Neulomisesta



5+1 tosiasiaa neulomisen ilosta


Tykkään neuloa. Kaikkein ihaninta siinä on itseni kanssa oleminen. Oma seura, paras seura - heh ;) Mutta oikeasti. Omien ajatusten kuuleminen ja kuunteleminen on meille ihmisille tärkeää. Sanoisinpa neulomista jopa meditoimiseksi. 
Ja samalla syntyy jotain uutta.

Keräsin listan suositukseksi. Miksi kannattaa neuloa?

1. Neulominen haastaa. Sen on todettu olevan vaikea kognitiivinen tapahtumasarja, joka vaatii suunnittelua ja ongelmanratkaisukykyä. Aivothan pitävät haasteista. Ja sinä tykkäät kun saat tunteen uuden oppimisesta tai jonkun vaikealta tuntuneen ohjeen selätettyä.





2. Neulominen auttaa keskittymään omiin tunteisiin ja tuntemuksiin. Moni kurja päivä on neulottu pois. Tää on kuulkaa niin totta. Neulominen on hyvin tunteellinen ja voimaanuttava asia. 





3. Neulominen auttaa oppimisessa. Kun keskityt neulomiseen työskentelevät aivot valppaaminen muutenkin. Esimerkiksi koulutuspäivien, luentojen sisällöt painuvat mieleen tehokkaasti kun neuletyö samanaikaisesti edistyy. Ja hei kaikki luennoitsijat: Älkää turhautuko puikkojen heiluttajista. He ovat todennäköisesti parhaiten kärryillä siitä, mitä puhutte :)





4. Rakkaudella tehty. Jokainen toiselle neulottu työ on täynnä lämpimiä tunteita. Neuloessa ajatukset ovat työn tulevassa saajassa. Jokaiseen silmukkaan on neulottu kauniita ajatuksia. Eihän me kenellekään äshoulille edes kuviteltaisi antavamme mitään.
Lahjan saaja puolestaan muistaa antajaansa lämmöllä. Käsin tehty lahja saa osakseen ansaittua arvostusta.




5. Neulominen on tavoitteellista. Jokainen neulottu silmukka, jokainen uusi rivi vie kohti päämäärää. Tavoitetta kohti kuljetaan pikku hiljaa. 
Valmista työtä on syytä juhlia kunnon pullakahvilla. Tai kuten monet käsityöihmiset tekevät, julkaiset uuden jutun käsityöblogissaan. Valmis työ - juhuu!





Lopuksi bonus
5+1 Älä pelkää mokia, koska moka on haaste. Jos koskaan ei ole tullut tehtyä virheitä, onko yrittänyt tarpeeksi? Ovatko haasteet olleet alakanttiin vai eikö ole vain omia mokandeeroksiaan huomannut? 
Nimittäin, tekevälle sattuu. Mikä parasta, neulomisessa virheiden korjaaminen on helppoa - vaikka ottaakin niin vietävästi pattiin. Uskokaa että minä tiedän. 
Puretaan virheet pois, otetaan opiksi ja jatketaan. 

Näinnikkäästi. 
Nämä teesit pätevät kaikkeen käsillä tekemiseen. Neulomisesta on itselläni eniten kokemusta.

Miltä kuulosti? Allekirjoitatko vai onko ihan hevon humppaa?

Minkälaisia käsillä tekemisen harrastuksia sinulle on? Minkä taidon toivoisit oppivasi? Mulla se on virkkaaminen. Puolet vähemmän puikkoja kuin perusneulomisessa, mutta saman verran vaikeampaa.

Muutakin iloista asiaa mulla. Taputtaa käsiään innokkaana. Blogiin on löytänyt tiensä monta lukijaa, jotka ovat liittyneet joukkoon.


Cheri, Jonna, Sanna, Ma-Te, Orvokki, Teija, Paula, Annukka

Lämpimästi tervetuloa <3

Mukavaa sunnuntaita kaikki te siellä. Sii juu!



