussa

- aikuisten värityskirja

Kirja Väritä itsellesi mielenrauhaa / Suomalainen kirjakauppa

itse ostettu, maksoi 12.90

Oi joi tätä väri-iloittelua!
Olen istunut kaiken (en paljoakaan liioittele) vapaa-aikani kuluneen viikon aikana väritellen. Antanut mennä. Värejä, värejä, värejä. Samaa ja eri sävyjä ilman yhtäkään rajoitusta. Kokeillut miltä näyttää kun värittelee näin tai noin. Mitä silmä siitä sanoo. Miltä se näyttää. Ja olen tykkännyt ihan valtavasti.

Kirjan alkusanoissa kannustetaan olemaan vapaa kuin taivaan lintu yhtään mistään mikä rajoittaisi värittämistä. Ja minähän päätin antaa vaan mennä sen mukaan miltä tuntuu. Se ei ole aina ihan helppoa. Aikuiselle. Että antaisi mennä vaan.

Olen joskus aikaisemmin kertonut, että tarvitsen ympärilleni rauhaa. Selkeitä pintoja, vaaleita värejä. Mutta samalla ihailen kaikkea värikästä. Nyt mullakin on oma väriparatiisini. Kirjan jokainen sivu on kuin minä vaaleuden ja selkeyden tarpeeni kanssa. Viivojen rajaamille pinnoille värittelen oman iloitteluni. Sen, jota aina ihailen muualla. Nyt ne ovat täälläkin. Ihanat värit ja värittämisen terapia.

Kirjan nimi on oikeaan osuva. Väritellessä muu maailma unohtuu. Olen vain itseni kanssa, omine ajatuksineni. Värittely rauhoittaa ja tuottaa mielihyvää. Ja on myös opettavaista. Olen jo ehtinyt huomata, että jotkut värit ne vaan eivät sovi yhteen kun taas toiset oikein hehkuvat keskenään.

Kuulin tällaisista aikuisten värityskirjoista ohimennen sattumalta. Menin sitten kirjakauppaan ja vähän varovaisesti kysyin myyjältä, löytyisikö aikuisten väristyskirjoja. Myyjä oikein innostui. Vei minut pöydän ääreen, jossa kirjoja oli isot pinot erilaisia. Samalla hän kertoili, kuinka itse on innostunut näistä kirjoista. Kotona tyttären kanssa yhdessä värittelevät kuvia. Antoi myös vinkkejä väri- ja huopakynistä. 
Kirjoja kuulemma menee tällä hetkellä niin paljon, etteivät kustantajat ehdi painaa kirjoja kysynnän tahdissa. Suomalaisen kirjakaupan bestseller listan ykkösenä komeilee tämä valitsemani kirja. Jokunen muukin näyttää tästä innostuneen :D

Tätä suosittelen ihan jokaiselle. Nyt kun kesä ja lomat ovat hollilla, saataisi ole kiva kokeilla. Kun on mukavasti vapaa-aikaa.

Miltäs kuulosta? Voisitko sinäkin tarttua värikyniin :)?

Ihanaksi lopuksi mulla on taas iloinen tehtävä. Toivotan lämpimästi tervetulleeksi  auring*n ihanat - blogin Inkan blogini seuraajaksi. Mukavaa kun liityit joukkoon <3

Tässä linkki Suomalaisen kirjakaupan sivuille. Siellä värityskirjoja on :)

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikki te siellä <3

Ilkeästä kommentoinnista

- mitä mietteitä herää niitä lukiessa


Voi vain kuvitella kuinka mieltä pahoittavaa ilkeä kommentointi on blogin kirjoittajalle. Blogi on jokaisen kirjoittajansa oma tuote, harrastus tai jopa työ. Siihen panostetaan aikaa ja energiaa. Sen parissa viihdytään. Kirjoittajahan kertoo itselleen mieleisistä ja tärkeäksi kokemistaan asioista. 

Entä miltä tuntuu lukea toisen blogiin kirjoitettuja solvauksia?

