Mulla on tapana lasten synttäripäivinä käydä läpi heidän syntymäpäivänsä tapahtumat. Siitä on tullut mukava tapa palata menneeseen.
Nuorempana lapset aina kurossa sanoivat " Joo, me tiedetään toi!" mutta kuuntelivat aina kiltisti. Jokainen heistä "muistaa" oman syntymänsä. Se on kerrattu niin moneen kertaan.
Taas on muistelun aika.
Tytär syntyi kovan pakkastalven jälkeen. Maaliskuun alussakin oli vielä kovat pakkaset, lunta kasoittain. Meri jäässä.
Oli sunnuntai ja naistenpäivä. Lähdettiin Kaivopuistoon laskemaan mäkeä tulevan isoveljen iloksi. Ensin kuitenkin käveltiin jäätä pitkin Suomenlinnaan ja takaisin.
Tuohon aikaan talvet olivat niin kylmiä, että Suokkiin oli mahdollista kulkeä jäätietä pitkin Kaivarin rannasta. Tuona talvena pakkanen paukkui täällä etelässäkin kolmessakymmenessä asteessa pitkiä aikoja. Joten meressä jäätä riitti. Lauttaliikennettä ei saareen ollut, bussi kuljetti ihmisiä meren yli.
Liikkeellä oli tuona sunnuntaina paljon ihmisiä. Aurinko paistoi koko kevättalven kauneudellaan. Kaivarissa oli paljon mäenlaskijoita. Itse en enää osallistunut mäkiriehaan. Oli viikko yli lasketun ajan. Mahanpohjassa orastavaa painon tunnetta.
Ulkoilun ja ruokailun jälkeen katseltiin esikoisen kanssa TaoTaoa televisiosta ja sen jälkeen oli soittaminen äidille, että tulisi kotimieheksi.
Yhdeksän aikaan illalla lähdettiin Naistenklinikalle ja tytär syntyi klo 22.30 vihreästä lapsivedestä, napanuora kahteen kertaan vartalon ja kaulan ympäri. Hetken saimme pitää häntä sylissä ja sitten lasta vietiin hoidettavaksi. Tilanne oli niin huono, että tytär vietiin pikavauhdilla Lastenklinikalle tehohoitoon. Kaikki tulehdusarvot korkealla. Keuhkojen tilanne huolestuttava.
Alkoivat pitkät tunnit ja lopulta päivät. Epätietoisuus, kuinka kaikki päättyisi. Kuljin sairaalan käytävillä itkusta turvonnein silmin. Olin neljän hengen huoneessa, missä kaikilla muilla äideillä oli lapsensa vierellään. Kukaan heistä ei sanonut minulle sanaakaan. Ehkä eivät löytäneet sopivia...
Lopulta, viikkoa myöhemmin saimme tyttären ensimmäistä kertaa oikeasti syliin ja parin viikon päästä kotiin.
Kaikki oli hyvin. Siitä alkaen. Ihana tytär on meidän ilo ja ylpeyden aihe.
Eläköön julkinen terveydenhuolto, jonka ansioista jokaisella varallisuuteen katsomatta on mahdollisuus saada hyvää hoitoa!
Hyvää syntymäpäivää, ihana <3
Pusero itse tehty
Lanka Novita Miami
Sain mieheltäni kaksi korttia. Jaan kanssanne niiden sanoman :)
Nautitaan kaikki sunnuntaista.
Ihania muistoja, onneksi kaikki meni hyvin. Laoset ovat ilomme ja onnemme. Minäkin muistan nuo kävelyt Kaivari jäillä auringossa pienten lasten kanssa. Meille niitä syntyi viisi vuosina 1981-1992. Muistot, muistot....
VastaaPoistaMuistot, ihania ja haikeitakin. Mihin vuodet ovat kadonneet? Pienet pirpanat kasvaneet aikuisiksi.
PoistaOli ne talvet erilaisia kuin nykyään. Kuvia olen katsellut ja muistellut miten talvet oli oikeita talvia.
Onni on siis ollut mukana elämän alkutaipaleelta asti! Onnea tyttärellesi! Ja vanhemmille myös!
VastaaPoistaKiitos Mamma <3
PoistaKyllä vaan, sunnuntailapsi hän on, kaikella tapaa.
Mitä muistoja! Ja onneksi kaikki kääntyi hyvin päin - tiedän tunteesi, sillä itsekin kuljin tyttären syntymän jälkeen yhden päivän silmät itkusta turvonneena ja sydän särkien - hänellä epäiltiin olevan sydämessä vikaa - no, se oli turha hälytys, mutta sen hädän muistan vieläkin.
VastaaPoistaOikein hyvää naistenpäivää sekä sinulle että syntymäpäivätytölle <3
Ne ovat niin pelottavia hetkiä. Voi sitä huolen määrää ja suurta epätietoisuutta.
PoistaKiitos Lady, samoin sinulle <3
Mukava synttäriperinne :)
VastaaPoistaKiitos E.O :)
PoistaKun istuttiin tyttären luona synnyntaina kahvipöytään, sanoi tytär: " Ja nyt sitten se syntymäpäivämuistelo." Niin minä tämän tarinan taas kerroin - 28. kerran <3