Monaco

~ Monte Carlo

Tänä viikonloppuna ajetaan perinteiset Monacon kaupunkiajot. Formulat kiitävät pitkin lilliputtivaltion katuja. Vien teidät noihin maisemiin. Vuoden takaiseen matkaani Etelä-Ranskaan, jossa yhtenä kohteena oli Monaco. 
Julkinen liikenne on Ranskassa h-a-l-p-a-a. Bussimatka Nizzasta, joka oli päämatkakohteemme, Monacoon 1€ per aikuinen! Kilometreissä sellaiset parisenkymmentä. Myös junalla pääsee edullisesti liikkumaan, mutta koska junamatka Nizzasta Monacon kulkee suurimmaksi osaksi vuorten sisällä tunneleissa valitsimme bussin. Maisemat kiinnostivat, tietty.
Upeaa olikin. Tie kulkee korkealla vuoren rinteellä. Sieltä näköalat ovat huimat. Monilla maailman julkkiksilla on kakkos, kolmos, ties kuinka mones loma- ynnä muu asunto Nizzan ja Monacon välimaastossa. Tuon niemen kärjessä on Marimekon entisen johtajan Kirsi Paakkasen talo. Huoh! Toisilla kelpaa.

Monaco on vuorten ympäröimä, pieni merenranta valtio. Asukkaita reilut 30.000, joista vajaa 80 on suomalaisia, lucky you. Pieni alue, joka on uskomattoman tiheään rakennettu. Korkeita taloja, vieri vieressä meren rannasta ympäröivien vuorten seinämille asti. Vanha kaupunki kukkulalla, josta avautuvat hulppeat maisemat Välimerelle ja kaupunkiin päin. Vanhassa kaupungissa asuvat ruhtinas Albert ja sisarensa prinsessat Caroline ja Stephanie. Sisarten talot ovat saman kadun varrella vieretysten. Veljen linna vähän kauempana vanhan kaupungin laella. Kadut ovat kapeita niinkuin kaikissa maailman vanhoissa kanpungeissa tapaa olla.

Raatihuoneella voi käydä hakemassa passiinsa Monacon leiman muistoksi käynnistään. Samalla voi ihastella ruhtinasparin virallista hääkuvaa, jossa Charlene-rukka urhoollisesti hymyilee. En oikeasti tiedä kuinka "rukka" hän on. Muistelen vain kuin onnettomalta näytti häissään.

Formulakisojen valmistelut aloitetaan hyvissä ajoin. Kisat ovat perinteisesti näin toukokuussa mutta jo huhtikuun alussa ollaan kisojen suhteen työn touhussa. 
Rantakadun pääkatsomo oli rakenteilla. Liput pääkatsomoon maksavat muuten n. 5000 euroa, mutta siihen sisältyy lounas, niin ettei se nyt niin kallista ole. Heh! Halvimmat liput maksavat noin 70 euroa. Eväät on oltava omat ja kilpailua seurataan tuolla rinteessä monitoreista! Autoja sinne pusikkoon ei oikeasti näy.

Monacossa on kaksi paikkaa, joita ei voi ohittaa. Jos et ole käynnyt Casinolla ja sen vieressä Cafe de Paris´n terassilla vähintääkin näyttäytymässä, et ole käynnyt Monacossa.

Casino on ulkoa ja sisältä vaikuttava. Valitettavasti valokuvaaminen sisällä on kielletty. Muuten esittelisin katossa roikkuvat valtaisat kimaltavat kristallikruunut. Kultakoristeiset ja upein maalauksin päällystetyt seinät. Upeat itämaiset kokolattiamatot. Isot pelipöydät ja niiden ääressä isoilla panoksilla pelaavia ihmisiä. 
Casinoon töihin pääseminen ei ole ihan yksikertaista. Pelipöytien hoitajat käyvät läpi kahdeksan vuotisen - juu-u, luit oikein - koulutuksen. Järjestysmiehiäkin koulutetaan neljä vuotta - tämänkin luit ihan oikein - ennenkuin pääsevät portsarin hommiin. Näiltä ovimiehiltä vaaditaan erittäin hyvää kasvomuistia. Casinolla on mustalista henkilöistä, joita ei syystä tai toisesta toivota astuvan enää kynnyksen yli. Ovimiehien tehtävänä on tyylikkäästi ja huomiota herättämättä käännyttää tällaiset henkilöt ovella ympäri. Ilman että kukaan oikeastaan huomaa, mitä tapahtui. Ilman että nimilistoja ryhdytään lukemaan ja asioita sen enempää selvittelemään. Varakkaat kun ovat niin herkkiä häiriötekijöille.

