7 kysymystä - haaste



vastauksia ja kysymyksiä





7 kysymyksen -haasteen sain  Tuitiina tuumailee - blogin Tuitiinalta. Haaste tuli Kassulan tarinoita - blogiini. Kysymykset olivat niin kivoja, etten malttanut meidän kollipoikia Kassua ja Kekeä haastatella - olen muuten niin aikoinaan tehnyt ;) - vaan vastaan ihan itse.

Haasteessa vastataan 7 kysymykseen, jotka haastaja antaa haasteessaan ja keksitään sitten itse uudet 7 kysymystä ja lähetetään haaste eteenpäin.

Tässä vastaukseni kysymyksiin:

1. Lempikirjasi ja/tai elokuvasi miksi juuri se/ne?
 "Jos on nähnyt kuinka maisema muuttuu, kun näköpiiriin tulee vene, ei mitenkään voi ajatella, ettei yksittäisen ihmisen elämällä ole merkitystä"
Ulla-Lena Lundbergin Jää. Heti tuosta ensimmäisestä lauseesta kirjan henkeä salpaavan kaunis kerronta ja saariston karun kauniin elämän kuvaus ottivat mukaansa. Tätä kirjaa ei voi päästää kädestään ennen kuin sen on lukenut loppuun. Sen jälkeenkin on vaikea luopua. Haikeus kestää vielä kauan sen jälkeen kun kirjan on sulkenut. En aloittanut uutta kirjaa pitkään aikaan. Halusin vain olla kirjan herättämissä tunnelmissa. 
Kaunis ja koskettava tarina.



2. Tärkein esine jokaisessa päivässäsi (jos unohdetaan kännykkä) :D?
Käsilaukku! Sitä ilman en astu ovesta ulos - paitsi viedessäni roskat. Käsilaukkuja mulla on paljon, mutta ei tarpeeksi. Aina on tilaa uudelle. Harrastan käsilaukkuja. Niin voi sanoa. Ja vaihtelen käytössä olevaa laukkua ahkerasti.



3. Oletko illan virkku ja aamun torkku, vai toisinpäin ja onko näin ollut aina?
Luultavasti olen enemmän illan virkku, vaikka arkena on oltava illan torkku, koska aamuherääminen on pahuksen aikaisin. Tykkään valvoa illalla jos se on mahdollista.
Nukkumaan menen vasta kun tunnen, että uni tulee. Sängyssä pyöriminen ja unen odottelu on vaarallista. Mulla kun tuppaa ajatukset kääntymään ankeiksi pimeään aikaan.



4. Saako sinut suuttumaan ja jos saa lepytkö helposti?
Olen maanläheinen Härkä. Tasaisen maan tallaaja. Murtomaahiihtäjä. Sitkeä. Pitkämielinen ja -pinnainen. Aikani. Mutta kun suutun, se kuuluu pidemmällekin. Ääntä ja sanansäilää rönsyilee suustani niin että vastapäätä hiukset pöllyävät. Äänekkyyden lisäksi olen helkkarin teatraalinen suuttuessani. Kädet viuhuvat, kroppa taipuu kaikkiin mahdollisiin suuttumustani kuvaaviin asentoihin ja suu käy vimmatusti.
Tällainen on varsin tyhjentävää. Aikani pauhattuani olen sujut suuttumuksen aiheuttajan kanssa. Oli se asia tai ihminen, mikä vaan. 
Pitkävihaisuutta tai vanhojen jauhamista suuttuessa en ymmärrä ollenkaan. Kerralla pauhaten hyvä tulee.




5. Minne haluaisit matkustaa seuraavaksi ja miksi juuri sinne?
Barcelonaan! No tietty, sinnehän on matka jo tilattu. Mutta on mulla muitakin matkahaaveita: Rooma ja Pariisi. Ne ihan kärjessä. Koska kaupunkimatkailu on mun juttu. Vaikka on mulla yksi paratiisikohde mielessä. Malediivit <3 Voih, sinne kun pääsisi.




