Kaunis talo

- muistelua

Sain mahdollisuuden piipahtaa lapsuuteni kotitalon portaikossa. Kaikki oli niin kuin muistin. Katto korkealla, seinät kaukana toisistaan, suuret lasiovet, porraskaiteen rautaiset koristekaarteet ja kauniit pienet lamput katossa. 

Uutta on hissi, jälkeenpäin rakennettu. Lapsuudessani neljänteen kerrokseen jossa asuimme käveltiin korkeita jyrkkiä portaita. Levähdyspaikkana toisen ja kolmannen kerroksen välissä oleva leveällä ikkunalaudalla varustettu ikkuna, josta on näkymä talon sisäpihalle.

Siihen aikaan kerrostalojen pihoja ei somistettu kukilla eikä sisustettu penkeillä. Lapsille ei ollut tarjolla mitään virikkeitä. Leikit keksittiin itse. Kirkonrotta oli yksi suosikeista. Meillä tytöillä hyppynaru oli mieleinen ajanviete. Pojat kilpailivat rohkeudesta kiipeämällä tikapuissa. Pihan osittainen asfaltin puuttuminen tarjosi mahdollisuuden hiekkaleikkeihin. 
Tarvitessa pihan järjestystä valvoi talonmies ja usein alakerran asukkaat. Se oli aikaa jolloin naapurinkin lapsia sai tarvitessa komentaa eivätkä vanhemmat menneet siitä minnekään valittamaan. Se oli aikaa jolloin lapset tottelivat aikuisia. Eikä ollut väliä kuka aikuinen oli. 
Talo lämmitettiin koksilla ja meistä lapsista on jännittävää päästä pitkiä portaita alas kellariin katsomaan kun talonmies lapioi mustaa hiiltä pannuhuoneen suureen kuumaan uuniin. Vaikka oli talvi talonmiehellä ei ollut kuin pitkät housut ja verkkopaita päällä. Sittemmin tähän vuonna 1907 rakennettuun taloon on tullut kaukolämpö. 
Parvekkeet olivat petivaatteiden tuuletusta ja mattojen tamppausta varten. Ehdottaman kiellettyjä paikkoja lapsilta. Ellet ollut niin iso, että autoit siivoustöissä. Osa parvekkeista palveli kahden eri portaan asukkaita. Parvekkeiden molemmista päistä pääsi parvekkeelle. Olivat kuin siltoja useammassa kerroksessa. Parvekkeiden käyttöajat oli tarkkaan määritelty parvekkeiden ovissa olleissa ohjekilvissä. Viikonpäivät, kelloajat ja mitä milloinkin sai parvekkeella tuuletella. Mattoja tai liinavaatteita.

Nousin portaita neljänteen kerrokseen. Seisoin lapsuudenkotini oven takana. Mieleen tulvahti muistoja. Kaikki mukavia ja mieltä lämmittäviä. Arkea ja juhlaa. Jouluja ja syntymäpäiviä. Vanhempani joita ei enää ole. Siellä me asuimme, tuon oven takana. Oven takana on lapsuuteni muistoista tärkein. Koti ja turva. Huolenpito ja rakkaus. Ne ovat elämässä kantaneet. Ne ovat olleet elämäni ehtymättömät eväät.

Käsillä taitajat

-  Ammattitaidosta

Kaikenlaiset käsillä tekemisen taidot ovat niin kadehdittavia. 
Hyvällä tavalla kadehdin. On voimaannuttavaa nähdä kauniita asioita syntyvän. Ihailen taitavia käsiä. Tarkkaa työn jälkeä. Ammattimaista otetta. Kaikissa käsitöissä. Käsillä tekemisen töissä.
Ihanaa on seurata mitä osaavista käsistä syntyy.
Itse en osaa kuvitella, enkä suunnitella, enkä nähdä mitä mistäkin tulisi. Toisilla on se taito. Nähdä se mihin tavoitellaan ja toteuttaa se. Taidokkaasti ja helpon tuntuisesti. Nimenomaan helpon tuntuisesti sillä moni taito on vaatinut paljon harjoittelua, monia toistoja, epäonnistumisiakin. Mitä helpommalta näyttää sitä paremmin on harjoiteltu. Itse suoritus voi olla hyvinkin vaikea, mutta taidokkaasti tehtynä se näyttää helpolta.
Tänään ihailin taas kerran kynsihuollossa ammattilaisen työtä.
Kahdeksan vuotta ollaan pidetty yhtä. Minä ja mun geelikynnet :)

Elämyksiä

- kaikki soittimet soivat kauniisti taitavissa käsissä

Elämyksellinen eilinen ilta. Konsertti jossa kaikki oli kohdallaan.
Richard Galliono Sextet. Harmonikan ja jousisoittimien täydellistä, kaunista, virheetöntä yhteissoittoa. Helsingin Musiikkitalon moderni tyylikkyys ja kaikkialla kohdattu ystävällinen palvelu. Väliaikatarjoilu kauniisti katettuna ja niin maistuvana. Tiesittekö, että mansikka maistuu taivaallisen hyvältä kylmäsavulohen kanssa. En olisi arvannut. Nyt senkin tiedän.
Innostava ja kaunis ilta. Musiikki tekee ihmiselle hyvää. Tunnelma ei heti katoa ja siihen voi palata. Sen muistaa. Sen tuntee hyvänä olona. Se on tallennettu muistin sopukoihin, arkistoitu kauniiksi kokemukseksi.

