Saaressa

Maailmassa on yksi paikka jossa olisin enkä pois lähtisi, jos ei olisi pakko. Saari. Kesäkeidas. Keskellä merta, kaukana arjesta ja kaupungin mukavuuksista. Sähköisten yhteyksien tavoittamattomissa. Tai noh, etelärannalla selkeällä säällä saattaa puhelin saada toimintasingnaalin. 
Vedet eivät tule eivätkä mene. Muuta kuin kantaen. Peseytyminen meressä tai näin keväisin pihassa kaasulla lämmitetyllä vedellä. Ruuat on vietävä kaupungista mukana. Kesällä Saaressa käy kauppalaiva kolme kertaa viikossa. Silloin ei kaupunkiin tarvitse lähteä ruuan eikä minkään muunkaan takia. Kauppalaivasta saa kaiken tarpeellisen.
Aika kuuluu olemisesta nauttimiseen, kiireettömistä päivistä ja rauhallisista illoista. Ajanvietteenä kauniit maisemat, omat ajatukset. Lukeminen, käsityöt, korttipelit ja radion kuuntelu. Siinä ne tärkeimmät silloin kun ei rannalla istuskella tai metsässä kuljeta. Meren katselu ja kuuntelu on opettanut tulkitsemaan tulevia säätiloja: auringonpaistetta tai kovia tuulia, myrskyjäkin. Alkamassa on seitsemästoista kesä Saarella.

Kevät on Saaressa aina hieman mannerta myöhässä. Talven jäljiltä kylmä meri vähän pidättelee kesän tekeytymistä. Mutta eihän se mitään. Kevään saa kahteen kertaan. Arkena mantereella, viikonloppuisin Saaressa. Vastaavasti syksyt ovat Saaressa lämpimiä. Pidempään kuin kaupungissa. Kesän lämmittämä meri antaa kesälle jatko-aikaa.

Juuri nyt valkovuokot kukkivat runsaina peltoina. Lehtipuut ovat hiirenkorvilla tai vielä pelkkinä rankoina. Ensimmäiset ketunleivät kukkivat ja kosteat rannat peittyvät keltaisiin rentukoihin.

Juuri nyt en missään muualla olisi kuin täällä <3

Makuuhuone

- kevätflunssa ja katse ympärille



Luulin välttäneeni kokonaan, mutta yllättipä kuitenkin. Keväinen katala  flunssa. Kuumetta, jomotusta, kurkkukipua ja kuivan kuumottavaa yskää. Kuulisittepa ääneni. Varikset lähipuissa ovat kateellisia. Kraaaak!

Levätessä on aikaa vaikka mihin. Esimerkiksi niinkin hyödylliseen kuin katon tuijottamiseen. Siitä se ajatus tälläkertaa lähti. Mikä ettei, jaan näkymät kanssanne.
Laitetaan kuumeen piikkiin. Leikin hetken sisustusbloggaajaa ;)

Makuuhuone on kompakti, mutta kaikki tarpeellinen mahtuu mukaan.
Mun lemppareita ovat sisustussuunnitelija Tea-Mariia Pyykösen ehdottama päätyseinän tapetti ja Inarian mittatilaustyönä toteutettu vastaseinällä päästä päähän levittyvä kaapisto. Näiden kahden herkkupalan väliin jää sänky, yöpöydät lamppuineen, kattolamppu ja ikkuna.
.... Uuuuh! Ja tuo vaateräkki. Vastapäätä ikkunaa. Se on siinä koska mitään mieleistä tilalle ei ole vielä löytynyt. Siinä säilytetään arkivaatteita. Niitä jotka ovat olleet päällä, mutta eivät kaipaa vielä pesua. Kaappiin puhtaiden vaatteiden joukkoon ei niitä enää kuitenkaan laiteta. Niinpä vaateteline on must, mutta minkälainen.
Onko ehdotuksia? Ottaisin mielelläni vastaan.

Sänky Eclipse airflow, pääty Notte160 Asko
Päiväpeitto Isku
Yöpöydät Hemnes Ikea
Liinavaatteet Pentik
Verhot peritty äidiltäni
Kaikki lamput Lamp Gustafin Larissa Kodin Anttila
Tapetti Catwalk CAT205
Kaappi Inaria
Sisustussuunnittelija Tea-Mariia Pyykösen kotisivut
Eivät blogiyhteistyökumppaneita. Kaikki ihan itse ostettu ja maksettu :)

Jatkan potemista. Moi!

Asemalla vihertää

- keidas

Ihana kesäkeidas keskellä kaupunkia. Rautatieasemalla matkustajien, lähtevien ja saapuvien ilona. 
Tämä on kolmas kesä kun steissillä vihertää. Tämän vuoden teemana ovat suomalaiset kasvit, neljä vuodenaikaa. Puutarha kukoistaa koko kesän meidän kaikkien ilona.
Tuskin malta odottaa, että kaikki kukat alkavat kukkia. Ymmärtääkseni vähän eri aikaa niin että kukintaa on pitkin kesää aina elokuun loppuun asti.
Tällaisesta kaikille tarkoitetusta kivasta ilahdun kovasti. Viihtyisä kaupunki syntyy juuri siitä, että siellä täällä on kaunista kasteltavaa, hyvät palvelut ja toimiva julkinen liikenne. 
Tämä on Helsinkiä :)

Täällä tarkemmin Ihmepuutarhasta

Tärkeä ihminen

- Äiti

Kuva lainattu

Äiti - suomensanoista kaunein. Ainakin tunteilla mitattuna. Äidistä on yhtä monta mielikuvaa kuin on meitäkin. Jokainen äiti omansa ja erilainen mutta aina tärkeä. On äiti läsnä tai jossain muualla. On äiti olemassa tai enää ajatuksissa.