6. Paras muisto lapsuudesta?
Niitä on monta. Kerron sen, joka ensimmäisenä tuli mieleen. Olin viiden vanha. Mun vaarilla oli äkkipikainen hevonen nimeltään Viima. Mua aina varoteltiin, ettei Viiman lähelle saa yksin mennä. Katselin Viimaa usein laitumella aidan vieressä ja tallissa kävin sille juttelemassa. Seison sopivan kaukana. Enkä kertonut kenellekkään, että olin toiminut vastoin kieltoja. 
Vaari oli kuitenkin huomannut kiinnostukseni ja juttutuokioni hevosen kanssa.
Noh, kerran sitten vaari yhdessä mun kahden sedän kanssa nosti mut Viiman selkään. Ilman satulaa, mitään. Neuvoi pitämään vain Viiman harjasta kiinni. Minähän pidin. Se oli huikea tunne. Hevonen seisoi kauniisti paikallaan. Kaikki näytti sieltä korkealta hevosen selästä niin erilaiselta. Aikuiset ympärillä olivat minua lyhyempiä. Viimaa kävellytettiin hiljaa ja minä istui selässä. Sillä hetkellä olin niin onnellinen. Oli kesä, oli mummo ja vaari ja kaikki ihanat aikuiset ympärillä. Ja oli Viima, mun "kesyttämä" ori. Sen jälkeen mua sanotiin Viiman tytöksi. Viima kun ei lapsista oikeasti pitänyt, mutta minun kanssa se oli säyseä.




7. Mites peukalo, vihertääkö se vai onko se keskellä kämmenstä?
Harmikseni joudun tunnustamaan, että viherpeukaloa ei mulla ole. Niin että näissä asioissa se on oikein keskellä kämmentä. Että kenkuttaa. Olisi kiva osata.


Noinnikkaasti. Siinä olivat vastaukseni.


Ja sitten omat kysymykseni:
1. Millainen päiväpeitto sinulla on?
2. Onko seinilläsi tauluja? Minkälaisia?
3. Mikä asia ilahduttaa sinua? Saa olla useampikin.
4. Kahvi, tee, joku muu juoma ja miksi se on paras?
5. Laulatko suihkussa / kylvyssä / saunassa?
6. Mieleisin viikonpäivä? Miksi?
7. Mieleisin liikuntalaji? Itse harrastaen / seuraten?

Napatkaa mukaanne ja vastailkaa. Ja kun niin teette, vinkatkaa minulle. Tulen mielelläni lukemaan vastauksianne :)
Sen vaan sanon, että vastaaminen on paljon helpompaa kuin kysymysten esittäminen.




Kiitos Tuitiina mukavasta haasteesta. Kiva, että muistit minut haastettavaksi.

Kuvat ovat päivälleen kahden vuoden takaa 10.3.2013. Muistuttavat miltä talvi näytti, silloin kun täällä etelässäkin sellainen oli.


Oikein hyvää viikon jatkoa!

6 kommenttia

  1. Kiitos vastauksistasi! Ilolla niitä luin ja kuinka hienot kysymykset loitkaan seuraaville :-D
    Vai että hevostyttö sinäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi <3 Haaste oli mieleinen.
      Juu, hevostyttö olen ollut :)

      Poista
  2. Aivan mahtavia kuvia!! Ei kauniimpaa kevätsäätä vois olla. (Itsekin kaivelin muutama päivä sitten koneelta kuvia parin vuoden takaiselta hiihtolomalta, kun olivat ainoa keino nähdä aurinkoa edes jossain :)).

    Ja kivat vastaukset, joissa oli monia kohtia, joille voin vaan nyökytellä. Ja mieheni on härkä, joka on myös "tasaisen maan tallaaja", mutta välillä kiihtyy nollasta sataan ennenkuin meikäläinen ehtii edes tajuta mitä tapahtui :D. Onneksi myös leppyy samaa tahtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka <3 Ihan häikäisi näitä kuvia läpikäydessäni. En muista, milloin aurinko olisi noin kirkaasti paistanut. On tämä ollut kumma talvi...

      Niin härkämäistä tuo nollasta sataan. Kiukku laantuu yhtä nopeasti kun se on alkanutkin. Hyvä niin. Mitä sitä kiukussa pitkään kärventelemään. Se on paljon ympäristöystävällisempääkin :D

      Poista
  3. Upeita kuvia! Melkein toivoisi, että olisi talvi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Samaa mietin minäkin kun näitä kuvia tänne laittelin. Kun talviin on tottunut, toivoisi sellaisen myös olevan. Tämä talvi on ollut kyllä kaikkien aikojen oudoin. Ihan kummallinen. Toivottavasti ei ole kummallinen kevät ja kesä.

      Poista

Mukavaa, että olet löytänyt blogiini. Kiitos jos vielä käytit aikaasi kommentointiin. Eläköön keskustelu!
Seuraamalla Oikeasti aikuista somessa, saat tiedon uusista postauksista ensimmäisten joukossa.

Facebook, Google +, Instagram, Pinterest @oikeastiaikuinen