Kaunis talo

- muistelua

Sain mahdollisuuden piipahtaa lapsuuteni kotitalon portaikossa. Kaikki oli niin kuin muistin. Katto korkealla, seinät kaukana toisistaan, suuret lasiovet, porraskaiteen rautaiset koristekaarteet ja kauniit pienet lamput katossa. 

Uutta on hissi, jälkeenpäin rakennettu. Lapsuudessani neljänteen kerrokseen jossa asuimme käveltiin korkeita jyrkkiä portaita. Levähdyspaikkana toisen ja kolmannen kerroksen välissä oleva leveällä ikkunalaudalla varustettu ikkuna, josta on näkymä talon sisäpihalle.

Siihen aikaan kerrostalojen pihoja ei somistettu kukilla eikä sisustettu penkeillä. Lapsille ei ollut tarjolla mitään virikkeitä. Leikit keksittiin itse. Kirkonrotta oli yksi suosikeista. Meillä tytöillä hyppynaru oli mieleinen ajanviete. Pojat kilpailivat rohkeudesta kiipeämällä tikapuissa. Pihan osittainen asfaltin puuttuminen tarjosi mahdollisuuden hiekkaleikkeihin. 
Tarvitessa pihan järjestystä valvoi talonmies ja usein alakerran asukkaat. Se oli aikaa jolloin naapurinkin lapsia sai tarvitessa komentaa eivätkä vanhemmat menneet siitä minnekään valittamaan. Se oli aikaa jolloin lapset tottelivat aikuisia. Eikä ollut väliä kuka aikuinen oli. 
Talo lämmitettiin koksilla ja meistä lapsista on jännittävää päästä pitkiä portaita alas kellariin katsomaan kun talonmies lapioi mustaa hiiltä pannuhuoneen suureen kuumaan uuniin. Vaikka oli talvi talonmiehellä ei ollut kuin pitkät housut ja verkkopaita päällä. Sittemmin tähän vuonna 1907 rakennettuun taloon on tullut kaukolämpö. 
Parvekkeet olivat petivaatteiden tuuletusta ja mattojen tamppausta varten. Ehdottaman kiellettyjä paikkoja lapsilta. Ellet ollut niin iso, että autoit siivoustöissä. Osa parvekkeista palveli kahden eri portaan asukkaita. Parvekkeiden molemmista päistä pääsi parvekkeelle. Olivat kuin siltoja useammassa kerroksessa. Parvekkeiden käyttöajat oli tarkkaan määritelty parvekkeiden ovissa olleissa ohjekilvissä. Viikonpäivät, kelloajat ja mitä milloinkin sai parvekkeella tuuletella. Mattoja tai liinavaatteita.

Nousin portaita neljänteen kerrokseen. Seisoin lapsuudenkotini oven takana. Mieleen tulvahti muistoja. Kaikki mukavia ja mieltä lämmittäviä. Arkea ja juhlaa. Jouluja ja syntymäpäiviä. Vanhempani joita ei enää ole. Siellä me asuimme, tuon oven takana. Oven takana on lapsuuteni muistoista tärkein. Koti ja turva. Huolenpito ja rakkaus. Ne ovat elämässä kantaneet. Ne ovat olleet elämäni ehtymättömät eväät.