Ikäviä kommentteja joko rivien välissä naljailtuna tai suoraan törkynä päästellen, vaikuttaa laajemminkin kuin vain blogin kirjoittajaan. Kommentit ovat kaikkien luettavissa. Ja ihmeteltävissä. Miksi joku tuollaista kirjoittaa? Ja miksi tuollaista siedetään? Miksi tuollaista julkaistaan?
Nämä ovat kysymyksiä, jotka minulle heräävät kun näen karkeita, epäkohteliaita kommentteja. 

Mietitäänpä tarkemmin. Ennen sitä kuitenkin painotan: En hyväksy minkäänlaista nettikiusaamista, pahantahtoista kommetointia blogeissa enkä mitään muutakaan kiusaamisen muotoa! Jokainen on vastuussa omista sanoistaan.

Mitä negatiivisesti kommentoijat tavoittelevat? Ensin sen lajin kommentit, joissa ihan oikeasti haukutaan kirjoittajaa ja / tai hänen lähipiiriään. Ne ovat silkkaa ilkeyttä, pahuutta ja kertovat kommentin kirjoittajasta paljon enemmän kuin hän itse edes osaa ymmärtää. Pelkureita ja huonosti käyttäytyviä vellihousuja sanon minä! Nimettömänä on helppo laukoa. Mutta jollain tapaa blogi on näille laukojille kuitenkin merkityksellinen. Eihän sitä muuten vaivautuisi... Ilkeät kommentit ilmestyvät siinä vaiheessa kun blogin lukijakunta laajenee, yhteistyökumppanit kutsuvat juhliin ja antavat tavaraa. Riippumatta siitä kuinka paljon työtä blogin pitäjä tekee bloginsa eteen.
Pahus vie, jos kaiken lisäksi blogin kirjoittaja näyttää elävän ihanaa elämää ei kommenteilla kyykkyynlaittajista ole pulaa. Huh! Sanokaa, mitä sanotte. Näiden kommenttien takana on 100% kateus, jota ei osata kääntää oman motivaation moottoriksi. 
Tässä ei tavoitella mitään. Syydetään vaan törkyä. Tällaisten kommettien päälle iso leima: Häiriköintiä!

Entä sitten eriävän mielipiteen ilmaiseminen ronskilla tyylillä? Tavoitellaanko silloin "keskustelun" avausta muuten niin kiittelevien ja kehuvien kommenttien joukossa? Vähän liikettä, piristystä samanhenkiseen hymistelyyn? Sillä lähes poikkeuksetta komenttiboxissa tämän jälkeen kuhisee. Puolesta ja vastaan. Enää ei postauksen aihe ole pääasia vaan lukijat kiistelevät keskenään kuka on kateellinen ja kenelle. Kenen pitäisi hankkia elämä, eikä netissä haukkua muita. Ja tätä lukijoiden kähinää seuraa myös blogin kirjoittaja itse... Usein viisasti vaieten. Mutta antaen sen tapahtua. Miksi?

Miksi blogin kirjoittaja sietää toistuvan taistelun postauksiensa kommenttiosiossa? Onko niin, että vakituisesta lukijakunnasta tulee itse kullekin blogille suoja, armeija joka nousee aina barrikadeille kun omaan suosikkiblogiin tai sen kirjoittajaan kohdistuu muita kuin kiitteleviä kommentteja. Ja tämä on blogin kirjoittajasta toivottavaa? Antaahan se näkyvyyttä ja klikkauksia blogiin kun taistelu kommenttilaatikossa käy kuumana. Ja mukavan tunteen - jos sellaisesta taistelusta pitää - seurata kuinka puolustajat kiihkeästi taistelevat blogin kirjoittajan puolesta. 
Mitä tuollaisen kiivaankin kommentoimmin seuraaminen merkitsee blogin kirjoittajalle itselleen? Miksi hän ei sensuroi kommentteja? 