Piipahdin naistenhuoneessa, joka on ilmestys kattokruunuineen ja kultaisine seinineen. Wc:n hoitaja kertoi kuinka hän on 17-vuotisen työuransa aikana nähnyt maailman kuuluisuuksia. Kätellyt mm. Bill Clintonia ja Bill Catesia. Kättelimme mekin ja näin hän sain yhden uuden kättelyn pohjolan perukoilta. Kunnia oli minun puolella. Ei sitä joka mimmi saa handuunsa sellaista kättä, joka on Amerikan presidenttiä kätellyt :D

Muutama pelikin Casinolla pelattiin. Minä jäin nollille. Tai noh, oikeasti miinukselle, mutta mies voitti kympin ( huom! ykkösen jälkeen vain yksi nolla). Taisi olla Casinon pienin lunastettu voitto. Ainakin kassan ilmeestä päätellen.

Tällättiin itsemme myös Cafe de Paris´n terassille. Ranskalaisten kesäjuoma roséviini, puolen litran pullo (siis 5 dl) maksoi 35,00€. Ai että olin ylpeä miehestäni, joka ilmekkään värähtämättä maksoi laskun, vaikka oikeasti onkin sellainen tarkan euron mies. Maassa maan tavalla. Näin se on.

Formulakilpailusta tutut tunneli ja jyrkän jyrkkä mutka ovat aivan Monacon keskustassa. Tai miten sen nyt ottaa. Koko Monaco on itsensä keskustaa. Niin pieni se on.

Maisemia ihastellessa ymmärsin mikä vaikutus auringolla ja sinisellä merellä ihmiseen on. En yhtään ihmettele meidän melankoliaa kun näitä kuvia katselen ja muistelen matkaani. Kyllä se vaan niin on, että valoa ja lämpöä ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen. Tietty muutakin, mutta ainakin näitä. Rahaa? Ei ole pahitteeksi sekään. Huomasin tämänkin Monacossa.

Valo ja meri. Minä pärjään niillä jo pitkälle <3

Hississä

- ja vähän töissä.

Hei oikeesti! Nyt ei saa nauraa. Tai noh, antaa mennä vaan. Nauretaan yhdessä.

Olen fiksautunut hissikuvaamiseen. Se alkoi viattomasti talvella.  Mitään ajattelematta nappasin laukusta puhelimen hissin huristellessa alaspäin ja otin kuvan.

Koukutti saman tien. Nyt mä sitten kuvailen hississä aikani kuluksi. Ei hyvää päivää! Tämä ei selity millään muulla kuin et silloin kun olin oikeassa selfie-iässä – tuota sanaa ei silloin muuten ollut edes olemassa - ei kuvausvälineitä ollut niin kuin nyt. Eikä hitsi kukaan käyttänyt kameraa itsensä kuvaamiseen. Kuvathan tallentuivat filmille, joka vietiin kehitettäväksi joulun ja juhannuksen jälkeen (vaati kyllä 36 kuvan filmin, noin pitkä vaihtoväli). Sitten odoteltiin viikon verran kuvia ja jännättiin mitä sieltä mahtaa tulla. Muutama kuva oli aina sössitty.  Niistä ei selvää saanut tai niissä oli jotain muuta kuin mitä oli tarkoitus. Kuka sitä edes muisti puolen vuoden takaisia kuvauksiaan, että mitä niissä olisi pitänyt olla. Kaikenlaista oli kuvattu, mutta ei koskaan omakuvia.

Mutta nyt on. Otan siis takautuvasti ilon irti. Enkä ollenkaan ymmärrä miksi tätä teen. Onko ideoita? 

Tämä viimeinen kuva ei ole hissikuva, huomaatte varmaan. Tämä on iloinen yllärikuva. Pomo soitti ja kertoi että mun palkkaa on tarkistettu. Tapoihin näissä tapauksissa yleensä kuuluu että ylöspäin.  J-e-s! Nyökyttää kiivaasti päätään.

Ps. Olen tosi pidättyväinen esittäytymään kuvana kenellekään missään. Ymmärrätte kun kuvia katsotte. Ei ole hääppöistä. Palkankorotuseuforiassa tuli nyt tämänkin sitten tehtyä. Huh!

Saaressa

Maailmassa on yksi paikka jossa olisin enkä pois lähtisi, jos ei olisi pakko. Saari. Kesäkeidas. Keskellä merta, kaukana arjesta ja kaupungin mukavuuksista. Sähköisten yhteyksien tavoittamattomissa. Tai noh, etelärannalla selkeällä säällä saattaa puhelin saada toimintasingnaalin. 
Vedet eivät tule eivätkä mene. Muuta kuin kantaen. Peseytyminen meressä tai näin keväisin pihassa kaasulla lämmitetyllä vedellä. Ruuat on vietävä kaupungista mukana. Kesällä Saaressa käy kauppalaiva kolme kertaa viikossa. Silloin ei kaupunkiin tarvitse lähteä ruuan eikä minkään muunkaan takia. Kauppalaivasta saa kaiken tarpeellisen.
Aika kuuluu olemisesta nauttimiseen, kiireettömistä päivistä ja rauhallisista illoista. Ajanvietteenä kauniit maisemat, omat ajatukset. Lukeminen, käsityöt, korttipelit ja radion kuuntelu. Siinä ne tärkeimmät silloin kun ei rannalla istuskella tai metsässä kuljeta. Meren katselu ja kuuntelu on opettanut tulkitsemaan tulevia säätiloja: auringonpaistetta tai kovia tuulia, myrskyjäkin. Alkamassa on seitsemästoista kesä Saarella.

