Venetsialainen ilta

Elokuun pimeydessä

Julkisesta meikkaamisesta

yksityisyys julkiseksi



Ensin kahvista tuli mukaan otettavaa, matkalla juotavaa. Sitten syötävät, aamueväät ja päivän välipalat tekivät julkisista liikkuvia ruokailupaikkoja. Nyt myös meikkaaminen on siirtynyt pois kotoa.

Olen jo pitkään ihmetellyt julkista meikkaamista. Tunnetteko tapauksia? He meikkaavat julkisissa kulkuvälineissä, joskus ihan kadulla seisten tai jossain ostoskeskuksen penkillä. Kanssamatkustajien ja ohikulkijoiden katseiden alla.

Kastehelmi arvonnan voittaja

Arvonta oli blogin ensimmäinen ja siitä syystä itselleni merkityksellinen. Kokemuksena uusi. Oli mukavaa seurata osallistujien karttumista ja huomata miten monia blogituttuja minulla jo on. Ja että sain myös uusia.
Teidän kaikkien seuraajien kanssa on mukava jatkaa. Ilman säännöllisiä seuraajia ja lukijoita ei blogin pitämisessä olisi mielestäni mitään mieltä. Yhteisöllisyys, keskustelu kommettiosiossa ovat blogin pitämisen parhaita asioita. Ja että olette siellä ja haluatte kuulla juttujani. Katsella kuviani.


Vaikka emme kasvotusten tapaisikaan, treffaamme täällä, teidän omissa blogeissa ja yhteisten blogituttujemme blogeissa. Mukava tietää että olette siellä.

Arvontageneraattorina toimi Random.org

Arki alkaa valkoisissa

& pikkuisen oranssia

Hiusmallina

Hiuksista ja vähän heikoista kohdista



Kaksi on asiaa, joita en itsessäni vaihda: hiukset ja kynnet. Kaikelle muulle saisi tehdä paljonkin. Ja kyllähän noille mun kahdelle suosikillekin tehdään. Säännölliset kampaajakäynnit ja kynsihuollot.

Kaipaan hiuksiini silloin tällöin vaihtelua. Mulla on aikuisena ollut alle pepun ylettyvistä hiuksista ihan lyhyisiin hiuksiin erilaisia malleja ja värejä. Nykyistä hiusmallia aloin kasvattamaan liki poikatukasta keväällä 2013. Pari vuotta siinä meni, että polkahtava tuli.

Kuvan ilme kertoo kaiken: Aamu, töihin matkalla, perjantai ja luureissa hyvä musiikki. Tukka suorana. Ei vauhdista vaan taipumattomuudesta. Mulla on hiukset, joilla on oma tahto. Se poikkeaa suuresti omastani. Vaikka kuinka föönaan, kikerrän ja piperrän, töpöttelen ja tuputtelen kaikki mahdolliset tököttimet viimeistään töissä (tai jo matkalla) hiukset roikkuvat piikkisuorina.

Uudella fillarilla

Pyöräilyn uusi tuleminen

Ai että on ihanaa taas pyöräillä muutaman vuoden tauon jälkeen. Edellisessä muutossa nelisen vuotta sitten tuli monen muun pois laitetun tavaran joukkoon lisättyä silloinen pitkäikäinen polkupyöräni. Tarkoitus oli ostaa uusi kunhan muuttohässäkästä olisi selvitty. Noh, hässäkkä oli ja meni, mutta pyörän paikka on ollut tyhjänä näihin aikoihin asti.

Vaan ei enää. Nyt viilettelen pitkin poikin uudella pyörälläni. Nautin uuden pyörän kevyestä rullaamisesta. Mikään ei nitise eikä natise. Vaihteiden vaihto pienellä liikkeellä suuremmaksi tai pienemmäksi. Takapyörän keskiössä ei mikään ritise eikä ratise. Rullaa vaan sujuvasti eteenpäin.

Totuttelen jalkajarruihin. Ei uskoisi miten hankalalta ne tuntuvat vuosikymmenien käsillä jarruttelun jälkeen. Käsien lihasmuisti näyttää olevan pitkä. Jarrutustilanteissa kädet automaattisesti hakevat jarrukahvoja ja vasta sitten aivot käskevät jalkojen toimia. Niin että en oikeasti vielä kovin kovaa huristele. Että ehdin päättää miten se jarrutus on tehtävä :)

Ajelen rauhassa ja ihastelen maisemia. 

Jännää muuten tämä polkupyörien jarrupolitiikka. Aikoinaan kaikki pyörät pysäytettiin jalkajarruilla. Sitten tulivat vaihdepyörät ja käsijarrut. Oli siinä opettelemista. Kerran lensin ohjaustangon yli kun länttäsin käsijarrut pohjaan. Pyörä oli silloisen poikaystäväni uusi 21-vaihteinen. Vain vaivoin pystyi pyörän omistaja kätkemään huolen pyörästään kun minä makoilin tienpenkalla miettien onko mikään paikka enää ehjänä. Oli ne, paitsi yksi pikkuvarvas. Se murtui. Myöhemmin oman käsijarrupyöräni kanssa osasin olla varovaisempi. Vahingoista viisastuu, sano ;D

Ostin uuden polkupyrän muutama viikko sitten. Saman merkkisen ja mallisen kuin 35 vuotta sitten. Ja vielä samasta pyöräliikkeestä kuin silloin 1980-luvun alussa. Jotain pysyvää tässä alati muuttuvassa maailmassa sentään vielä. 

Suomen polkupyörätukku / Malmin raitti 9, Helsinki. Erikoisliike, joita erityisen paljon kaipaan ja käytän aina kun se on mahdollista. Osaavat myyjät ovat parasta.

Pyörän valinnan olin jo sopinut itseni kanssa kun kauppaan menin. Myyjän avustuksella valittiin oikea rungon koko. Ajelin myymälän edustan pihalla ja testailin pyörää. Samaan aikaan myyjä seurasi sivusta ja teki ehdotuksia pyörän säädöistä. Säädettiin satulan ja ohjaustangon korkeus, vaihdettiin satulan pikakiinnitys vaikeammin avattavaan ja lisälukko kiinnitettiin pyörän runkoon. Samalla keskuteltiin uuden pyörän ominaisuuksista ja pyöräilystä noin yleensä.

Oikein tyytyväinen olen saamaani palveluun. 

Että tällaista pyöräilyintoa täällä.

Vielä muutama päivä Iittalan Kastehelmi arvontaa jäljellä. Arvontaan tämän klikkauksen kautta.

Mukavaa viikonlopun alkua kaikki te siellä <3

Sii juu