Miksi antaa anonyymeille edes mahdollisuutta kommentointiin?
Ikävimmät kommentit ovat poikkeuksetta nimettömiä. Tottakai! Vellihousut ne eivät uskalla päätään aukoa nimellään. Kun nimellään kirjoittaa, silloin myös miettii mitä sanoo. Normaalit ihmiset ainakin.
Niin miksi oikeasti ikävien kommenttien toistuvasti tullessa omaan kommenttiboxiin ei blogin kirjoittaja estä sitä?
Mahdollisuus kommentointiin vain nimellä tai edes nimimerkillä siivoaa blogin kommettiosiota huomattavasti. Saattaa ehkä vähentää asiallistakin kommentointia useampien klikkauksien takia, mutta se on pientä siitä saatavan hyödyn rinnalla. Tilanne rauhoittuu vielä lisää, jos seuloo kaikki kommentit eli julkaisee kommentit vasta kun on ne itse lukenut. 
Näin moni bloggaja tekeekin. Se on lukijoiden kannalta ystävällistä vaikka ei poista sitä mahdollisuutta, että bloggaaja itse pahoittaa mielensä jokaisesta kurjasta kommentista.

Jostain syystä näin ei aina ole. Miksi ei? Onko kaikenlaisesta (ja runsaasta kommentoinnista) jotain hyötyäkin blogin kirjoittajalle? Näin voisi kuvitella ainakin erilaisilla tuloja tuottavilla blogialustoilla olevan...?
Blogeissa häiriköivät tuntuvat poikkeuksetta olevan huomion hakuisia sen lisäksi että mielellään näyttävät haluavan pahoittaa toisten mieliä. Oman törkykommentin ja siitä seuraavan keskustelun seuraaminen on varmasti tällaisille ihmisille mieleistä. Tuli taas tuikattua bensaa oikeaan paikkaan, jes! Mutta jos sitä kommenttia ei koskaan missään julkaistaisi, olisiko mitään iloa sitä edes kirjoittaa?

Ilkeyttä ja pahuutta on vaikea kitkeä siellä missä se kasvaa, mutta sen näkyvyyttä voimme itse kukin pyrkiä estämään.  

Ja siltä varalta, että ehti jo unohtua, toistan: En hyväksy minkäänlaista nettikiusaamista, pahantahtoista kommetointia blogeissa enkä mitään muutakaan kiusaamisen muotoa ihmisten kesken! Jokainen on vastuussa omista sanoistaan.

Inspiraation tähän kirjoitukseen sain Tipulassa- blogissa alkuunsa saaneesta kampanjasta, jossa toivotaan asiallista kommentointia blogeihin. Siihen yhdyn minäkin.

Mukavaa viikon jatkoa!

Ollaan asiallisia toisillemme :)

Elämä Blogilistan jälkeen

Blogilista on lopettanut
           - kuinka seurata mieleisiä blogeja, kuten esimerkiksi tätä mun :)

Näitä suosittelen.

Facebook
Oikeasti aikuinen on saman nimisenä myös Facebookissa. Blogini päivitykset linkitän sinne. Lisäksi jaan siellä vinkkejä, linkkejä ja jonkun verran kuvia. Tervetuloa siis seuraajaksi sitä kautta - klik.

Bloglovin´
Tämän palvelun puolesta liputan isolla lakanalla. Tykkään kovasti sen monipuolisuudesta. Jokainen blogipostaus näkyy kuvan kera ja mieleisiä juttuja voi tallentaa omille sivuilleen ja palata halutessaan helposti niiden pariin. Blogeissa on niin paljon kaikkea kiinnostavaa ja kun sitten yrittää muistella mitä mahtoi missäkin olla, ei tule mitään. Eikä löydy mistään. Mutta Bloglovin´sta löytyy! Tervetuloa seuraajaksi Bloglovin -kautta - klik.

Instagram
Valokuvia elämästäni. Yhden kuvan tarinoita, joissa itse kuva on pääosassa. Mieleisiä asioita ja paikkoja, jotka haluan jakaa muiden kanssa. Toisinaan päivitän uuden blogipostauksen Instaan, mutta pääpaino on valokuvaksi muuttuneissa hetkissä. Tervetuloa seuraajaksi Instagramiin - klik.