Kevät on Saaressa aina hieman mannerta myöhässä. Talven jäljiltä kylmä meri vähän pidättelee kesän tekeytymistä. Mutta eihän se mitään. Kevään saa kahteen kertaan. Arkena mantereella, viikonloppuisin Saaressa. Vastaavasti syksyt ovat Saaressa lämpimiä. Pidempään kuin kaupungissa. Kesän lämmittämä meri antaa kesälle jatko-aikaa.

Juuri nyt valkovuokot kukkivat runsaina peltoina. Lehtipuut ovat hiirenkorvilla tai vielä pelkkinä rankoina. Ensimmäiset ketunleivät kukkivat ja kosteat rannat peittyvät keltaisiin rentukoihin.

Juuri nyt en missään muualla olisi kuin täällä <3

Makuuhuone

- kevätflunssa ja katse ympärille



Luulin välttäneeni kokonaan, mutta yllättipä kuitenkin. Keväinen katala  flunssa. Kuumetta, jomotusta, kurkkukipua ja kuivan kuumottavaa yskää. Kuulisittepa ääneni. Varikset lähipuissa ovat kateellisia. Kraaaak!

Levätessä on aikaa vaikka mihin. Esimerkiksi niinkin hyödylliseen kuin katon tuijottamiseen. Siitä se ajatus tälläkertaa lähti. Mikä ettei, jaan näkymät kanssanne.
Laitetaan kuumeen piikkiin. Leikin hetken sisustusbloggaajaa ;)

Makuuhuone on kompakti, mutta kaikki tarpeellinen mahtuu mukaan.
Mun lemppareita ovat sisustussuunnitelija Tea-Mariia Pyykösen ehdottama päätyseinän tapetti ja Inarian mittatilaustyönä toteutettu vastaseinällä päästä päähän levittyvä kaapisto. Näiden kahden herkkupalan väliin jää sänky, yöpöydät lamppuineen, kattolamppu ja ikkuna.
.... Uuuuh! Ja tuo vaateräkki. Vastapäätä ikkunaa. Se on siinä koska mitään mieleistä tilalle ei ole vielä löytynyt. Siinä säilytetään arkivaatteita. Niitä jotka ovat olleet päällä, mutta eivät kaipaa vielä pesua. Kaappiin puhtaiden vaatteiden joukkoon ei niitä enää kuitenkaan laiteta. Niinpä vaateteline on must, mutta minkälainen.
Onko ehdotuksia? Ottaisin mielelläni vastaan.

Sänky Eclipse airflow, pääty Notte160 Asko
Päiväpeitto Isku
Yöpöydät Hemnes Ikea
Liinavaatteet Pentik
Verhot peritty äidiltäni
Kaikki lamput Lamp Gustafin Larissa Kodin Anttila
Tapetti Catwalk CAT205
Kaappi Inaria
Sisustussuunnittelija Tea-Mariia Pyykösen kotisivut
Eivät blogiyhteistyökumppaneita. Kaikki ihan itse ostettu ja maksettu :)

Jatkan potemista. Moi!

Asemalla vihertää

- keidas

Ihana kesäkeidas keskellä kaupunkia. Rautatieasemalla matkustajien, lähtevien ja saapuvien ilona. 
Tämä on kolmas kesä kun steissillä vihertää. Tämän vuoden teemana ovat suomalaiset kasvit, neljä vuodenaikaa. Puutarha kukoistaa koko kesän meidän kaikkien ilona.
Tuskin malta odottaa, että kaikki kukat alkavat kukkia. Ymmärtääkseni vähän eri aikaa niin että kukintaa on pitkin kesää aina elokuun loppuun asti.
Tällaisesta kaikille tarkoitetusta kivasta ilahdun kovasti. Viihtyisä kaupunki syntyy juuri siitä, että siellä täällä on kaunista kasteltavaa, hyvät palvelut ja toimiva julkinen liikenne. 
Tämä on Helsinkiä :)

Täällä tarkemmin Ihmepuutarhasta

Tärkeä ihminen

- Äiti

Kuva lainattu

Äiti - suomensanoista kaunein. Ainakin tunteilla mitattuna. Äidistä on yhtä monta mielikuvaa kuin on meitäkin. Jokainen äiti omansa ja erilainen mutta aina tärkeä. On äiti läsnä tai jossain muualla. On äiti olemassa tai enää ajatuksissa.

Laulussa sanotaan: "Isiä voi olla monta mutta äitejä yksi vaan." Äiti on ainutlaatuinen. Äiti on rakas, äiti on taakka ja kaikkea siltä väliltä. Äidistä on meillä kaikilla joku kokemus. Äitiä ei voi ohittaa. Äiti On.

Oman äitienpäivän tervehdykseni lähetän tuonne pilvien yläpuolelle. Paljon puuttuu kun ei äitiä enää ole.

Parhainta äitienpäivää!