Omenapuun alla

- Saaren ainoa 
               ja kaunein

Vaikka olisi monta, olisi tämä se kaunein. Kuningatar.
Korkeuksiin asti kohoava hoikka varsi. Kaikkiin ilmansuuntiin ojentuvat kukkia kannattelevat oksat. Osa oksista melkein maahan asti taipuneena runsaasta kukinnasta. Kun sen juurella käy ja nostaa katseensa kohti korkeutta, näkee taivaansinistä vain pieninä pilkahduksina runsaan valkoisen kukinnan keskellä.
Puu kasvaa metsätien vieressä. Tervehtii ohikulkijaa pään yli taipuvalla kukkakujalla. Niin kaunis.

En tunne sen tarinaa, kuinka se on sijoilleen asettunut. Kasvanut kaunottareksi. Ajattelen sen kaiken sattumaksi. Tietä käveli kulkuri, söi evääksi saanutta omenaansa ja ripotteli siemeniä herkullisesta omesta maahan. 

Siemenet tiesivät kuinka tehdään kauniita, vahvoja, runsasta satoa tuottavia omenapuita. Sellaisista viisaista siemenistä tämä kaunotar on saanut alkunsa. Muuta selitys ei voi olla. Sillä siinä se puu kasvaa tien vieressä ohikulkijoiden ilona ilman muuta hoitoa ja ravinteita kuin mitä maa, johon se on juurensa kasvattanut, antaa ja taivaan kansi vettä ripottelee. 

Vähään se on tyytyväinen. Niinkuin kaikki joilla on paljon annettavaa. Heille iloa on toisten hyvä. Siitä he saavat osan omaan onneensa.

Kaunista keskikesää!