Pinterest
Sivusto ei ole varsinainen blogien seuraamispalvelu vaan paljon, paljon muuta. Jos tykkäät inspiroitua kauniista kuvista oli aihe ihan mikä tahansa, liitty Pinterestiin. Se on valtava maailman ihmisten yhteinen valokuva-albumi. Lisää omia kuviasi, ihaile ja pinnaile muiden. Ja varaa aikaa ja vaikka kuppi kahvia viereesi. Pinterest koukuttaa :) Tervetuloa seuraajaksi Pinterestiin - klik. Blogikuviani on omassa kansiossaan siellä.

Blogger
Bloggerilaisena en jätä mainostamatta tätäkään vaihtoehtoa. Luotuasi tilin on helppo kommentoida kaikkia bloggerilaisia blogeja. Niitä on paljon. Mieleisistä blogeista saa kerrättyä itselleen luettelon, johon päivittyvät blogien uusimmat jutut. Ja se paras: Jos et vielä kirjoita blogia, on sen aloittaminen helppoa Bloggerin blogialustalla :)

Näin. 
Vähän haikeaa kun Blogilista lopetti. Se on ollut minulle ensimmäinen blogien seuraamisväylä. Mutta niinkuin elämässä aina, niin tässäkin. Kun joku loppuu, on se myös uuden mahdollisuus. Ja onneksi näitä blogien seuraamisen mahdollistavia palveluita on tarjolla jokaiselle se mieleisin.

Jäikö joku mielestäsi käyttökelpoinen ilman huomiota? Kerro ihmeessä! 

Mitkä ovat sinun seuraamisvälineesi? Mielelläni kuulisin kommenttiboxissa.

Hyvää kesäkuuta ihanat kaikki! Seuraamisiin :)

Lauantain kotihommia

- teltalla

Terveiset Saaresta! Täällä on vietetty ihanaa lauantaita, sää on suosinut. Toivottavasti kaikkia muitakin tänä monien juhlien päivänä.

Me ei ole juhlittu, mutta mukavan juhlava olo kun on viikkosiivoukset tehty. Matot saaneet päivänpaistetta ja piiskaa. Tuo entisten aikojen pölynimurin korvike on mun lapsuuden kodista. Mattopiiska - kuka muistaa? 

Lattia me lakaistiin ja pyyhittiin kostealla. Kiva laittaa matot takaisin puhtaalle lattialle.
Nälkä näissä hommissa tulee. Syötiin grilliherkkuja. Mun tämän hetken suosikkeja ovat erilaisista juureksista kootut nyytit. Nam!
Astiat tiskasin ja ekan kerran tänä keväänä ne ovat auringon kuivattamia. Niin luksusta.

Mun lempihommia eivät ole siivoaminen, tiskaaminen, pyykkäminen, perus kotihommat, vaikka niitä teenkin ihan (melkein) mukisematta. Mutta kuulkaas jotain kummaa tässä on, kun täällä Saaressa kaikki nuo pakolliset välttämättömyydet tuntuvat mukaville. Ilman ensimmäistäkään talouskonetta tai apuvälinettä. Jollei mattopiiskaa tai tiskiharjaa sellaisiksi lasketa. Hitsi vie, oikein tykkää puuhata näiden hommien parissa!

Kun työ on tehty, on niin mukava olo. Näinhän se aina menee. 
Tämän kun muistaisi kaikkien ei niin kivojen hommien edessä. Tekemätön (pakko)työ se vasta mieltä painaa ja rasittaa. Joskus sitä ihan turhaa vetkuttelee, kun tekemällä pääsisi siitä eroon.
Tehtynä ja valmiina kaikki velvollisuudet ja muut hommelit muuttuvat saataviksi. Lopputulos lähes poikkeuksetta palkitsee. Vähintääkin, että on saanut senkin työn pois kuljeksimasta. Kiva tunne. Eiks vaan?
Sen jälkeen saa nauttia.

Onko sinulla jotain ehdottomia inhokkeja, joita et millään tekisi - ainakaan ellei olisi pakko? Millä silloin tsemppaat itsesi liikkelle? 

