Hässäkän päätös

- ei joulukarkkeja niin paljon, 
     ettei suklaa ja hässäkkä maistuisi
                                          & DIY

                                                 

Juttua tästä päivästä.

Olen ollut syksyn mukana isossa projektissa, jossa yrityksen toimintamalleja laitetaan uusiksi. Tänään oli vika päivä mun osalta. Palaan varsinaiseen työhöni.

No, mutta takaisin tähän päivään. Tai tähän syksyyn ensin. Kaikki projekteja työstäneet tiedätte, millaista se on. Välillä tulee hommia ovista ja ikkunoista ja sähköposteista ja puhelimista ja miitingeistä. Sitten on taas suvantoja, rauhallisempaa. 
Mutta tämäpä on ollut sellaista haipakkaa ja aaltoliikettä, että lumiukkokin pihamaalla on paremmin perillä tehtävistään kuin minä. Parhaani olen tehnyt ja siinä kaiketi onnistunutkin. Mutta se härdeli on ollut vaivalloista. Sellaisessa kun katoaa kokonaan usko omaan osaamiseen. Ei tiedä missä on länsi ja itä. On vain tunne, että e-i-o-s-a-a-m-i-t-ä-ä-n. Kuitenkin koko ajan hoitaa työnsä. Vain takaraivossa, jossain siellä perällä, on kalvava tunne ettei niinkuin tiedä eikä osaa mitään. Ihme tunne.

Tänään olikin sitten kunnon naurunpaikka kun projektipäällikkö antoi mulle karkkipussin. Projektibomsa tiesi mua riipineen syksyn mittaisen tunteen. Siinä se oli pussissa mun edessä, Pikku Hässäkkä. Osu ja uppos. Voin sen herkutella pois :D Kiitti!

Se oli tämän päivän karkkijuttu numero 1. 
Kun namia on tullakseen, sitä tulee. 

Karkkijuttu numero 2 kertoo mun lempisuklaasta Geishasta <3 Siinä on suklaa paikallaan. Kahvin kanssa suussa hartaasti sulateltuna ihan parasta. Vaikka kelpaa se mulle ilman kahviakin (nyökyttää pontevasti). Mulla on oikein tällainen luksuslaatikko tätä herkkua. Sain sen työtoverilta. 
Työtoveruus toimiessaan on samanlaista kuin ystävyys. Se säilyy, syvenee. Se auttaa ja kannustaa. Se iloitsee ja murehtii. Ja se tekee työn tekemisen kaikesta kiireestä ja muista paineista huolimatta mukavaksi. Kiitos työtoveruudesta, työtoverit!

Päivästäni tuli karkkipäivä. Istun ja herkuttelen ja ihailen kuinka taitava olen tekemään rusetin. 

Lopuksi päivän DIY.

Kuluneen joulunajan enkat tehtiin meillä hyasinttien määrässä. Joulun tuoksuista kukintaa. Muutama on vielä jäljellä.
Tiedätte hyasintin ikävän tavan kasvatella vartta ( soo, soo liikaa vettä! ) niin ettei se enää pysy oman vartensa varassa tolpillaan. Päätin auttaa nuokkuvaa kukkaparkaa. Kuljin ympäri kotia kukkaruukkua kantaen ja toisella kädellä notkujaa kannatellen. Mietin, mistä sille tuki. Ääneen asiaa ajattelin samalla kun ura alkoi muodostua lattiaan. Kuljin ahkerasti paikasta toiseen löytääkseni inspiraation. Mies totesi, että siinähän sillä on jo kukkakeppi (tarkoitti mun kättä) he-he. Näki mun ilmeen ja ehätti jatkamaan, että siinä teitä on kaksi kukkaa. Jee, kyllä tuolla kotirauha säilytetään, mutta edelleen oli kukka keppiä vaille. Harkitsin jopa lyijykynää, kunnes jostain putkahti mieleen kirjaimet D I Y, tee kuule itse (vapaa suomennos, huom.) Ja niin kukka sai kultarusetin. 
Eikö olekin hieno?
Saa vapaasti kopsata :D

Lämpimästi tervetuloa blogin seuraajien joukkoon OutiR :)

Mulla on muuten ihan perjantaifiilis. Pitääkin varoa, ettei aamulla ole lauantaitunne. Ei muuten, mutta kun on vielä yksi työpäivä ennen lomaa. Sitten saakin olla päivät sekaisin.

Hyvää loppusuoraa tälle vuodelle!