26 kommenttia

  1. Neulominen tai meillä se on kutomista on kivaa. Ja kuinka kiva käyttää jonninjoutava tv:n katseluaika hyödyksi kilisyttämällä puikkoja. Virkkaus vaatii monesti enemmän keskittymistä, joten sitä teen monesti kesällä kauniina päivänä ulkona.

    Liki viiden kuukauden pakollisen kutomistauon ajattelin katkaista tänään ja laittaa työn alle uudet villasukat ihan itselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta sanot Tuija! Puikkojen kilistely on todellista hyötyhommaa. Ja tosiaan, sitä voi tehdä saman aikaisesti monen muun asian kanssa.
      Sulla on ollut pitkä pakkotauko, varmasti kutominen maistuu.
      Kutomisen iloa siis sinne <3

      Poista
  2. Hyöty nro 6: Neulominen tv:tä katsellessa vähentää napostelun määrää :-)

    VastaaPoista
  3. Ihan totta! Tuosta kolmosesta tulee mieleen, että joskus puhujat eivät tosiaan tykkää jos neuloo samalla, mutta minulla ainakin keskittyminen puheeseen on paljon tehokkaampaa. - Emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Luennoitsijoiden kannattaa kiinnittää enemmän huomiota puhelimien räplääjiin ja leuka rinnuksilla nuokkujiin. Puikkojen heiluttelijat ovat hyvin messissä :)

      Poista
  4. Allekirjoitan kaikki kohdat. Joulun tienoilla neuloin kauniin huivin luksuslangasta. Kuten blogissani kirjoitin niin silumkka silmukalta kudoin siihen muistoja juuri edesmenneestä langostani. Erinomaista surun käsittelyä, omatoimista terapiaa. Nyt huivi on jo englannissa käsityötä arvostavalla Kerryllä (lankoni miniä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3
      Mitä parhainta terapiaa, tosiaan. Ja kun valmiin työn saa antaa käsityötä arvostavalle, läikkyy sydämessä hyvä tunne pitkään.

      Poista
  5. Aamen:) Itse hehkutan aina,jos mahdollista tuosta käsitöiden tekemisestä. Siitä, kuinka se voimaannuttaa ja terapiamuotona se on mahtava. Yläasteella kaverini kanssa neulottiin aina hissan tunnilla ja ihmeesti ope sen kesti. Ei tainnut kuitenkaan mitään jäädä oppimatta, joten kannatti! Itse neulon, virkkaan, ompelen ja askartelen ja aina innostun uusista jutuista. Ai niin, teinhän mä 4v myös keramiikkaa ja nuorena maalasin posliinia ja pari vuotta vierähti silkkimaalauksien parissa. Mä taidan olla vähän kahjo näiden kädentaito-juttujen suhteen:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau! Sinähän olet oikea alan harrastaja :) Käsillä tekeminen on temmannut sinut mukaansa todella monipuolisesti. Taidot karttuvat kun rohkeasti lähtee kokeilemaan.
      Mukava tapa olla vähän hurahtanut ;)

      Poista
  6. Kuvaat hienosti juuri niitä asioita mitä kuvittelin saavuttavani kun opettelin virkkaamaan (pitkääpylvästä ja ketjusilmukkaa tosin vaan). Vaan toisin kävi. Koukku nirskutti menemään, niskahartiaseutu jäykistyi entisestään ja hermoja kiristi. Ehkä minäkin sitten jokupäivä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi pahus! Mä tiedän, miten koukku voi kiduttaa.
      Älä lannistu. Kahdella puikolla voi mennä paremmin :)

      Poista
  7. Ei lisättävää muuta kuin , että kudon tämän kerroksen loppuun. Sen tietää jo isäntäkin.