Tässä pari tunnelmapalaa eilisestä. Nautitaan niistä yhdessä <3

Ilon päivä!

- upeaa, loistavaa, mahtavaa! 

Muutama päivä sitten puhkuin parveketupakoinnista. Siitä on kärsitty nyt vuosi. Tiedän sen olevan lyhyt aika. Monet ovat samassa tilanteessa olleet vuosikausia.

Mutta hei! Valoa tunnelin päässä. Ensinnäkin parvekeremonttimme tuntuu toimivan. Tarkalla nenällä kyllä karsinogeenihaikuja tunnistaa, mutta nyt ne ovat paljon miedompia ja häviävät parvekkeeltamme nopeasti. Jes!
Toiseksi: Tänään tapahtui iloinen jälleen näkeminen. Olin tulossa kotiin kun samalla portaan oven avauksella sisään kanssani tuli asunnonvälittäjä joka muutama vuosi sitten toimi välittäjänä asunnon ostossamme. Oli tulossa ensivisiitille uuden kohteen myynnin merkeissä. Arvatkaa! Tämä on niin iloista että olen ihan kananlihalla: Myyntiin on menossa meidän alakerran asunto. Se tupakkahuoneparveke. Iiiiiiiik! Tää on kaikkien toiveiden täyttymys. Hypin tasajalkaa tämän tiedon kanssa. Oikeasti.

Sattumukset, nuo elämän ihmeellisyydet. Kaiken on osuttava kohdalleen että ne tapahtuisivat. Aika, paikka, oikeat ihmiset. Välittäjä ja minä samaan aikaan samassa paikkassa. Sain iloista ensikäden tietoa.


Elämä järjestää.
Kaikki asiat.
Parhainpäin.
:) -jep-

Uutta kivaa

- New darling <3

Iloitsen kaikista kauniista asioista. Jotkut niistä rasittavat jonkun verran kukkaroa. Niin kuin tämä uusin hankintani. Seiko Sportura Chronograph. Kauniilla helmiäiskellotaululla ja kulta-, teräs- valkosomisteilla varustettuna. Pitkäaikainen päiväuneni. 

Menin hyvin palvelevaan kelloliikkeeseen. Seikoa edustavat, mutta tätä minun etsimää ei heillä ollut. Myyjä selvitti maahantuojalta, että kelloa on saatavilla ja sanoi hankkivansa kellon seuraavaksi päiväksi liikkeeseen. Saisin sitä katsella ja ihastella ennen lopullisen ostopäätöksen tekemistä. 

Näin tapahtui. Seuraava päivänä uudelleen liikkeeseen ja nyt on kello minun. Jee, olen niin iloinen! Lapsena kaikki mieleiset asiat laitoin tyynyn alle. Olivat nukkuessakin lähellä. Nyt melkein tein samoin.

Liikkeen toinen myyjä, nuori nainen ihastui samaan kelloon ja hiukan toivoi, että en sitä ostaisi. Olisi ostanut sen itselleen. No mutta, noin nopealla palvelulla hänkin saanee kellonsa pian :) 

Hyvää palvelua olen kiitellyt ennenkin. Se on aina mukavaa. Kun on hankkimassa mieleistä ja samalla saa hienon palvelun kohottaa se entisestään juhlamieltä. Kiitos siitä!

Vappu

- Mantaa tapaamassa

Kevääni huipentuu vappuun. Ihanan pirskahtelevaan, kuohuvaan, värikkääseen ja iloiseen juhlaan. Kaikista vuoden juhlista parhaimpaan.
Vappua vietän miten milloinkin mutta juhlinta alkaa aina Mantan luona. Sinne kerääntyvät monet muutkin. Tänä keväänä sellaiset 25.000-30.000 riippuen uutislähteistä. 
Paljon on ihmisiä mutta kaikki mahtuvat. Tuntemattomien kanssa vaihdetaan muutama iloinen sana ja vapun tervehdys. Kun Manta saa lakkinsa kaikki lakilliset heiluttavat omia valkolakkejaan hetken ilmassa ennen päähän painamista. 
Siitä se vapun juhlinta alkaa. Kaikki ovat iloisen hyväntuulisia. Hymyä, naurua, laulua. Kaikilla on kivaa.
Tunnelma tarttuu. Kaivautuu syvälle pimeän ja kylmän kangistamaan sieluun ja sytyttää siellä lämmön ja valon. Ihana, ihana kevät!
Tätä tunnelmaa kannan mukanani vappua pidemmällekin.Tästä tunnelmasta itää jo kesä.