Silmäleikkaus

- ohi on 
        lausutaan ääni huojennuksesta väristen
- kauniita kokemuksia
        lausutaan ihastuksesta huokaisten

Oh dear, kuinka minä jännitin etukäteen. Päivätolkulla. Mitä lähemmäksi leikkauspäivä tuli sitä pahemmin mahassa väänsi kun vain ajattelikin asiaa. Juu, olen super-hyper-extra hyvä jännittäjä. Hyvin jännitetty ei ole puoliksi tehty, vaan kauhiast itseä kidutettu. Minkä tässä itselleen mahtaa.

Nyt se on takanapäin. Silmäklinikalla sain hyvää hoitoa. Kyllä ne ammattilaiset osaa. Jokainen tietää hommansa ja kaikilta sain myös muutaman rohkaisun sana. Tunnustin auliisti jännittäväni sata lasissa. Odottaminen oli ihan kamalinta. Kun valmistelut oli tehty, laajennustipat ja kanyyli kämmenselkään, odottelin tunnin verran. 60 minuuttia on järjettömän pitkä aika. 

Leikkaussalissa laitettiin kaikki releet paikallleen. Pulssi hakkasi toistasataa. Verenpainelukemista en edes tiedä, luulen että korkeat nekin. Sydän hakkasi niin, että uskoin sen sanovan sopimuksensa irti. Henkilökunta vuorollaan jutteli minulle mukavia, samalla kun valmistauduttiin itse operaatioon.

Leikkaus meni kirkasta valoa ja sinisen ja punaisen eri värisävyjä nähdessä. Terve silmä ja koko pää oli suojaliinan alla. Leikattava silmä ammotti auki teippien ja luomen levittäjän avulla. Onneks en nähnyt, miltä se näytti. Huh!

Kun leikkaus oli ohi, lähtivät kyyneleet valumaan. Helpotuksesta, mutta myös suuresta surusta. Vuosikymmenten takainen tapahtuma - pahoinpitely -  josta tämä silmävamma on saanut alkunsa, tuli mieleen. Pelko, ahdistus ja turvattomuus joita podin pitkään. Kaikki vyöryi suurena suruna mieleeni. Itkin ja minua kuunneltiin. Kaikki leikkaussalissa pysähtyi. Ne ihanat ihmiset kuuntelivat minua kun itkultani yritin selittää miksi itken.

Tarkkailuhuoneessa itkuni jatkui. Vieressäni istui leikkauksestaan toipuva vanhempi somalinainen. Meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta luulen hänen lohduttaneen minua. Itkuni ei ollut loppua ja tämä vanha nainen tarttui käteeni ja puhui minulle rauhoittavasti. En tiedä mitä hän omalla kielellään sanoi, mutta varmasti jotain kaunista koska oloni helpottui. Vähän vielä niiskutin ja nikottelin vuolaan itkuni jäljiltä, mutta rauhoituin. Kaikki oli hyvin.

Tulla kuulluksi.
Tulla lohdutetuksi.
Sitä me kaikki silloin tällöin tarvitsemme.

Ja hyvää, toimivaa terveydenhuoltoa.
Eläköön ja voikoon hyvin meidän julkinen terveydenhuolto. Älköön sitä koskaan korvattako pelkkää mammonaa omistajilleen tuottamaan tarkoitetuilla yksityisillä toimijoilla!