Laulussa sanotaan: "Isiä voi olla monta mutta äitejä yksi vaan." Äiti on ainutlaatuinen. Äiti on rakas, äiti on taakka ja kaikkea siltä väliltä. Äidistä on meillä kaikilla joku kokemus. Äitiä ei voi ohittaa. Äiti On.

Oman äitienpäivän tervehdykseni lähetän tuonne pilvien yläpuolelle. Paljon puuttuu kun ei äitiä enää ole.

Parhainta äitienpäivää!

Kaunis talo

- muistelua

Sain mahdollisuuden piipahtaa lapsuuteni kotitalon portaikossa. Kaikki oli niin kuin muistin. Katto korkealla, seinät kaukana toisistaan, suuret lasiovet, porraskaiteen rautaiset koristekaarteet ja kauniit pienet lamput katossa. 

Uutta on hissi, jälkeenpäin rakennettu. Lapsuudessani neljänteen kerrokseen jossa asuimme käveltiin korkeita jyrkkiä portaita. Levähdyspaikkana toisen ja kolmannen kerroksen välissä oleva leveällä ikkunalaudalla varustettu ikkuna, josta on näkymä talon sisäpihalle.

Siihen aikaan kerrostalojen pihoja ei somistettu kukilla eikä sisustettu penkeillä. Lapsille ei ollut tarjolla mitään virikkeitä. Leikit keksittiin itse. Kirkonrotta oli yksi suosikeista. Meillä tytöillä hyppynaru oli mieleinen ajanviete. Pojat kilpailivat rohkeudesta kiipeämällä tikapuissa. Pihan osittainen asfaltin puuttuminen tarjosi mahdollisuuden hiekkaleikkeihin. 
Tarvitessa pihan järjestystä valvoi talonmies ja usein alakerran asukkaat. Se oli aikaa jolloin naapurinkin lapsia sai tarvitessa komentaa eivätkä vanhemmat menneet siitä minnekään valittamaan. Se oli aikaa jolloin lapset tottelivat aikuisia. Eikä ollut väliä kuka aikuinen oli. 
Talo lämmitettiin koksilla ja meistä lapsista on jännittävää päästä pitkiä portaita alas kellariin katsomaan kun talonmies lapioi mustaa hiiltä pannuhuoneen suureen kuumaan uuniin. Vaikka oli talvi talonmiehellä ei ollut kuin pitkät housut ja verkkopaita päällä. Sittemmin tähän vuonna 1907 rakennettuun taloon on tullut kaukolämpö. 
Parvekkeet olivat petivaatteiden tuuletusta ja mattojen tamppausta varten. Ehdottaman kiellettyjä paikkoja lapsilta. Ellet ollut niin iso, että autoit siivoustöissä. Osa parvekkeista palveli kahden eri portaan asukkaita. Parvekkeiden molemmista päistä pääsi parvekkeelle. Olivat kuin siltoja useammassa kerroksessa. Parvekkeiden käyttöajat oli tarkkaan määritelty parvekkeiden ovissa olleissa ohjekilvissä. Viikonpäivät, kelloajat ja mitä milloinkin sai parvekkeella tuuletella. Mattoja tai liinavaatteita.

Nousin portaita neljänteen kerrokseen. Seisoin lapsuudenkotini oven takana. Mieleen tulvahti muistoja. Kaikki mukavia ja mieltä lämmittäviä. Arkea ja juhlaa. Jouluja ja syntymäpäiviä. Vanhempani joita ei enää ole. Siellä me asuimme, tuon oven takana. Oven takana on lapsuuteni muistoista tärkein. Koti ja turva. Huolenpito ja rakkaus. Ne ovat elämässä kantaneet. Ne ovat olleet elämäni ehtymättömät eväät.

Käsillä taitajat

-  Ammattitaidosta

Kaikenlaiset käsillä tekemisen taidot ovat niin kadehdittavia. 
Hyvällä tavalla kadehdin. On voimaannuttavaa nähdä kauniita asioita syntyvän. Ihailen taitavia käsiä. Tarkkaa työn jälkeä. Ammattimaista otetta. Kaikissa käsitöissä. Käsillä tekemisen töissä.
Ihanaa on seurata mitä osaavista käsistä syntyy.
Itse en osaa kuvitella, enkä suunnitella, enkä nähdä mitä mistäkin tulisi. Toisilla on se taito. Nähdä se mihin tavoitellaan ja toteuttaa se. Taidokkaasti ja helpon tuntuisesti. Nimenomaan helpon tuntuisesti sillä moni taito on vaatinut paljon harjoittelua, monia toistoja, epäonnistumisiakin. Mitä helpommalta näyttää sitä paremmin on harjoiteltu. Itse suoritus voi olla hyvinkin vaikea, mutta taidokkaasti tehtynä se näyttää helpolta.
Tänään ihailin taas kerran kynsihuollossa ammattilaisen työtä.
Kahdeksan vuotta ollaan pidetty yhtä. Minä ja mun geelikynnet :)