herkistellään hetki kerroshampurilaisen seurassa
Nyt menen ajassa pitkälle taaksepäin. Aikaan jolloin omat murrosiän kriisit painoivat päälle. Niitä kriisejä hoidettiin usein yhdessä kavereiden kanssa kokoontumalla Stadin keskustaan City-käytävään. Sinne oli avattu v. 1975 Helsingin ensimmäinen oikea pikaruokala, hampurilaisravintola Carrols.
Viikkorahan kun tiukasti säästin, sain sillä ostettua kerroshampurilaisen joka alkuaikoina maksoi vajaat 5 markkaa.
Oi niitä aikoja.
Oi niitä hampurilaisia.
Ne olivat muhkeita, täyte pursusi runsaana kun haukkasi palan. Ja se kastike. Hhhmmm. Ihan toista kuin nakkikioskien halsterissa prässätyt paahtoleipäversiot.
Kerroshampurilainen jätti lähtemättömän vaikutuksen. Nousin barrikaadeille monen muun kanssa kun Hesburger-ketju osti Carrolsin reilut kymmenen vuotta sitten ja alkoi lopettamaan Carrols ravintoloita. Ei hitsi, järkytti et nyt en enää saa sitä hyvää kerrosta mistään. Tärkeän asian puolesta oli taisteltava.
Tässä ekassa Carrolsin alasajo-aallossa kansa kapinoi niin äänekkäästi ja Hesburgerin omistajalla oli liikemiesälyä, että päädyttiin komprosmissiin. Muutama Carrols jäi omalla nimellään. Niissä mä sitten jatkoin käymistä kun mieleistä hampurilaista kaipasin.
Parivuotta sitten loputkin Carrolsit niitattiin historiankirjoihin. Nyt niitä ei enää ole.
Lohduksi jäi Clubi, tuo kerroshampulaisten parhaimmistoon kuuluva herkku, jota kausiluontoisesti saa Hesestä. Aina kun on tarjolla, poikkean kerrokselle.
Rakkautta, joka on kestänyt vuosikymmeniä.
Carrolsin logo lainattu
Ei kommentteja