- Hammaslääkärin jälkeen
Huh! Hammaslääkärikäynti ottaa aina voimille. Etukäteisjännitys on ihan sietämätön. Odotustilassa on sellainen jännä haju, jota ei ole missään muualla kuin hammaslääkärissä. Se saa minun suun kuivumaan ja kielen tarttumaan kitalakeen. Siltä se hammaslääkäri sitten hoitsun avustamana koittaa kaapia kieltä irti, että näkis peremmälle.
Noh, tämä on hiukka väritetty versio. Höppä, pöppä toi kielen irrotus, mut kaikki muu on totta. Ihan kamalaa joka kerta. Ihanaa kun se on ohi. Reikiä nolla. Tälläkin kertaa.
Pieni palkinto on paikallaan. Se kuuluu aina hammaslääkärissä käyntiini. Kerran vuosia sitten oli kuuma kesäpäivä kun selvisin taas kerran urheasti hammaslääkärin käsittelystä. Olin sopinut treffit ystävättären kanssa ja terassille suunnattiin. Tilasin ihanan kylmän siiderin jäineen kaikkineen. Ahnaasti siitä kulauksen kippasin suuhuni. Kurkku kun oli vielä kidutuksen jäljiltä rutikuiva. Voi minua! Unohdin, että toinen puoli suusta oli puudutettu. Kylmä juoma jäineen hulahti hervottoman alahuulen yli rinnuksille. Vähäks oli noloa! Tarjoilija tuli hätiin. Selitin posket häpeastä punaisina hiljaa sopertaen miksi tälviisiin sotken. Tarjoilija oli ymmärtäväinen. Toi pitkän pillin ja muistutti, että kannattaa imeä toisella poskella. Juu-u, kyllähän minä. Ystävätär? Hän oli pudota nauraessaan tuolilta. Ei yhtään myötätuntoa.
Tällä kertaa hemmottelin itseäni hillitysti. Taputukset omille olkapäille. Hyvä, reipas minä! Ja sitten suoraan karkkihyllylle.
Valitsin Susun. Sitä sitten mutustelin kotimatkalla.
Susu tuli meidän kaikkien herkuksi 70-luvun puolivälissä. Maksoi muutaman kymmenen penniä. Ja oli h-y-v-ä-ä <3
Kun ikää tulee, on mitä muistella. Niinkuin sitä ihanaa Susu-mainostunnaria, joka on tallentunut mieleeni melkein sanatarkasti.
_2.JPG)
Muistatteko vielä tämän?
Ps. Tämä ei ole mainos. Ihan itse maksettu Susu.
Hetkinen, tarkistan vielä kuitista: maksoi 69 senttiä.
Ei kommentteja