    Virkkaukset, koukkuamiset, ompelemiset olen kokeillut ja kaikki ovat yhtä mieluisia. Pitsinnypläystä en ole koskaan kokeillut enkä kokeilekaan :)

    Vaikka nuo hallitsenkin, niin kyllä neulominen tai kutominen, kuten itse sitä kutsun, on ihan ykkösjuttu. Joskus pakkaa vaan menemään hieman yli tuo harrastus. Nimim. 20 kudottua pitsihuivia syksyllä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Aina on aikaa yhdelle riville. Pitää niin paikkansa.

      Pitsinnypläystä olen sivusta seurannut. Ihailen sitä(kin) taitoa niin vietävästi. Mutta luulen ettei se ehkä olisi minunkaan laji.

      Jokaisella meillä on omat mieleiset käsityölajimme. Hyvä, että kaikille riittää jotain kivaa. Omia taitoja ja mielenkiintoa ylläpitäviä.

      Wau, mikä määrä huiveja! Ja vielä pitsiä. Olet ahkera <3

      Poista
  8. Oih, ihanaa kirjotat neulomisesta. Olen meinannutkin ehdottaa sinulle, että kertoisit vähän tästä ihanasta harrastuksestasi. Mä niin rakasta puikkojen kilinää ja mua niin harmittaa kun tällä hetkellä mulla ei vaan ole siihen tarpeeksi aikaa. Mutta, telkkariohjelmien äärellä on ihana kutoa menemään ja se mikä on ollut ihana huomata, on että miten harrastus on "yleistynyt" ..tai ainakin ihmiset tuovat sitä enemmän julki. Yliopiston luennoilla on ollut nähtävissä selvästi tätä..ihmiset neulovat todella paljon..jossakin aina puikot laulavat ja värityskirjat saavat väriä. Ihan parhautta <3

    Terkuin Hanna ja pojat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna <3
      Joskus mullakin välähtää, että kirjoitan tärkeästä aiheesta :D

      Väritystehtävissä ja neulomisessa on paljon sanaa. Siksi niistä molemmista niin kovasti pidän. Pieniä neuletöitä ja värityskirjoja on helppo kuljettaa mukanaan. Isommat vaativat enemmän tilaa ja soveltuva sohvan nurkassa nautittaviksi. ja molemmat vaativat oman aikansa, ei niitä hutasten voi tehdä.

      Rapsutuksia pojille <3

      Poista
  9. Minä olen villasukkafriikki ja niitä putoileekin puikoilta tasaista tahtia. Vaikka olisi ollut miten kökkömäinen työpäivä, jo vartin verran paikkoja heiluteltuani on väsymys ja huonot fiilikset poissa.

    Tiikerililjan Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun sukat on niin kauniita <3
      Eikös olekin ihanaa, että on olemassa tällainen kökköpäivien pelastaja? Silmukka silmukalta olo kevenee. Ihanaa!

      Poista
  10. Allekirjoitan ☺ niin totta kaikki tuo ;) juurikin tartuin keskeneräiseen neuleeseen.

    VastaaPoista
  11. Olen niin samaa mieltä kanssasi. Minulla on aina jokin "tekele" kesken. Nykyään kudon ja virkkaan, mutta ennen myös ompelin. Kun nuoret neidit olivat pieniä ompelin heille toppapuvuista lähtien. Jos olisin kangaspuut, niin niilläkin syntyisi mattoa ja poppanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Käsityöt ovat niin koukuttavia. Tunnistan tuon monta puikkoa tulessa tilanteen. Kaikkea mieleistä olisi vaikka kuinka paljon tehtäväksi.

      Mukavaa Tiina että piipahdit ja jätit kommentin.
      Hyvää helmikuun alkua!

      Poista

Mukavaa, että olet löytänyt blogiini. Kiitos jos vielä käytit aikaasi kommentointiin. Eläköön keskustelu!
Seuraamalla Oikeasti aikuista somessa, saat tiedon uusista postauksista ensimmäisten joukossa.

Facebook, Google +, Instagram, Pinterest @oikeastiaikuinen