Mikäs tässä. Siistissä majassa :)

Ja lopuksi ihanaa, ihanaa! Lämpimästi tervetuloa Uraäidin ruuhkavuodet - blogin kirjoittaja Uraäiti blogini seuraajaksi. Mukavaa, että liityit joukkoon <3

Ihanaa lauantai-iltaa kaikki te siellä ja hyvää viikonlopun jatkoa <3

Terveiset Saaresta

lyhyet kuulumiset

Viikonlopun vietossa taas meren keskellä.
Päivä on ollut aurinkoinen kaikista sade-ennusteista huolimatta. 
Liikuntaa, lepoa ja meren ihastelua.

Nyt istutaan teltassa iltaa. Kaikki mukavasti kohdillaan.

Perheemme kissat ovat ensimmäistä kertaa tänä keväänä Saaressa. Heidän ehdoilla mennään.

Raportit poikien Saarikauden avauksesta voit lukea tästä ja tästä :)

Hyvää viikonlopun jatkoa!

Cannes

elokuvafestivaalien kunniaksi piipahdus Cannesissa

Cannes on yksi Ranskan Rivieran Cote d´Azur kaupungeista. Satojen vuosien takaisesta kalastajakylästä on kehittynyt turistikeskus, jossa aikaisemmin viettivät aikaansa erityisesti englantilaiset aristokraatit. Tänä päivänä Cannes on tunnettu erityisesti useista festivaaleistaan, joista kuuluisin on elokuvafestivaalit (tänä vuonna 13.-24.5.2015). Tähän aikaa vuodesta kaupunki täyttyy kuuluisuuksista, punaisista matoista ja kimalluksesta.
Cannes, sen "keskus" oli aikoinaan läheisellä Le Suquet kukkulalla. Vuosisatojen saatossa kaupunki on laajentunut rantaviivaa myötäillen kauniiksi merenranta kaupungiksi.

Bulevard de la Croisette on pitkä rantakatu, jonka varelta löytyvät kaikki merkkiliikkeet, mutta jos haluaa tehdä hyviä ja edullisempia ostoksia, kannattaa mennä pari korttelia boulevardilta pohjoiseen. Rue D'Antibes on täynnä mitä erilaisempia liikkeitä ja ostoskeskuksia.

Sunnuntaisin Cannesin Vanhan sataman tuntumassa voi kierrellä kirpputorilla, jonka tarjonta on hyvinkin korkealaatuista. Taidetta, posliinia ja kristallia. Hinnat... noh, ei ihan meidän kirpparihintoja.

Katujen varsilla on kahviloita, ravintoloita ja terasseja. Niillä istutaan ja vietetään aikaa yhdessä perheen ja ystävien kanssa. Hyvää ruokaa pitkän kaavan mukaan ja erityisesti kesäaikaan ranskalaisten kesäjuomaa roséviiniä karahveista.

Vanha satama on täynnä toinen toistaan upeampia veneitä. Monet kooltaan taloon verrattavia. Huijaa! Kymmeniä metrejä pituutta ja leveyttä.

Loistohotellit ja hiekkarannat tarjoavat upeat puitteet lomailuun. Boulevard du Midi Louise Moreaun varrella on useita uimarantoja. Cannesin rannat ovat usein maksullisia ja hotellivieraiden käytössä, mutta kaupungissa on myös joitakin maksuttomia rantoja.

Miltäs kuulostaa? Lähtisitkö?

Vai oletko käynnyt Cannesissa? Kuullut sen hohdokkuudesta?

Kaikki totta. Tunnelma kaupungissa on aurinkoinen, kansainvälinen, rahakas ja noh, niin ranskalainen. Ihmiset ovat ystävällisiä ja ranskalaiseen tapaan kohteliaita. Mutta kuten muuallakin Ranskassa, ranskankielen vaihtaminen englantiin ei aina suju paikallisilta luontevasti vaikka monet kieltä osaavatkin.

Ranskalaisista kukaan ei taida ymmärtää, miksi kaikki maailman ihmiset eivät puhu ranskaa. Incroyable! Se on - täytyy sanoa - ihailtavaa. Kansallinen itsetunto kohdallaan.


Näissä Rivieran tunnelmissa lähden tästä pakkailemaan. Viikonlopuksi Saareen. Cote d´Azurista Suomenlahden rantamaisemiin :D

Kuvat Ranskan matkaltani keväällä 2013.

Mukavaa pian alkavaa viikonloppua te kivat!